Elämä moukaroi.

Ihmettelen sitä, että vaikka asiat alkaa olla todella huolestuttavassa tilanteessa en oikeastaan kuitenkaan ryömi mielialani mudassa.

Oloni on itseasiassa varsin pirteä ja tyyni. Varsin avara olotila.

Vatsassa on pahemman luokan tulehdus menossa, joka ei ota rauhottuakseen. Palleatyrän oireet on selvät, mutta vaikuttaako kaiken taustalla pahempi tauti? Vatsahaava, keliakia, syöpä?...

Lääkärikin oli hiukan huolissaan ja jälleen uskomattomia tutkimuksia, kunhan ei paskan joukosta löyry verta on kaikki ok ja saatan iisistikkin parantua. Mut jos tulee verilöydÖs, joutuu tämä tyttö pöydälle letku kurkussa.

Taitaa joku oikeasti vihata mua tuolla mullan alla, kun tauteja putkahtaa tyhjästä ja iskuja kasvoille on vähän väliä.

Mitäs tuo kohtalotarkin ajatteli, että pikku tyttö pärjää viidentonnin painolastin alla??

kaipa kaikkeen on syy. ehkä mut tänne luotiin kestämään kaikki se paska, jota joku muu ei olisi yksin jaksanut kantaa? Taikka sitten sietokykyä ja elämänhimoa punnitaan?

Mut jokaiselle annetaan ja jokaiselta otetaan. Ei välttämättä tarvitse tyytyä osaansa.