*Malttamaton*

Inhoan odottelua. Oon ihan liian kärsimätön sellaiseen. Haluan tehdä, en odottaa. Ja siltikin vain täytyy, sillä tekemistä ei ole ennen odottamista. Kirjoittakaa ihmiset, kirjoittakaa - jotta Satu pääsee taittamaan. Toisen sivun kokosin melko nopsaan, mutta toiselle en voi tehdä paljoakaan ennen kuin sen sisältö on valmis. Blaah. Toivottavasti ei mee ihan hirmu myöhään tänään; lenkille ois kiva päästä, ja kotonakin on vaikka mitä hommaa.

Hih. Näkisittekin allekirjoittaneen kotikolon nyt. Keittiö on melkolailla pullojen ja likaisten kuppien täyttämä (läksiäisten jäämistöä). Olkkari/makkari sen sijaan...noh, ei sitä ehkä asuintilaksi tunnistaisi jollei tietäisi. Lattia on täpötäynnä jos jonkinlaista kamaa: vaatteita, laatikoita, patjoja jne jne jne. Aloitin muuttopakkailun mutta eihän sitä päivässä hoideta, joten nyt sitten asustan kaiken roinan keskellä. Arveluttaa vähän, missä välissä saan tyhjennettyä kämpän, kun oon tosiaan töissä joka päivä lähtöön asti. Onni sentään, että exä tulee vierailemaan viikonloppuna; meinaan valjastaa sen orjakseni.

Yheksän päivää tosiaan töitä ennen kuin poistun maasta. Hohhoijaa. No, tämän illan jälkeen "enää" kahdeksan. \o/ Viisi taittoa, neljä kirjoitusvuoroa - jotain vaihtelua sentään. Vähän onneksi motivoi se, että tänään palkkapäivänä näin tililläni työnteon hedelmän, joka oli isompi mitä osasin odottaa. Näyttää siltä, että kesäinen raataminen on kannattanut. Syksyllä ehtii sit ladata akkuja Irlannin tuulissa ja sateissa.