Seinähulluus

Olen ollut tänään (virallisesti eilen) ahkera kuin pieni eläin. Järkkäilin kämppääni nelisen tuntia, leivoin suklaa-vadelmakakun ja sienipiirakan tupareita varten ja nyt pyörii kolmas koneellinen pyykkiä. Paljon on silti vielä tekemättä, ihan jo kämpässäkin. On se kumma, miten paljon kaikkea roinaa voikaan kertyä. Huoh.

Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, ettei yksin kotona oleminen ole pidemmän päälle terveellistä. Totesin tänään, että mustahan on hyvää vauhtia kehittymässä seinähullu. Ihmeellisiä ajatuksia ja tuntemuksia ollut koko päivän, ja itkenytkin olen kahdesti. No, ainakin toiseen kyynelsessioon oli kyllä ihan hyvä syy, mutta eipä yksin oleilu ainakaan tilannetta parantanut. Ja kun sen kuuluvuusongelman takia en voi edes soittaa kellekään! Liittymä meni onneksi vaihtoon tänään, uusi aukeaa viikon päästä.

Huomenna onneksi näen ihmisiä, ja lauantaina varsinkin. Vointikin tuntuu jo hitusen paremmalta, joten kaipa mä alan pikkuhiljaa palata elävien kirjoihin. On jo aikakin.