Yö, pitkä ja pimeä

Väsyttää. Juhannuksena ei juurikaan tullut nukuttua, ja viime yö oli melko lailla samaa sarjaa. Yritin kahden maissa saada unta, mutta unen sijaan sain aivan järjettömän ahdistuksen. Itketti ja pelotti - ihan yllättäen, ja ahdisti niin ettei henki meinannut kulkea. Mikä sitten? No, kaikki. Olin tutulla yötä koska tulin sen kyydillä puolet kotimatkasta, ja ahdistuksissani ryömin sen viereen yöllä. Kyllä se kysyi että mikä mulla on, mutta kun en oikein osannut sanoa, niin se jätti asian siihen. Joinakin hetkinä mä vain niin arvostan ihmistä joka ei kysele liikaa. Joskus halaaminen on paljon tehokkaampi apu. Niin oli viime yönäkin. Jossain kohtaa sitten alkoi sen verran helpottaa että sain nukuttua muutaman tunnin. Fyysisesti on yhä melko heikko olo, mutta henkisellä puolella sujuu jo paremmin. On taas vähän helpompaa olla minä.