Me, Myself and Peace

Pari palaa tummaa suklaata. Punaviiniä. Ehkä kirja. Ja rauhaa. Tätä tarvitsen, nyt, tänään. Toivon että sen saan. Suklaata on, punaviinikin jo maistuu suussa. Kirja on käden ulottuvilla, rauhakin toivottavasti.

Joulu meni kivasti. Laskeutui se joulurauha kai omaankin mieleen, vaikka sen läsnäoloa ennalta vähän epäröinkin. Oli yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja juomaa, kuusi ja lahjoja. Kynttilöitä. Mukavia hetkiä, iloa. Aattoilta meni vanhemmilla, joulupäivänä käytiin mummilla syömässä. Oli kiva nähdä sukua, ja tänä vuonna jopa yhdyin jokajouluisiin lauluihin, joita täti ja serkku pianolla säestivät. Illalla kävin pappan haudalla. Vein yhden kynttilän kolmen muun seuraksi. Putsasin hautaa ylimääräisestä lumesta. Toivotin pappalle mielessäni hyvää joulua. Itkin vähän. Hautausmaa näytti kauniilta pimeyden ja lumen keskellä, lukuisten kynttilöiden loisteessa.

Tapaninpäiväkin meni mukavasti, sunnuntai myös. Sitten rauha särkyi. Ahdistus hiipi takaisin, ärsytys myös. Uppouduin päiväksi kirjojen maailman ja halusin jäädä sinne, olla rauhassa, olla yksin. Välillä oman tilan kaipuu rakoilee, sitten taas umpeutuu. Haluan olla lähellä ja sitten taas kaukana.

Nyt on ihan levollinen olo. Kunpa se vain kestäisi. Pian vaihtuu vuosikin, edessä aukeaa taas uusi, tyhjä, valkoinen vuosi. Tammikuu ja kaikki sitä seuraavat. Toivon hiljaa, että tuleva vuosi olisi parempi, onnellisempi, levollisempi.