Viikonloppuraporttia

Niin alkoi syksy, virallisestikin. Ja samalla loppui yltiöjuhliminen, jota nyt on kestänyt jo tarpeeksi, ellei jopa liian kauan. Annan sen kuitenkin anteeksi itselleni, sillä kesällä kaikkia menoja nyt vain on niin paljon enemmän kuin muulloin. Eikä se edes liiemmin harmita; täytyyhän ihmisen elää edes kerran vuodessa. ;)

Kesä lopetettiin siis kosteissa merkeissä työpaikan pirskeissä perjantaina. Hilluttiin toimituksessa yhteen asti, vaikka tarkoitus oli suunnata baariin jo aiemmin. Vietettiin samalla huonon musiikin iltaa kuunnellen niitä kaikkia lukuisia levyjä joita epätoivoiset artistit meille tänne lähettelevät. Sen seurauksena vielä koko eilisenkin päässäni soi Teuvo Lomanin `Kari`. Juotiin talon erittäin pahaa valkkaria, mutta kummasti vain sen karmivasta mausta huolimatta saatiin kulumaan pullo jos toinenkin. Tosiaan sitten yhden maissa lähdettiin yhteen jazz-baariin, jonka jazz-luontoisuus jäi ilmeisesti allekirjoittajalle epäselväksi, sillä olin koko ajan pyytämässä dj:ltä jotain aivan muuta kuin jazzia. Olin kaiketi melko rasittava asiakas. Baarissa ja jo toimituksessakin tapahtui sekavaa avautumista puolin jos toisinkin, ja tänään vähän jännitti (ja hävetti) tulla töihin kun en ihan muistanut, mitä kaikkea mahdoinkaan puhua. No, tuskinpa kovin paljon nolompia juttuja kuin muutkaan...

...nimittäin eräskin työkaverini kysyi yhdessä vaiheessa, olenko ihan vain kaveri erään naispuolisen työntekijämme kanssa (sen, jota nykyisin kutsun ystäväkseni, en enää vain työtutuksi), vai onko välillämme jotain muuta. Ja sitten hän sanoi aistivansa välillämme vahvaa seksuaalista jännitettä! Ei kuulemma tarvitsisi edes ladata kännykkää, kun voisi vain tuoda sen huoneeseen, jossa me olemme, niin se latautuisi itsestään keskinäisen seksuaalisen vetovoimamme ansiosta. Joopa joo, enpä ole itse huomannut tuollaista seikkaa ollenkaan. Eikä kyllä tämä toinen osapuolikaan. Ihan vain ystäviä kun olemme, vaikkakin muiden silmissä nähtävästi jotain muutakin. :D

Aamuyöllä neljän jälkeen saimme tämän nimenomaisen työkaverini kanssa kuningasidean lähteä erääseen lähiöön jatkoille, ja niinpä suuntasimme sinne taksilla. No, minähän simahdin miltei heti ja nukuin sitten onnellisena aamupäivään asti. Herättyäni katsoin hetken aikaa tuon vieraan kämpän lamppua ja koska itselläni on samanlainen, luulin olevani kotona. Luulin myös, että työkaveri uinuu vieressäni, mutta vilkaisu sivulle kertoikin, etten todellakaan ole kotona vaan joissain tuntemattomassa paikassa vieressäni joku kummallinen rokkaripoika. Väärinkäsitysten välttämiseksi: me vain nukuimme kiltisti. Ja samassa huoneessa veti sikeitä myös kolme muuta ihmistä.

Selviydyttyämme takaisin keskustaan menimme syömään ja viihdyimmekin ravintolassa aika monta tuntia. Sitten suuntasin kotiin, vaihdoin pyjaman päälleni ja menin sohvalle nukkumaan pariksi tunniksi. Piti kerätä voimia, sillä olin menossa illalla O:n luokse. Ja meninkin, ja ilta oli ihan kiva. Yö myös; kotiuduin vasta eilisiltana. Joo, viihdyin. Hyvin.