Chingaling!

Kun kattoo kalenteria on se edelleen täynnä, muttei paljoakaan duunia.

Sitäkin enemmän kouluhommia. *Epätoivon huuto kuilun reunalla*

Btw: Huomasin juuri olevani kapea katseinen ihminen. kyllä. Näin on. Patellat olivat minusta aivan normaalin kokoiset vaikka seniori opiskelija näki heti niissä olevan jotain.

Voi epävarmuuden ihanuutta...

Nimimerkki. Kasvoin futaajien ja tanssijoiden parissa. Minulle mikään ei ole normaalista poikkeavaa.

Ehkä siksi onkin parempi keskittyä ja erikoistua urheilijoihin?

---

Keittiö päätti vaihtaa gluteenittoman leipänsä. Sen kyllä vatsa huomaa. Kipuilua ja särkyä... ah vehnäproteiinin iloa.

------

Jotkut miehet eivät sitten kestä pakkeja. *silmien muljautus*

Muutama viikonloppu sitten tavattiin ja tanssittiin etc. Oli mahtava ja kaveri saattoi bussi pysäkille.

Seuraava viikko menikin sitten viestittelyiden parissa ja jatkuvasti haki huomiota.

Valitettavan aikatauluni vuoksi ja "first things first"- periaatteeni vuoksi en aina kerinnyt vastaamaan.

Lopulta kuulin kaverista huhua ja faktoja muilta. Näiden ja kundin käytöksen perusteella päätin perua treffit kokonaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti: Viestillä. (Mutta se oli äärimmäisen kohtelias!)

Noh.

Joka tapauksess kundi sitten pyyhki minut kokonaan listoiltansa, ekä vastannut mitään. Mikä on ihan ymmärrettävää... Mutta silti! C'mon! Aina ei voi voittaa..

---

Lauantaina ystävilläni oli maailman mahtavimmat 25v. synttärit ja meininki sen mukaista.

Tanssia paljon ja pikkumustat päällä tietysti. Saimme jopa vuosikerta viiniä.

Sitä ei usein tiedä mitä tekee tilanteessa, kun jonkun läheisen vanhempi on kuollut. Ei tiedä tuleeko olla lähellä vai antaa tilaa.

Tuona iltana yksi porukasta murtui hiukan menetyksensä takia ja istuin vieressä pyyhkien kyyneleitään todeten, ettei siinä ole mitään hävettävää ja kyllä synttäri tytöt ymmärtävät. Parempi antaa tulla kun on tullakseen.

Piti saattaa loppu illasta kotiin etuovelle asti ja katsoa, että kaveri pääsee sisään.

Pitääkin soittaa ja pyytää saunomaan huomenna.

-------
Viime aikoina olen kokenut huonoa omatuntoa epäkohteliaasta käytöksestäni. Tönäisen jotakuta ohi kävellessäni enkä heti pyydä anteeksi Tai ollenkaan anteeksi, äänessäni on ärtynyt kovuus neuvoessani ihmisiä...

Puhdasta väsymystä. Mutta se ei ole syy olla epäkohtelias ja se nakertaa mieltäni.Koulu on jo alkanut ja unirytmi kesän jäljiltä vielä lomalla. 5-7h yössä ei ihan riitä..
----

Shoppailu on mukavaa. Eikö niin?

Mikään ei rentouta niin paljoa kuin koko päivä shoppailen ja ostaen jotain kivaa itsellensä vaikka vain kirpparista. Vaikka se olisikin vain luentolehtiö ja yliviivaustusseja.

Eilen kuitenkin töiden jälkeen hampaat irvessä ja suupielet alaspäin tuskanhien jo valuessa otsalle käyskentelin ostoskeskuksen käytäviä.

Mikään ei ahdista niin paljoa kuin rintaliivien ostaminen.

Kaikki nätit ja halvat mallit ovat H&M, seppälä etc. valikoimaa. Paha kylläkin kuppikoot ovat vain varsin rajalliset kyseisissä kaupoissa.

Joudun siis pällistelemään riveittäin mummon kalsarien värisiä rintsikoita ja kun löydän jotain vähänkin kaunista:

A: Liian pieni kuppi
B: Väärä muoto (Joku ihme jäätelötuutti thing... WTF?!)
C: Hinta kirpaisee ja paljon.

Pelkään astua ammattilais liikkeeseen. Olen nähnyt siitä usein painajaista:

"Siis sullahan on ihan selkeä Dubla Ö!!!"

No anyway: Toisen karvakaverin synttäri maksalaatikon nauttimisen aika, rentoutumista ja pakkaamista, koska huomenna pääsee taas kotio!

Rakas veljeni ja hänen vaimonsa ovat olleet niinkin ihania, että tuovat vaatteita merten takaa tälle tytölle.

Tarpeeseen tulee!