Yöjuoksu

Aina kun ajattelee, että lenkistä tulee paska, siitä tuleekin hyvä ja päinvastoin. Nyt onneksi odotin paskaa lenkkiä. Lähdin vasta hiukan ennen kymmentä juoksentelemaan ja kotiuduin tuossa vähän aikaa sitten. Jotain 70 min tuli laukattua, ja hyvää teki. Lenkki tosiaankin kulki ihan mainiosti, mitä nyt se oikea nilkka taas vähän reistaili ja alkuun pohkeita jumitti kun en pahemmin lämmitellyt niitä. Mutta siis henki kulki loistavasti koko lenkin ajan eikä sykekään noussut liian korkealle.

Oli ihan kivaa mennä tuolla yksin, mutta kyllä sitten pimeillä syrjäkujilla hiukan arvelutti. Sanon `arvelutti`, koska ei varsinaisesti pelottanut, mutta mielessä kävi, mitä kaikkea sielläkin olisi saattanut olla. Olinkin ihan tyytyväinen selviytyessäni takaisin ihmisten ilmoille. Kai se on ihan normaalia ja hyväksikin olla hiukan epäluuloinen kun tuolla naisena yksin kulkee, ja varmasti myös aikoinaan sattuneet ikävät mieskokemukset vaikuttavat siihen että mielikuvitus alkaa toisinaan laukata. Olen kuitenkin tyytyväinen että nyt taas illat pimenevät ja kylmenevät, sillä voi pukea enemmän päälle eikä juosta niin provosoivasti pienissä vaatteissa kuin kesähelteillä. Tiedän kyllä että esimerkiksi raiskauksissa harvemmin on kyse seksistä, eivätkä siis raiskaajat useinkaan valitse uhrejaan pukeutumisen perusteella, mutta eipä se tuulipukutuulamaisuus varmasti ainakaan tilannetta pahenna. No, menipä taas aiheen vierestä, kun tarkoitus oli vain kertoa onnistuneesta yöjuoksusta. :)

Huomasin myös että tuolla on täysikuu. Enpä siis taida nukkua kovinkaan hyvin. Eikä tämä nyt johdu siitä, että huomasin täysikuun, sillä kymmenet kerrat on käynyt niin että olen nukkunut vielä tavallistakin huonommin ja sitten jälkeenpäin vasta kuullut täysikuusta. Sanokaa mitä sanotte, mutta mua se tasan valvottaa, ja myös muita, esimerkiksi äitiäni. Kai pitäisi pikkuhiljaa kuitenkin mennä koittamaan, josko saisi nukuttua edes vähän...