Mitä se sylki suuhun tuokaan

Kappas vaan!

juoksiessani paniikissa Myyrmäen liukkaita katuja ohjaamaan perfect bodya sain puhelinsoiton isännöitsijän toimistosta.

Olin oikeassa. Siis naapurini pääsee tarkempaan syyniin ja mielipiteitäni/huomioitani kaivataan.

"Saanko esitellä itseni... PIIIIP!..... A.K.A. undecover vasikka."

No sentään sin mielelleni rauhan!
kikatusta lasit nenällä ja hiukset Anita Hirvosta jäljitellen*

-----

Nyt voin täydentää viime aikaisia pohdintojani.

Ei. en todellakaan halua haaremia. Mutten myöskään yhtä mutasukkaisen hullua stalkkeria. Ehkä joskus vakavammankin ihmissuhteen.

Pohdinnoissani jouduin kohtaamaan ajatuksen siitä, että mahdollinen ihmissuhdekammoni johtuisi ihan kokemuksista. (ULLATUS!!!)

En oikein usko/tunne/tiedä olevani valmis antamaan itsestäni sen 100%. Mihin sitä taas voisi joutua: Olemaan jollekin taas se egon boostaja. Statuksen kohottaja. Pokaali, jolla muiden kunnioitusta haetaan. Itsetunnon rakentaja ja kouluttaja, joka itse joutuu petetyksi? Sitten jälleen saa kuulla ja todistaa polvilla ryömimistä, haikeita sanoja ja aneluita. huoh...

Never ever kiitos!

En siis edelleenkään ole pyhimys. En täydellinen jne. Minun ei tarvitse jatkuvasti todistella itseäni muille.

Yksi helppo sääntö: Vaadin toiselta sen minkä vaadin itseltänikin.

No mutta tätä pohdiskellen ja mietiskellen.

Kenties vain tulin tulokseen, etten anna minkään enään hidastaa minua/ estää minua pääsemästä päämäärääni. En uhraa itseäni/tulevaisuuttani kehenkään, joka ei sitä osaisi arvostaa.

Eli ihan ajanvietoksi vain suutelemaan useampaa sammakkoa, ennen kuin se rinssi sieltä saapastelee vastaan! *muahahahahaa*

Te jotka kuvittelette olevanne juuri sitä mitä haen: Voiko näin olla? Todisteet tiskiin! Perustelut väittäille!

Onko kyseessä jälleen romanttinen mielikuva: "Minä pelastan sinut!" vai kenties kilpailuvietin sanomaa: "Muut ei ole pärjänneet... noh minähän näytän!"
--------

Sitten siirrynkin uusin pohdintoihin:

Pitäisikö jokaisen kokemuksen vuoksi kokeilla olla ns. huono ihminen?

Olen itse hyvinkin täydellisyyden tavoittelija ja nyt koenkin jonkinlaisia andrenaliini ryöppyjä provosoimisesta.

Venytän rajoja ja herätän pahennusta tieten tahtoen.

Ehkä ihan tieteen nimessä? Tutkiakseni tarkemmin ihmisen luontoa? Ymmärtääkseni sitä paremmin?

Otappa sitten aivoituksistani selvää..

------

Taas kukkaruukussa käymistä:

Kerronpas lisää tapahtumista ja mietteistä.

Miksi niin monet unohtavat kunnioituksen ja ihan ne perinteiset käytöstavat?

Ihan kuin isovanhemmista huolehtiminen. Kaikki vaan laitokseen stna!!!

Herran jumala mitä ajattelua!

Vaikka välillä väsyttääkin ja ketuttaa hoitaa juoksupojan hommaa mummini asioilla niin teen sen paljon mielummin kuin menen katsomaan lonkkansa rikkonutta mummiani sairaalaan.

Viime aikoina sää ei ole juuri antanut mitään anteeksi.

Ja mummini persoona/mieli on mitä mielenkiintoisin! Lady ja turhamainen! Perheen matriakka. Aivan mahtava tapaus!

Btw: pakko mainita viime aikaisista unistani.

1.Viime viikolla yksi ystävistäni piti minulle varsinaisen äidillisen saarnan siveellisestä elämästä ja kuinka minun nyt pitäisi tehdä asioille jotain. Aika eksoottinen uni...

2. Aikaisemman uneni koira on saannut kilpailijan. En enään muista uneni yksityiskohtia, mutta sen muistan varsin hyvin, että varsin maireasti ja koiramaisesti virnuileva vastaava sekarotuinen, ehkä hieman kettumainenkin, punaturkkinen koira kilpaili huomiostani.

On se jännä...

Ei kun hommaamaan unia ja kuvia lissää!