Arkea

Kuluneet viikot = 15h päiviä. Kyllä opiskelijoiden kelpaa!

Työ ei ota loppuakseen ja jatkuvasti joku deadline lähestyy. *pyörittelee silmiään*

Mutta pakko sanoa: I love it! Voittaa päiväduunin mennen tullen. Töissänihän ei ole mitään vikaa ja pidän työpaikastani mutta onko kyseinen ala tulevaisuuden alaani? EI! Toki tulen edelleen mitä luultavammin pysymään kuvioissa ja luomaan linkkejä alojen välillä, mutta en pyhitä elämääni kyseiselle alalle.

*Istuu koneen edessä lasit vinossa, hiukset pystyssä ja silmiään hieron*

3h "pikku" tirsat takana ja nyt energiaa läksyjen/kirjallisten hommien hoitamiseen. Klo 22.30 jälkeen sitten aivot narikkaan ja TV:n tuijottamista.

----

Viime viikkoina on biletys jäännyt vähemmälle. Ajattelin keskittyä nyt enemmän itseeni, opiskeluun ja yleiseen hyvinvointiin. Sain sitten personal trainerin. Kidutti jo maanantaina aikamoisen kuosiin.

Se hyvä puoli noissa personal trainereissä on, että he näkevät lähtötasosi ja kauhistelinkin aluksi painojen määriä. Mutta koska peruskunto on hyvä niin laitetaan panoksetkin korkealle!

Juuri jouluksi kuntoon, että voi joulupöydässä romuttaa tulokset... JES!

-------

Lukenut sellaista kirjallisuutta viimeaikoina, että aivot raksuttaneet 24/7. Kysymyksiä tulvii mieleen joka tuutista jne.

On se jännä miten erillainen voi näkeminen olla, miten näkeminen vaikuttaa kaikkeen toimintaan, kuinka mieli ohjaa kroppaa ja toisin päin.

Kuinka moni voi rehellisesti myöntää edes joskus yrittävänsä asettua toisen asemaan ja katsoa maailmaa toisen näkökulmasta? Tai yrittävänsä ymmärtää miksi tämä ihminen näkee asiat noin?

Itse olen huomannut joskus jonkin asteista järkeä hyvinkin yhteiskunnallisesti sairaaksi ajatelluissakin toimissa.

Täytyy muistaa että teon tehneellä ihmisellä voi olla hyvinkin kummallisesti juokseva ajatusmalli ja hänen maailmassaan se on järkevää.

Ongelmaksi koituukin yhdistää oma näkemyksensä ja ajatusmaailmansa maailmalla vallitsevaan keskiarvoon. Kuka määrittää nämä normit? No enemmistö tietenkin ja kulttuuri! Käsi pesee kättä jne.

Ei ihmekkään, että ihmisiä joita nykyään pidetään neroina, olivat aikansa kummajaisia.

-----

Julkiset kulkuvälineet ovat siitä ratkiriemukaita ettei koskaan tiedä mitä tulee vastaan.

Näin ghetossa varsinkaan.

Aikaisemmin viikolla istuin aamuruuhka bussissa harmittomalta vaikuttavan miekkosen viereen joka nojaili ikkunaan ilmeisesti pyrkien torkkumaan hieman vielä ennen pysäkkiään. Koko ajan tuntui miehellä olla ongelmia asennon löytämisessä ja ei aikaakaan kun kundi töytäisi kyynärpäällään minua ja mutisi: "Hej mee sinne päin stna..." Johon minä vastasin silmiin suoraan katsoen: Anteeks mutta en tosiaankaan pääse tästä yhtään tonne päin. Näätkö siellä jotain tilaa?..... KÄYTÖSTAPOJA!". Tämä ukko sitten hieman näytti heräävään todellisuutaan ja siinä istuessani sarvi otsassa, siirtyi tämä kaveri toiselle penkki riville paikan vapautuessa siltä.

Tänään kotimatkallani asemalla aikatauluja tuijotellessani tuli jälleen jännä setä höpöttelemään. Lähestyminen oli kaikkia käytöstapoja kunnioittavaa:
-Anteeksi. Saako kysyä?
Havahduin hereille ja vastasin hieman varautuneen:
- Riippuu mitä asia koskee.
Setä tuijotteli hieman tarkentaen katsettaan ja avasi kerran suunsa kuin sanoakseen jotain.. (Tässä vaiheessa haistoin tuoreen alkoholin aromit)..ja lopulta hän päästi suustaan kuin suuren työn tehneenä:
- Näytät siltä, että tarvitset sielunhoitoa!
Hymyilin hiukan tässä välissä ja peräännyin askeleen. -Kiitos, mutta ei kiitos.
Setä huikkasi vielä kauempaa minun viillettäessä metroon: -No toivottavasti asiat järjestyvät ja ovat kunnossa tulevaisuudessa. Johon huikkasin kiitos, toivottavasti.

Jännä miten ventovieras voi nähdä totuuden, mutta omasta näkökulmastaan tarjoaa siihen ratkaisua.

En henkilökohtaisesti kuitenkaa usko sielunhoidon olevan ratkaisu ulkomaanvaihtoa koskevissa asioissani, esseiden kirjoittamisessani, opinnäytetyöni hahmotelmissa tai tiukahkossa rahatilanteessa. (Säästettävä on vaikkei paljoakaan ole mistä säästää.) Lisää työvuoroja siis, mutta se aika on pois opiskelusta.. Puolensa kaikessa.

Taidan valita kuitenkin opiskelun ja kulut minimiin.

Identiteettini minä A.K.A. Kotikissa?