Ahdistiko yöllä? No juu, mutta ei se kyllä ollut mitään tähän olotilaan verrattuna. On aivan käsittämättömän paska olo, ja todellakin syystä. Tuntuu niin järjettömän epäreilulta että jouduin tällaiseen tilanteeseen missä nyt olen. Ja tuntuu siltä etten vain jaksa tätä, en enää. Ei ole voimia. Mä vain odotan että pääsen töistä pois ja kotiin itkemään. Äsken itkin kyllä vähän vaikka olenkin täällä, kun en vain kyennyt estämään sitä. Tämä nyt vain oli viimeinen asia mitä olisin enää elämääni kaivannut, kun on muutenkin ollut keväästä asti ihan tarpeeksi hankalaa.
11 kommenttia
Subarullaa
25.6.2007 12:49
:/
Tsemppiä kovasti!
Vastaa kommenttiin
Satu
25.6.2007 12:59
Kiitos teille. Asioilla on kyllä tapana järjestyä mutta just nyt ei vain oikein usko riitä :/
Vastaa kommenttiin
TruLyna
25.6.2007 13:15
Nyt kuule... Ei aina tarvitse jaksaa. Kävisit työterveyslääkärillä, sen takia nekin on. Ei sinne mennä ainoastaan jos on jalka katki tms... Saikkua saa pitää kun on noin poikki. Selvästikään et ole työkunnossa, ja sydän särkyy nähdä kun nuorelta ihmiseltä on voimat noin loppu :( Toistan taas, I have been there, ja on ihmisiä jotka voivat auttaa.
Vastaa kommenttiin
Mika
25.6.2007 19:18
Hitsi, kun ei voi halata tai muuten vaan kutitella. Jaksamista iso pino.
Vastaa kommenttiin
Satu
26.6.2007 09:35
Kiitos...eiköhän tää tästä taas jossain vaiheessa.
Ja TruLyna: Ei, ei, kyse ei ole mistään sellaisesta että saikulle jäisin. Työ - kirjoittaminen - auttaa jaksamaan koska rakastan sitä :)
Vastaa kommenttiin
TruLyna
26.6.2007 13:02
Sen huomaa, mietipä niitä, jotka eivät saa edes paperille tai koneelle ajatuksiaan... millainen möykky sisälle kasvaa. Silti hengenahdistukset yöllä ja unettomuus ovat niin tutun kuuloisia oireita, joista ei olisi pakko kärsiä.. toisaalta, ammennatkohan niistä luovuutesi? Kaikella rajansa, sen varmasti tiedät. Toivon, että sinulla on luovuutesi sekä fiksun luonteesi lisäksi kyky asettua itsesi ulkopuolelle ja nähdä realistisesti oma terveydentilasi. Olen lukenut aiempia kirjoituksiasikin (kuten varmaan käy ilmi), enkä halua että kommenteistani jää se arvioijan maku. En tunne sinua, enkä väitä että tietäisin miten sinulla oikeasti menee. Sisällä piilee kova halu auttaa, sillä se on itselleni kai jonkinlaista terapiaa. Muutama vuosi sitten tuli stoppi, vaikka luulin pystyväni järkeilemään omat asiani itse. Lääkäri yksinkertaisesti kielsi menemästä lähellekään työpaikkaa. (which was nice) Hih, anyway, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!
Vastaa kommenttiin
Satu
26.6.2007 13:23
Kiitos sulle, ihan todella. Tällä hetkellä musta vain tuntuu että työ pitää ajatuksen kasassa. Muuten todennäköisesti ahdistuisin vain lisää. Mä lupaan pyrkiä huomioimaan tunnetilojani realistisesti ja ennen kaikkea; lupaan puhua läheisilleni. Yleensä siitä on enemmän apua kuin ehkä uskoisikaan.
Vastaa kommenttiin
Satu
26.6.2007 13:36
No, toivottavasti ei kestä. Kyllä mä töissä pysyn, koska se todellakin katkaisee ahdistuneen olotilan, tai ainakin lievittää sitä.
Vastaa kommenttiin
Satu
26.6.2007 13:59
Juu. Mä tiedän ihan hyvin mistä tämä kaikki johtuu, ja se juuri on ihan täysin itsestäni riippumaton asia enkä myöskään voi sille mitään; se ehkä tässä pahinta melkein onkin. Tosin tämä ahdistus on koettu ennenkin ja silloinkin siitä lopulta selvittiin, joten ehkä nytkin.
Vastaa kommenttiin
Satu
26.6.2007 14:21
No, mä luulen tietäväni myös sen, miksi reagoin niin kuin reagoin. Syy on monimutkainen mutta nähdäkseni myös ymmärrettävä.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:22
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin