Surkea ajoitus sairastelulle

Hitto. Mä olen kipeä. Taas. Lauantaina jo oli ihan vähän lämpöä, mutta ajattelin että se menisi ohi yltymättä sen suuremmaksi sairasteluksi. No, eipä mennytkään; nyt on nuha, pää kipeä, paleltaa ja on paha olo. Tulin silti töihin mutta nyt ihmettelen, miksi. Ehkä siksi, että mun oli vähän pakko kirjoittaa yksi juttu. No, ei pakko tietenkään, saahan sitä ihminen sairastaa, mutta jonkinlainen henkinen velvoite kuitenkin. Kun jotakuta haastattelee ja kun tietää jutun ajankohtaisuuden ja merkityksen sille ihmiselle, ei sitä millään viitsi viivästyttää. Ei vaikka joutuisikin sitten itse vähän kärsimään. Ja nyt se on kirjoitettu. Takkuili kyllä kirjoittaminen taas ihan huolella; kipeänä on pää niin jumissa ettei mistään meinaa tulla mitään. Mutta kai se kelpaa, toivoisin.

Minkä takia pitää kipeytyä just silloin, kun on kiireinen viikko? Mun pitäisi huomenna tavata O, keskiviikkona töiden jälkeen mennä luennolle ja illalla erääseen kutsuvierastilaisuuteen, torstaina lupasin olla illan ja yön yhden ihmisen kanssa joka todella tarvitsee mua ja jossain välissä - kai sitten perjantaina - täytyy laittaa kämppä kuntoon lauantaisia tupareita varten. Ja siinä todellakin riittää työtä. Miten ihmeessä saan kaiken tehtyä jos nyt alkaa kuume nousta (siltä meinaan tuntuu)? Ja töitäkin pitäisi tehdä, luultavasti jopa normaalia enemmän. Voi paska.

Pääsispä jo kotiin.