Pääkipu

Pää särkee. Luin jostain, että yhdeksän kymmenestä suomalaisesta kärsii jossain elämänvaiheessaan päänsärystä. Voi sitä onnellista yhtä, joka ei kärsi. Mä kärsin varmasti päänsäryttömienkin puolesta. Reagoin vähän kaikkeen juurikin pääkivun kautta; väsymykseen, nälkään, huonoon ilmaan, stessiin, liikarasitukseen...krapulaa tietysti unohtamatta, silloin säryt ovat pahimmillaan. Ja usein pää myös kipuilee ilman mitään selvää syytä. Harvoin kuitenkaan todella kovaa, ennemminkin se on sellaista melko vähäistä tai keskivertoa kipua joka usein tuntuu tasaisesti koko päässä. Joskus kun oli tosi usein kovempia ja pitkäkestoisia särkyjä, asiaa vähän tutkittiinkin, mutta eipä musta mitään vikaa löytynyt. Lääkäri sitten totesikin, että mulla varmaankin on taipumusta migreeniin ja siksi pää on se, joka reagoi kaikkeen. Onhan meillä suvussa migreeniä. Ja loppujen lopuksi mä en oikeastaan ihan kamalasti tästä vaivasta edes kärsi. Kaikkeen tottuu, pääkipuiluunkin. Eikä sitä nyt läheskään koko ajan tietenkään ole, mutta varmaan useammin kuin monilla muilla.

Vilkaisin äsken jouluristeilyn hyttijakoa ja omalta osaltani se näytti ihan hyvältä; salasikamika, -sade- ja orhi. En yhtään epäile, etteivätkö nuo kaikki olisi varsin hauskaa hyttiseuraa, ja enpä joudu ainoana turkulaisena kärvistelemään pääkaupunkiseurulaisten kanssa. :) Noin muutenkin siitä varmaan tulee loistava reissu, kuten edeltäjänsäkin oli. Tosin nyt sitä ei vielä tarvitse sen enempää puida, sillä aikaahan risteilyyn on vielä melkoisesti.

Hihii, mun viikonloppuni alkaa tänään. Lähden huomisaamuna kohti Dublinia, joten töihin ei tarvitse tulla ollenkaan. Ehkä se päänsärkykin lakkaa tai ainakin unohtuu kun pääsen karistamaan Suomen pölyt varpaistani ainakin hetkeksi. :)