PoRi

Porijazz ohi. Oli kivaa, ajoittaisesta sateesta ja kylmyydestä huolimatta. Tajusin eilisiltana, että olin edellisen kerran sisällä perjantaina. Porissa nimittäin nukuttiin teltassa ja illat meni ulkoilmabaarissa. Sama tapahtui oikeestaan Uudessakaupungissakin, joten viime viikolla oleilin pelkästään ulkona yli puolet viikosta. Teki hyvää.

Perjantaina oltiin pienen harhailun (ja yhden sydänkohtauksen, kiitos vain sinä joka tulit satasen nopeudella vastaan väärällä kaistalla, ja vielä isompi - ja aito - kiitos kaverille, jonka reaktiokyky pelasi ja joka onnistui koukkaamaan sivuun niin, että vain melkein kuoltiin) jälkeen perillä Porissa ehkä joskus puoli kasin jälkeen. Pystytettiin telta miljoonan muun yksilön keskelle ja tinttailtiin sitten tovi juomiamme ennen kuin suunnattiin jazzkadun kautta Kirjurinluotoon. Siellä jatkettiin tinttailua, kunnes kaverin veli ystävineen liittyi seuraan ja kunnes lähdettiin kohti toista baaria, jossa vierähtikin sitten loppuilta. Tasaisen humaltumisen jatkamisen jälkeen joku suuntasi jonnekin (moottorisahamurhaajan kera, hah hah), ja minä sekä irlantilaisvahvistus läksimme taksilla kohti leirintäaluetta. Se ilta ja yö meni siinä.

Seuraavana päivänä joku saapui jostain ja jatkoimme humaltumista autossa, sillä kaatosade oli melkoinen. Parin jälkeen suuntasimme viereiseen maauimalaan, ja oli muuten huippua lillua krapulassa siellä. Otettiin kaverin kanssa vähän matsia (se voitti!) josta muistona käsivarressa mukavia ruhjeita. Housut kuivasi saunassa ja siideriäkin nautittiin, vaikkei ois saanut, mutta onko sitä ennenkään sääntöjä toteltu?
Ja uimissession jälkeen jatkui taas tinttailu autossa, josta sitten suunnattiin jälleen jazzkatua ja Kirjuria kohti.

Siellä tapahtui jotain, joka teki allekirjoittaneen surulliseksi, ja sitten vielä surullisemmaksi Johnin, jota sainkin sitten lohdutella tovin jos toisenkin. (Vähän taas sulkuja: Mikä siinä on, että tunnun saavan kaikki mieheni kyyneliin? Tää on neljäs tai viides suhteilumies, joka ei ennen itkenyt ikinä, mutta allekirjoittaneen kanssa sitä sattuu surusta ja ikävästä ja katumuksesta ja liikutuksesta ja menettämisenpelosta jne u-se-in.) Ilta oli kuitenkin kiva, joskin kahden tunnin venailun taksijonossa oisin voinut jättää väliinkin. Ja sen ihmeellisen pahaolokohtauksen, kun oksetti ja silmissä sumeni ja pyörrytti niin, että piti istua pää polvissa aika pitkään. En tiiä, mitä se oli.

Eilinen oli krapulapäivä, hyvä sellainen. Annan vihjeen: viitisen tuntia. Päätelkää siitä. Puss.