I know why you called but it won't work...

Eilenkin jotenkin jännästi eksyi juhlimaan.

Kaverin synttärit ja sellainen ihminen, jonka vuoksi tekee mitä tahansa. Mahtava ilta, mahtavaa tanssia jne.

Serq tyttökin ilmestyi paikalle ja hauskaa riitti. Mahtava tapaus. Hyvä vain, että imestyi paikalle, niin pääsin eroon ikävästä tilanteesta.

Ei monesti nimittäin eteen tule tilannetta jossa mukavan kundin läheltä haluaa juosta pois kuin tuli olisi perseen alla.

Kaverini ukon kanssa tullaan mainiosti toimeen ja solvausläpät etc. eleet ovat kummallekkin tuttuja ja yhteistä räkätettävää riittää. kummallisen tuttavalliseksi nimittäin alkoi ja ennen kuin huomasinkaan oli jumalainen takamukseni tulilinjalla.

Voi luoja.

Sori, mutta en harrasta ystävieni suuria rakkauksia.

-----

Näin sitten eks kihlattuni tänään. Vei syömään synttäreiden kunniaksi ja katselimme kundin luona leffaa. Muistelimme vanhoja ja kerroimme lisää kuulumisista. Ihan hauskaa oli.

Mutta prkl se kipinä on yhä ja edelleen läsnä! Ennen kuin ehdinkään huomata oli suuren lipidon omaava mieleni jo utelias katsomaan onko kundi edelleen yhtähyväkuntoinen kuin muistin...

Tulin juuri kotiin kiroillen mielessäni jälleen yhtä draamaattista käännettä mielessäni.

Ei. Mitään ei todellakaan tapahtunut, mutta nyt se ajatus sitten istutettiin takaraivooni.

Voi luoja.

Tosiaan siinä oli syynsä miksi kaverin kanssa kihloihin menin. Tunteet ovat läsnä edelleen ja voimissaan.

Mutta edelleen on muistutettava itselleen että on syytä ajatella loogisesti. Erosin ERITTÄIN HYVÄSTÄ syystä kaverista. Kokeilimme jopa toisen kerran yhdessä oloa. Tuloksetta.

Tyyppi tulisi edelleen olemaan kahleena jaloissani ja esteenä edistymisessäni.

Ei mikään spontaanein tapaus.

Ja ei ihan ottanut kouluun pääsyänikään kannustavasti ja varmasti edelleen on ulkomaille lähtöä vastaan jne. Tai äkkinäisiä päätöksiä vastaan. Kaikesta olisi turha edes neuvotella.

Nopein keino tappaa sisäinen paloni ja se mitä olen: Rajaa kaikkea. Rajaa vapauttani. Estä edistymiseni. Lukitse kotivaimoksi. Tavalliseen elämään tulee olla tyytyväinen. Puheyritykset ovat vaan naisen nalkutusta.

Vapaus on mikä pitää yllä tämän tytön liekkiä.

No. Ehkä liiottelen, mutta parempi kitkeä ajatukset ennen kuin ne alkavat rehottamaan.

Miksi joku tunkee aina kapuloita rattaisiini ja miksi juuri silloin kun asiat alkavat olla taas mallillaan ilmestyy jotain joka riipii syvimpiä sydänjuuria myöten?

*Dramaattinen WHY-huuto maailmalle*
-------

Ehkä nämä ajatukset johtuvat ihan toisen ihmisen kaipuusta? Everybody needs somebody jne.

Yksin ei pötkitä pitkälle onnellisuudessa.

Mutta minullahan on aikaa ja joku kaunis päivä löydän sen puoliskoni...

Siihen asti herään anatomiankirja kainalossa, joskus joku random kolmijalkainen vierestäni tai jänniin yllätyksiin kuten tänä aamuna: Puoliksi syöty gluteiiniton bikmäkkihän se siinä posken vieressä..

*Pakkaa ja siirtyy pikkuhijaa jälleen siskonsa luo saunomaan ja viettämään aikaa omasta seurastaan nauttien.*

Kirjoitettaessa soi Jazmine Sullivan - Redemption