Näin viime yönä unen.

Ne tuijotti mua kuin tyhmää. Osa nauroi.

"Mitä sä tahdot?"

"Mitä sä esität?"

Noi sanat oli kuin iskuja kasvoille.

Yritin huutaa, etten saa henkeä.

Ne vaan tuijotti kuin pientä lasta, joka heittäytyy kaupan lattialle riehumaan, kun tahto ei mene läpi. Taisi hymyilläkkin pudistellen päätään.

Alko sattumaan. Luulin, että oksennan keuhkoni ulos. Sattu ihan liikaa. Yskin ihan liikaa.

Hengitys rahisi ja vinku.

Hitto, että sattu.

Mun silmät ei pysyneet auki kivusta ja silloin kuin niitä raotin, kyyneleet ja valuneet meikit sokas mut.

Tipahin lattialle. Kohtaus ei menny ohi.

Ja ne vaan tuijotti.

En ymmärrä miksi ne vaan tuijotti mua niin, eikä tehneet yhtään mitään.