Maanantain hurmaa

Ravitsemuksesta oppii jänniä asioita.

Kuten: "Ei ole paha asia vetää niitä yli 3000kaloria päivässä viikonloppuja, sillä kalorit keskimäärin alle 2000 päivässä..."

Ja nyt treenatessa on syytä pitää huolta muodoistaan...
*Fazerin sinisen käärepaperin jäänteet levittäytyvät kirjoittajan ympärille*

---

Ostin kengät. Saappaat. Kuten tapanani on. Rakastan saappaita korrrrkeilla koroilla...

Nyt tein poikkeuksen ja korko on VAIN sen 5 cm. MUTTA saappaat ulottuvat polvien alle ja ovat mukavan vaalean pähkinäisen ruskeat.

Maksoivat vain sen 35,00€. Kuitenkin kirpaisi.

Lauantain Tallinnan budjetti synttäri pippaloitteni juomien osalta pienenee. Pakko yrittää hommata itsellensä muutama siivous- tai hierontakeikka. Viime kädessä täytyy ottaa yhteyttä sponsoriin. Sponsorin suvaitsisi olevan tyytyväinen viime aikaiseen maltilliseen elämääni ja tuhlaamattomuuteeni ja hyvään sijoitukseen.

Noita saappaita olen etsinyt kokonaisen vuoden. Itse asiassa yli vuoden! Viime vuoden tammikuussa muistan käyskenneelleni Lontoon katuja sateessa etsien sopivia saappaita.

Ja nyt ne ovat minun...

Tässä teille tosi elämän esimerkki siitä, että kannattaa odottaa, etsiä ja tarttua tilaisuuteen vaikka elämäntilanne ei olisikaan täysin hedelmällinen asialle!

--------

Kävin ensimmäisen kerran uudella salillani ja ensimmäinen reaktioni oli ahdistus. Voi sitä ihmisten määrää! Voi sitä melua!

Luimistellen siirryin kuitenkin pukkariin, jossa pelkäsin saavani

A Kaapin ovesta
B kyynärpäästä

Näin ei kuitenkaan käynnyt ja tunnelma pukkarissa oli ihmisten hirveään määrään nähden rento.

Juoksumatoilla oli tilaa ja tanssin pohjalle saikin vedettyä kunnon lämmöt.

Sali oli suhteellisen täynnä, mutta opettaja mitä mainioin ja tanssi haastava minullekkin ja kunnolle rankka.

Bollywood on aivan mahtava tanssin laji! intialainen musiikki vei mukana ja hymy oli herkässä.

Kundi joka jäsenyyden minulle möi oli siinä oikeassa, että porukkaa päästä päähän käy salilla.

Ikäskaala oli laaja ja jokaista treenityyppiä oli edustettuna aina isommasta kundista keski-ikäisten jumppa poppooseen ja anoreksiasta kärsivään tyttöseen.

Ja ikäväkseni voin todeta törmänneeni taas barbeihin.

Koska salissa käyvät sekä miehet, että naiset on naisilla joku pakkomielle laittaa hiukset kuntoon, olla niissä huippu vermeissä ja täysissä meikessä.

Esimerkkinä jo kaunis nainen, jolla oli ne pakkelit kasvoilla barbi-hiusten ollessa huolitellusti auki ja tietysti yllä ovat juuri ne pinkit treeni kuteet. Ei gsus..

Kundit osoitan syyttävällä sormella teitäkin! Useamman kerran oli havaittavissa riikinkukkomaista kävelyä käsipainoille ja sen suurimman painon valitsemista ja tietysti peilin edessä hiusten sivelyä.

Onneksi tytöissä oli myös niitä rennommin ottavia ja päätin suhtautua asiaan mielummin huumorilla kuin vetää herneen nenääni. Siispä hiukset pystyssä, liian isossa treenipaidassa jo hikisenä salille treenailemaan.

Turha sitä on ottaa ulkonäköään liian vakavasti. En mene saliin iskemään miehiä, vaan treenaamaan. Treenaamisessa yleensä hikoilee ja avot! Meikit ja hiukset pilalla. Miksi siis panostaa turhaan? Ja olenhan niin god damn pretty että... *kikattelee*

Jotenkin kummallisen vetämätön olo treeneissä ja illalla, sekä viime päiväiset suklaahimot selittyi, joka kuukauden kirouksella.

MUTTA. Tällä kertaa, vaikka heikotti ja sattui ja mieli oli taas toisessa galaksissa, pysyin pystyssä! Pystyin kävelemään! Pystyin olemaan! Ja pystyin ennen kaikkea: Pystyin tanssimaan!

Loppu ilta meni torkahdellessa, pyykkiä pestessä ja bastussa käydessä ja tällä kertaa sainkin yleisöä.

Kundi varmasti kuuli, että olen edelleen pukuhuoneen puolella, mutta avasi oven sauna ykköseen, vilkaisi ja oli vaan, että "Tsori".

Mutta minkäs ihmiset uteliaisuudelleen mahtaa?

Olen sinut kroppani kanssa.

*ryömii saunan lämpöisenä ja freessinä vällyjen väliin, kahmaisten kaikki tyynynsä ympärilleen*