Elämän karuja puolia.

Migreeni ja krapula yhdessä on muuten kokemisen arvoinen juttu. En suosittele kenellekkään.

Viime sunnuntai ja maanantai tuli vellottua pahanolonaaltojen ja moukarin iskujen maailmassa, johon liittyi kipinöiviä valoilmiöitä verkkokalvoilla. Unohtamatta valvottua viime yötä...

Onneksi se on nyt ohi. *syvä huokaus*

Kenen idea oli lähteä migreenikohtauksen jälkeen baariin?!

THAT WAS ME!!!

Miten watussa saisin sitä itsesuojeluvaistoa? Elä hetkessä on mottoni, mutta jossain vaiheessa voisi järkikin astua kuvioihin.

Mutta opinpas sitten jotain uutta:

1. Migreenin jälkitilassa alkoholi muuten nousee tooooodeeeella nopeasti päähän.

2. Pienikin määrä alkoholia siinä tilanteessa on liikaa.

3. Tälläisessä humalassa tekee kaikenlaista mielenkiitoista akrobaattista temppua.

4.... ja silloin myös kotiin löytäminen on oma haasteensa.

Siis illan yhteenveto: Vedin pleksit, nolasin itseni ja herätin hämmennystä, mutta löysin kuin löysinkin kotiini! Hä hää!!

Siis onnistunut ilta?... *aitoa räkäistä naurua*

Koin tänään maanpäällisen ihmeen. Se ilmesyi neljän käden muodossa ja pienillä liikkeillä veti sumun silmieni edestä ja mielestäni, kuin taikaiskusta!(Aika eksoottisen tuntuista muuten kun pienillä sormennykäyksillä pari ihmistä voi sellaisen vetelyn tunteen ja virtaamisen kropassa saada aikaan)

Pääasia on se, että olen kunnossa ja ainut asia mikä harmittaa nyt jälkeenpäin ajatellen tuossa mahtavassa viikonlopussani on se, että menin sitten migreenissä kirjoittamaan palpaatiota koskevien artikkelien pohjalta aikas mielenkiitoisen essee/referaatin... Mutta Kettu tein sen kuten pitikin!!!! Ja nyt voinkin aloittaa mantrani uudestaan...:

"ykkönen riittää, ykkönen riittää, ykkönen riittää, ykkönen riittää...ooom..."

-------------------

Yhdestä asiasta muuten olen onnellinen ja joista voin kiittää opiskelun aloittamista ja eroamista eksästäni.

Olen lähentynyt nyt enemmän sukuni kanssa. Käyn melkein joka viikko moikkaamassa ja auttamassa mummia, sekä vanhempieni luona syömässä. Myös iso veikkaani näen useammin, sekä siskoni perhettä.

Perhe ja ystävät ovat ne, jotka aina seisovat tukenasi ja tietysti ovat se pahin painajaisesi myös.

Nyt aloittamaan HOPS:n kirjoittamista, jos nyt sitä en tekisi viime hetkellä... Isi heitti mahtavan kommentin, kun selitin, että on kerrottava mistä tulee, mihin suuntaa jne.

"Ihmiskunnan synty tapahtui Afrikassa...." Blaa blaa blaa "Kyllä sun ope varmaan tykkäis sellasesta eepoksesta, kun alkaa olemaan jo toivonsa menettänyt ennen kuin pääsee edes vuoteen -87..."

Näillä eväillä sitten...