Aloin tuossa mietiskelemään, että mikä eläin olisin...
Yleisin on kentie, jonkinlainen petoeläin, mitä muilta olen kuullostellu. Jellona, kärppä, susi...Mutta myös koalaa on mainittu ja päästäistä(WTF?!).
Kyllä itse olen sitä mieltä, että koirista esim. Jack Russelin terrieri olisi aika lähellä mun luonnettani ja toisaalta tunnen kanssa sisaruutta kissohin.
Luultavammin jonkinlainen mutaatio on lähempänä todellisuutta...*mutinaa*
*jatkaa pohdiskelujaan ja paljastaa ne iltasella*
Ihan pakko laittaa Ismo Alanko teholla levyltä Päästönkö irti biisin lyriikka tänne.
Tää on niin sopiva pettäjille/Sitä harvkitseville, joita pohdin tuossa aiemmin! :)
Päästänkö irti
Tuttu ja turvallinen
kiehtova ja vaarallinen
luotettava, tavallinen
kiihottava, oikullinen
valintoja, valintoja
joka päivä valintoja
taivas vaiko katuoja
etunoja, ponnistus vai lentoon
päästänkö irti vai pidänkö kiinni
siinäpä kysymys
syöksynkö uuteen vai syvennän vanhaa
enää ei riitä yritys
katkolla elämä, tarjolla hyvää
tarjolla tänään klassinen pulma
hulmahdan liekkeihin, unohdan kaiken
ja annan palaa
päästänkö irti vai pidänkö kiinni
kaikuu kysymys
villi ja välkehtivä
harmaan sävy värinä
nuori, kaunis, itsevarma
vanha, viisas, hyvä karma
valintoja, valintoja
joka päivä valintoja
lojaalius vai kaikki likoon
pian sekoon, pian sekoon
rauha!
päästänkö irti vai pidänkö kiinni
siinäpä kysymys
rakennan uutta tai avarran vanhaa
enää ei riitä yritys
katkolla elämä, tarjolla hyvää
tarjolla tänään klassinen pulma
hulmahdan liekkeihin, unohdan kaiken
ja annan palaa
ei matalaa lentoa, katalaa kieltä
hiipuvaa päivää, raskasta mieltä
ei sopiva selitys
päästänkö irti vai pidänkö kiinni
kaikuu kysymys
Ah elämän autuutta.
Mistä tietää asioiden palaavan takaisin sellaisiksi, kuin niiden olisi pitänyt aina olla?
Ajatuksia on taas pää täynnä, nauru on herkässä ja mieli jaksaa taas arjen, vaikka välillä tekisikin mieli kadota takahuoneeseen idiootti asiakkaisiin törmätessä.
Jokainen kukka kukkikoon omalla tavallaan. Pettäjät, pettäkää jos siitä nautitte, mutta minä en sitä siedä, henkilökohtaisesti ajateltuna. Kuten en myöskään ihmisiä, jotka eivät tee työtä itsensä eteen, ole rehellisiä, omaa omia mielipiteitä ja kunnianhimoa. Eivät osaa nauttia elämästä, taikka ovat suppeita maailmankatsomukseltaan.... Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja siksi voisinkin tämän tilityksen lopettaa tähän..
*hyminää mairea hymy huulilla*
Estradille olisi ihana päästä. Olisin elementissäni vahanaikaisena JAZZ laulajana, blueskin menisi ja Nancy Sinatran tyyliset biisit. Pianon päälle laulamaan punaisessa seksikkäässä puvussa, dramaattisessa meikissä, kohtalokas ilme kasvoilla.... AAAH!! Olisi aivan mahtavaa!
Mutta nyt jatkamaan arjen iloja. :P
Sitä on tullut pohdittua ihmissuhteiden kieroitumista.
Hirveän monet varatut miehet hakevat netissä seuraa ja jopa pyytäneet minuakin ajoittain "salaiseksi seuraksi" *gräyh*, pelastamaan arjeltaan.
Mutta sori pojat. Mä olen se ensimmäin jahtaamassa sun piliä puutarhasaksien kanssa. ;)
Tämä siksi, että uskon edelleen toimivan suhteen olemassa oloon ja tällöin ei ole tarvetta jakaa rakkauden siementään jokaiseen reikään minkä näkee.
Jos suhde ei toimi, älkää jääkö siihen mukavuudenhalusta (tai muiden selityksien nojalla). Esim. Ei kukaan mua kuitenkaan halua, pakkohan se perhe on joskus perustaa, No meillä on muksuja..
Minkä kuvittelette aiheuttavan lapsillenne suurempia traumoja, kuin rakkaudeton malli parisuhteesta. Siksi ihmissuhdetaitojen kuihtumista onkin näkynyt. Suhteessa vain ollaan arjen ja turvallisuuden vuoksi. Ei sen takia, että oikeasti välittäisi/rakastaisi (palavasti/intohimoisesti, niin että ei tulisi toimeen ilman etc.)
