Yöllistä

Eilisilta oli kummallinen. Olin aika ahdistunut syistä joita en nyt tässä ala revitellä, ja lähdin sitten salille siinä toivossa että olo helpottuisi. Menin sinne melko myöhään; lähdin kotoa vasta kymmeneltä, kävelin kolme kilometriä ja salille pääsin sitten joskus puoli yhdentoista maissa. Oli ihan kiva treenata siihen aikaan, kun sai olla yksin ja rauhassa. Tein lyhyen (n.50min) mutta rankan treenin lähinnä yläkropalla ja suuntasin sitten suihkuun. Samalla huomasin että olo tosiaankin oli parantunut. No, se ei ollut kyllä mikään yllätys, sillä liikunta yleensäkin auttaa ainakin itselläni henkisiin ongelmiin. Ainoa vain, että poistuessani mut valtasi toinen, erikoisempi tunne.

Kävelin kotia kohti, kun tuli jotenkin tosi levoton fiilis. Sitä on mahdoton eritellä, enkä mä oikein osaa edes sanoa että oliko se huono vai hyvä tunne - ehkä molempia. Oli synkkä mutta lämmin ilma, ja musta vain tuntui etten voi mennä kotiin. Olisin halunnut mennä muualle, jonnekin missä on ihmisiä, vaikka keskustaan. Olisin halunnut mennä sinne istumaan; vain olemaan ja hengittämään. Mutten yksin. Niinpä pyysin tuttua mukaan mutta sillä oli edessä työpäivä ja kello oli silloin jo yli kaksitoista. Tiesin että kaikki muutkin tyypit olivat jo nukkumassa tai vähintäänkin valmistautumassa siihen puuhaan, joten en sitten saanut ketään mukaani. Enkä siis lähtenyt itsekään. Tyydyin kohtalooni ja kävelin hyvin, hyvin hitaasti kotiin. Levottomuus tuntui sekä henkisenä että fyysisenä, kummallisena olotilana vielä pitkään sen jälkeenkin kun olin kotiutunut. Toki levottomuus itsessään on mulle hyvinkin tuttu tunne mutta nyt se oli jotenkin erilaista. En osaa selittää.

Joskus mä vain mietin, että mikä ihme mussa on vikana. Miksi niin kovin usein tulee näitä selittämättömiä, hirveän voimakkaita tuntoja ja olotiloja? En toki väitä olevani ainoa, mutta usein myös tuntuu ettei oikein kukaan lähipiiristäni ymmärrä. Enkä siis itsekään.