Lonttinen tyhjenee

Tai no, ei ihan vielä. Mutta oon tässä availlut komeroja ja pakkaillut kamoja kolmeen sarjaan: mukaan otettavat, varastoitavat ja pois heitettävät. Yritän heittää menemään niin paljon tavaraa kuin vain mahdollista - se on onneks helppoa, sillä en ole ollenkaan hamsteriluontoinen. En halua säilöä mitään vain säilömisen vuoksi enkä juurikaan kiinny materiaan. Mitä vähemmän säilytettävää, sitä parempi; onpahan aina helppo vaihtaa maisemaa.

Mutta onhan sitä kamaa aina siltikin riittämiin. Nytkin kämppä on pullollaan sälää eikä lattiapintaa juuri näy. Auto ois hyvä juttu, että sais kuskattua jotain kaatopaikalle ja kierrätyskeskuksiin. No, ehkä saan jonkun autollisen avuksi joku päivä. Tai sitten vanhempien auton lainaan. Onhan tässä vielä aikaa. Ajattelin nyt kuitenkin aloittaa hyvissä ajoin, kun kyllähän tämä puoltoista viikkoa nopsaan taas hurahtaa. Ja varsinkin, kun keskiviikosta alkaen oon lähtöön asti töissä.

Alkaa hieman kutkuttaa. Kahen viikon päästä oon Galwayssa, yhdentoista päivän päästä jo Dublinissa. On ihan kiva että mulla on siinä ne pari-kolme päivää vapaata ennen kurssin alkua, niin ehtii sitten viettää laatuaikaa heti alkajaisiksi. Tuntuu vaan vähän oudolta, kun meidän "roolit" pyörähtää nyt ihan täysin ympäri: Tähän asti (ekaa Corkin matkaa huomioimatta) mä olen ollut se, joka on ollut tutulla maaperällä, kotikentällä. Nyt sitten oonkin ite se vieras vieraassa maassa. Tai no, en ihan vieraassa, kun onhan siellä tullut kolmeen otteeseen käytyä, mutta kuitenkin. Jänskää. Mutta siis hyvällä tavalla. Elo on kiwaa.