Omat vanhempani ovat vallanhyvä esimerkki. Heitä ei välttämättä olla pidetti pumpuliperheen/ihanneperheen vanhempien mallina, mutta he rakastavat toisiaan intohimoisesti. Draamaa esiintyy rajusti äitini puolelta, mutta isäni tietää mistä se johtuu. Molemmilla on traumaattinen lapsuus takana ja molemmat ymmärtävät toisiaan, vaikka välillä myrskyjä tuppaa esiintymäänkin. Kumpikaan ei ole sortunut turvallisuuden tunteeseen. Ja voin sanoa, että meistä muksuista tuli vahvoja luonteeltaan, mutta ihmissuhdetaidot ovat huippuluokkaa.
Mutta mitä minä mitään sanomaa, varmaankin ajettalette. ;) Olenhan vasta parikymmentä vuotta maan päällä tallustellut, mutta ikä on maalaisjärjessä sivuseikka. Sillä toisillahan sitä on ja toisilta puuttuu pahemman kerran.
*nauraa mielipuolisesti hiukset hajallaan, ruismurokuppi kädessään*
Minuakin on petetty. Syynä ei voinnut olla pillun saannin jääminen minimiin, ei paremman löytyminen, vaan yksinkertaisesti vanhan suolan janoaminen. Itku silmin eräs eksistäni kertoi sen vain sattuneen ja minun kuitenkin olevan parempi kaikin puolin. Ja silloinkin kyseessä oli ikäni kyseenalaistaminen. Koska oli paljonkin nuorempi, epäili eksäni suhdetta jatkuvasti, kerran kokeili, eikä enään sen jälkeen. Muutama kuukausi myöhemmin oli minun pakko pistää poikki. Luottamushan siinä kuoli.
Ex-kihlattuni petti minua henkisesti bissen ja kavereidensa kanssa. siinä vasta oli mies, joka osaa hoitaa ihmissuhteena (GSUS!), enkä yllättyisi jos vielä jälkeenpäin selviäisi, että hän on muutenkin pettänyt minua, sillä pilluahan hän ei saannut kovinkaan usein viimeisen puolen vuoden aikana. Syynä se etten enään sietänyt hänen kosketustaan. Miksi pitää toinen fyysisesti lähellä, jos henkinen puoli puuttuu kokonaan?
Niin miehet, udeimmat naiset tarvitsevat myös henkistä hyväilyä.
Parempi vaan, että ryhtyisin vanhaksi piiaksi. Eipähän tarvitsisi murehtia miehiä. Tai lesboksi? Se ei kyllä fyysisten mieltymyksieni takia onnistu. :/
Siis jos tuntuu, että suhde ei toimi ja alkaa kuikuilemaan aidan toisella puolella sijaitsevaa vihreää niittyä, niin pistäkää ihmeessä poikki, sillä tuo niitty voi osottautua tulimereksi suhteesi tarinassa. "Ei eloonjäänneitä".
Taidan olla nuori nainen pahimmasta päästä. Sillä vaikka kikattelen ja bimboilen ajoittain, se johtuu vain yhdestä syystä. Pitkään vakavana oleminen vanhentaa sielun!! Totta kai asiat tärkeysjärjestyksessä, mutta mitä olen viime aikoina oppinut on se, että nautin elämästäni.
Astmani takia pelkään tukehtumista kaikkein eniten ja astmani johdosta olen askeleen lähempänä kuolemaa. Entä vatsani? Toimintahäiriöiden verkko! Odotan innolla sitä päivää, jolloin se lakkaa toimimasta ja kuolen erinnäisten letkujen sekamelskan keskellä. Minulla on heikko polvi, heikko nilkka, heikko vasen käsi. Lapaluun lihas antaa periksi, jolloin kuormitus siirtyy aina olkavarteeni, kyynärpäähän, ranteeseen ja PAM! Koko käsi toiminta kyvyttömänä jälleen tulehduksien merkeissä!!! Mutta hei! Se on elämää!
EN ole antanut periksi.
Enkä antaisi periksi itseni/mieheni/perheeni suhteen vaikka kaikki raajat amputoitaisiin. Minä riehuisin siellä taka alalla ja varmistaisin, että ukkoni ei silti jäisi toimetta elämässää, kyselisin opiskelu suunnitelmista, selvittäin mahdollisuuksista robottiraajoihin ja potkisin miestäni käyttämään aikaansa hyväksi pedillä maatessaa, vaikka kirjoittaen kirjaa. Sama juttu jos lopulta kuolemaan johtava tauti iskisi. Silloinhan suunnitellaan kaikenlaisia asioita, mitä ennen kuolemaansa haluaa tehdä ja nautitaan elämästä, kuin viimeiset hetket olisivat käsillä!
Sillä faktahan on, että ihmisen tappaa, luovuttaminen elämänsä suhteen. Kunnianhimon puute. Päämääriinsä pyrkimisen lopettaminen. Sen sijaan, että pyrkii ylöspäin, jää toimeettomana tuleen makaamaan, luovuttaa ennen aikojaan.
Olisiko tuossa yksi syy pettämiseen? Luovutin monen asian suhteen ja nyt haen jännityksen elämääni pettämällä?
*huokaus*
Nyt pynttäytymään ja töihin. :P
