Kålla, kålla

Koska keksitään keino kaataa suoraan ämpäreillä tietoa päähän suppilon kautta?!

Tällä hetkellä hukun luentolehtien muistiinpanoihini ja uskomaton univaje ei helpota asiaa.

Onneksi olen töissä seurassa jossa asiat saa hoidettua ongelmitta: Yksi viesti ja kaikki done ja kuittaus, että asia saadaan järjestettyä. Tämän kaiken lisäksi päävalmentajilla on järkeä pässä vaikka muille jakaa! Uskomaton rautainen logiikka, jonka alla jo lapsiinsa otteen menettäneet vanhemmatkin nöyrtyvät.

Tuloksena aikaa itselle ja koulussa olostani ahdistuneelle karvavauvalle ja toiselle, joka vaan rakastaa seuraa.

Uni tuli tarpeeseen, sillä illat olen vääntänyt koneen äärellä esseeni viimeistelyä, lukenut jtn uudesta aiheesta tai sumplinut tutor asioita.

Vaikka on väsyttänyt niin paljon, että olen tuntenut silmämunieni pullottavan päästäni, olen iloinen sillä:

1. Olen joka tunnilla ollut läsnä
2. Olen todella ollut läsnä ja kirjannut paljon ylös.
3. Hoitanut kaikki asiat vaikka joskus vaan ei tuntunut olevan energiaa ja joutui "monistamaan" itseänsä.

Kesän tuttavuuksista ja vastoinkäymisistä opin nk. "syvän veden"-tekniikan.

Ongelmaksi muodostuu ainainen ajatuksieni liike ja turhautumiseni työn taakan alle murskaantumisessa.

Syvässä vedessähän kaiki liikkuu toooosiiiii hitaasti. Kun olen menettämässä hermoni siihen, että toisilla päätös kestää 4 vuotta tai jollakin ei vaan sytytä ja apua ei millään saa vaikka hakee. Kaikkein pahin on se, että muut odottavat sinun tekevän työn ja siinä vasta hermot menevätkin.

Näissä tilanteissa vedän ajatuksissani syvään henkeä ja hyppään syvään veteen. Sitten alkaa turhien selitysten/asioiden suodattaminen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sekä kielensä puraiseminen, ettei päästä apinoita suustansa ja hitaasti laskeminen päässä kymmeneen: 1......2.....

Mielellään venäjän kielellä. (Helpompi fokusoida)

Yhtäkkiä huomaan, ettei toisten putkinäköisyys ketuta yhtään. Tai hitaasti syttyvämmät ovatkin apuna ja mukana. Loukkaukset eivät tunnu missään, sillä ne eivät juuri silloin ole millään tavalla olennaisia asioita ja aiat jotka kuluttavat energiaa: Niitä ei yksinkertaisesti enään ole vaan ne ovat huminaa niiden asioiden rinnalla joilla on väliä. Fokusoimista uusiin aikakäsityksiin ja siihen, ettei se todellakaan aina ole niin justiinsa.

Jos muut eivät pysy tahtisi rinnalla: Hidasta muiden tasolle.

Jos muut törkkäävät asioita hoidettavaksi: Hidasta tahtiasi ja kieltäydy hoitamasta näitä asioita yksinäsi.

Se toimi töissäni ja se toimii jäätävän hyvin koulussa.

Oli uskomatonta nähdä viime iltana kuinka moni tuli omasta luokastani ja nuoremmista paikalle ja kuinkä välitön oli tunnelma. Saimme jopa vanhemmastakin ryhmästä yhden mukaan iltaan.

Siis tiivistettynä: Ei asioita tarvitse yksin tehdä ja kun tarpeeksi odottaa, sekä ilmaisee mieltänsä rehellisesti, auttavat muut.

Luennot ovat mahtavia ja kysyvälle vastataan, eikä vastauksia joudu vaatimaan. Opiskelija kollegat ovat mukana täysillä ja vastauksia etsitään, vaikkakin joskus pariksi sattuu puhdas teoreetikko ja itse surfaa fiiliksen aalloilla.

Univaje korjaantuu lopulta aina aikanaan ja kummallisen paljon saa aikaiseksi vaikka nojaa poskella pöytään ja kuolaa papereidensa päälle.

Parasta kaikessa: Ei tarvitse olla yksin.

Vähän kun raottaa wonder woman egoaan ja pyytää apua niin sitä saa.
Opinnäytetyön jalostuneen idean toteutukseen sain rutkasti vinkkejä ja apua vaihtoasioideni hoitoon tulossa.

Menin sitten lupautumaan töihin viikonloppuna, mutta fiilis on hyvä ja tämän illan pyhitän karvavauvoille, itselleni ja rentoutumiselle.

Voisi vaikka aloittaa opparia ja viimeistellä esseetä..

*Vieno hymy huulilla vajoaa sohvalle kanavasurffaamaan.*