Tänään en tehnyt mitään.

En yhtään mitään.

No okei. Käväisin koulussa ja istuskelin normi tunnit ja päätettiin sitten ryhmätyöstä, mutta loppu päivä menikin seuraavalla kaavalla:

1. Shoppaile antikvariasta pari kirjaa.

2. Osta jäätelöä.

3. Syö puolet jäätelöstä ja kun tulee kuvottava olo siirry kohtaan neljä.

4. Ryömi vällyjen väliin torkkumaan.

BTW: Mitä seuraava kertoo suomalaisen lähiön elämästä? Englannin kieliset pokkarit pulentoista euron hinnalla!!! WTF?!

Sopii mainiosti budjettiini, mutta hei missä ihmisten kielitaito? Mm. suraava löytyi 80snt:llä Dan Brown Angels and Demons.

Kyllä. Kohta painajaiseni toteutuu ja vanhanpiian iän saavutettuani hukun ostamiini kirjoihin ja kissankusen hajuun?

Kai se kissa on kohta pakko hankkia, kun tämä ihmissuhde elämä keskittyy anatomian opuksen ja kuntosalin ympärille.

Mikään ei ole traagisempaa kuin herätä keskellä yötä ja tajuta että vieressä ei olekaan se hunks unestasi vaan neuroanatomian kirja.

Että näin. Mites teillä?

Torkkumiseni jälkeen oli pakko soittaa broidille ja varmistaa, että olin unen sekaisena antanut oikeat osoitetiedot hääkutsun lähettämistä varten.

Sekin petollinen paskiainen virallistaa parisuhteensa.

Enhän minä mikään katkera sinkku ole.

*Ryystö vesilasista ja mulkaisu peiliin*
--

Ketähän sitä äänestäisi?

Hyvin jännästi on tullut eksyttyä eri puolueiden sivustoille ja tutkittua ehdokkaita:

Valitettavasti totuus on, että toinen on toistaan JÄNNEMPIÄ.

Joko he korostavat kunnollista elämäänsä pyöräilyn ja perheen saattelemana tai yrittävät kosia duunareita työläis/työttömyys/sosialistisuus jne. läpällänsä.

Itse tunnen kuuluvani hieman vasemmalle, mutta omaan oikealla seisovien ajatuksia yrittämisestä jne.

Ja jostain kumman syystä en lämpene sille perus läppä diipa daapalle rauhanomaisesta kuvasta maailmasta tulevaisuudessa: "Kaikki yhdessä yhteisen hyvän eteen!" paskat se tulee koskaan onnistumaan...

Kummallisen itsekäs otus tuo ihminen ja ihmisen sanoihin ei kannata luottaa pätkääkään. Kehonkieli on se tulkintamaasto jos totuuden perässä haluaa luikehtia.

Ärsyttää vain nuo vaaleanpunaisella sävytetyt kuvaukset ja hahmotelmat tulevaisuudesta.

Jos joku sattuu tietämään todellisen kyynisen ja jopa varsin radikaaleja ehdotuksia omaavan ehdokkaan niin kommentoippas blogiani!

Ihan vain periaatteesta voisin sellaista äänestää vaikka tyypin idealogia ei kohtaa omaani. Vain sen takia, että suorapuheisuus on varsin harvinainen ilmiö nykypäivänä.
-----
Hommasin itselleni taas uuden potilaan klinikalla. Jalkateraupettien asiakas ja pyynnöstä menin observoimaan kontrollikäyntiä ja tein pikaisen tutkimuksen.

No aika varattiin ja hehkuttelen nyt sitten itsekseni pikaisen tutkimuksen antamia tuloksia.

Ai että näpit kehittyvätkin ajan kanssa herkiksi ja itseluottamus kasvaa testejä/havaintoja tehdessä. Joskin en tee lopullisia päätelmiä ilman tutoreita, enkä muuten silloinkaan kun he ovat paikalla.

Ketutus nousi seuraavasta:

Omalla aktiivisuudellani saisin siekailemattomasti potilaita klinikalle noin vain, mutta kuka korjaisikaan satoni?

No ne muut ei-niin-aktiiviset-opiskelijat ja vain sen takia, että demokratia jyllää ja jokaisen on saatava potilaita! Onko se minun vikani, että osa porukasta on hiljaisempaa ei niin myyvää sorttia?! PAH! Hommaisivat itse potilaansa! Tulisi ainakin konkreettista käsitystä tulevasta yrittäjän elämästä! Tahtoo itse hoitaa! *murjotusta huulet mutrulla*

No ehkä tästä josku siunautuu jotain mukavaa ja mahtavaa? Käsi kättä lämmittää. Eli favori favorista ja silleen...

Ja ehkä vain kiukuttelen ja känkkäränkkäilen vain (ja jälleen) hormonitoimintani takia?

Jep, jätin suunnitelmani tämän päivän pilateksen osalta ja siirryin neljän seinän sisälle, sillä koulussa jo paita hiersi, oli vaikea istua paikallaan, väsytti ja hajut kävivät nenään, eikä pari suklaa patukkaa auttanut yhtään mihinkään!

----------

Pahoittelut lukijoilleni edellisen 300. blogimerkintäni juhlallisuuksien puuttumisesta. Valitettavasti en harrasta sellaisia asioita.

Voin kuitenkin luvata, että pohdintani ja kummallisten tapahtumien sarjat ovat elämässäni ehtymätön tarinankerronnan lähde ja juttua riittää vielä useammaksi tuhanneksekin merkinnäksi asti.

*Kumartaa ja niia niksauttaa juhlallisen kuningatar käsivilkutuksen saattelemana, hiukset pystyssä, pieruverkkareissa keskellä sekaista opiskelijaboksiaan*

Kirjoitettaessa soi Ne-yo - One in a million