Valitusvaara

Mieli maassa edelleen. Yritin aamulla nukkua mahdollisimman pitkään jotta päivää olisi herättyäni jäljellä mahdollisimman vähän. Eihän siitä mitään tullut. Toki juuri nyt herään virkeänä uuteen päivään. Ahdistusta lisää se, että luulin saavani tiedon eräästä tärkeästä asiasta viimeistään tänään, mutta äsken kuulin etten saakaan. Pitää odottaa ensi viikkoon. Ja nyt en tietenkään pysty ajattelemaan muuta kuin tuota tiettyä asiaa, vaikka en millään tavalla voi siihen vaikuttaa eikä asian pohtiminen auta mitään.

Luulin saavani piristystä tänään baari-illan muodossa hyvän ystäväni kanssa, mutta eikö hän vain perunutkin koko reissun. Nyt siis tiedossa pitkä yksinäinen päivä ja sitä seuraava pitkä yksinäinen ilta. Mulla on siis kaikki maailman aika pyöritellä mielessäni näitä ahdistavia asioita kenenkään häiritsemättä. Voisko ihminen enempää perjantailta toivoa?

Sain sentään sen jutun lyhennettyä suhteellisen kivuttomasti ja siitä tuli jopa ihan hyvä. No, kohtalainen nyt ainakin. Mutta eikö vain tässäkin asiassa ollut takaisku vaanimassa taustalla. Pian sain kuulla että tämän kyseisen lehden (jonne siis juttujani olen myynyt) päätoimittaja on määrännyt juttujen ostokiellon ainakin loppuvuoden ajaksi. Siinä katosi taas yksi tulonlähde ihan sormia napsauttamalla. Ei kauheasti lohduta se, että saan tehdä vielä ne pari juttua, joista oltiin etukäteen sovittu. Niistä maksettavat rahat kun olen jo ehtinyt organisoida tuleviin menoihin.

Täällä sitä sitten vain surkutellaan omaa kurjaa kohtaloa koko päivä. Ja kas, huominenkaan ei taida tuoda ilmoille mitään uutta. On ne viikonloput vaan niin ihania.