Pätkiä, töissä ja muussa elämässä

Tämä on töissä totaalinen pätkäpäivä. Isoja juttuja ei ole ollut yhtään, aamulla ainoastaan viimeistelin yhden kiinteistöjen energiatodistusta koskevan. Sittemmin olen tehnyt pelkkiä pätkiä, pienuutisia. Yksi- ja kaksipalstaisia, taloudesta, kulttuurista ja ihan perusuutisia myös. Yleensä se on melkoisen puuduttavaa puuhaa eikä tahti olekaan kovin nopea, mutta tänään olen tehnyt ihmeen rivakasti pätkää toisensa perään. Johtuu kai siitä, etten ole liiemmin halunnut pysähtyä ajattelemaan. Kirjoittamisessa onkin se hyvä puoli että ajatus on pakko pitää kasassa jotta tulosta syntyy. Ja tänään sitä todellakin syntyy.

Viime yö oli tasan yhtä hirveä kuin edeltäjänsäkin. Luulin että nukuttaisi, sillä olen niin monta yötä nukkunut niin älyttömän vähän, mutta enpä sitten kyennytkään nukkumaan. Puoli kahden aikaan en ollut vielä nukahtanut hetkeksikään, ja viimein nukahdettuani heräilin ihan jatkuvasti. Oli kuuma, oli kylmä, näin painajaisia, ajatukset ahdistivat. Odotin aamua koko yön ajan ja ilmeisesti olin sitten juuri joskus aamuyöllä päässyt syvempään uneen, sillä lopulta se aamu kuitenkin koitti aivan liian pian. Tuntui siltä etten vain jaksa, mutta vaihtoehdot olivat suhteellisen vähissä. Ja muutenkin, mitäpä tässä muutakaan voi kuin jaksaa?

Tuttua on se, että ahdistus tuntuu vahvasti fyysisenä, mutta harvoin se aiheuttaa sentään hengenahdistusta. Nyt se aiheuttaa. Pelottaa ja ahdistaa vain niin järjettömästi.