Rakastan ihmisiä kesäsisin

Nään itseni sieluni silmin taas huomenna ottamassa aurinkoa. mansikka smoothieta vieres, bikini yläosa päällä, parvekkeella. Autuaan seisahtanut olo!

Sen voin ainakin sanoa, ettei univelkaa pitäis olla nyt.

Eilen avasin terassikauden pokalla. Hei c'moon!! Istuin siellä leveesti mun treenihousut päällä, duuni pöhnässä, tosi "laittautuneena".

*Naurua, hiussuortuvan huitaisu pois kasvoilta*

En missän olosuhteessa tekisi niin yleensä, muttah... rajat rikkoutuu aina silloin tällöin.

Kävely kyl tekis ihan hyvää.
*vilkaisu ympärille*

Miksköhän se minna ei soita?... Hymyilessä virnistyttää usein. Joo se taiskin mennä sinne mustikkamaalle ja väsyä auringossa. Mulle riittää viuhahdus mun parvekkeella varsin hyvin...

Mikä saa ihmiset kesässä sekaisin? Kaikki hymyilee, paljastaa arkailematta itsensä, riikkoo rajansa ja on kauniita.

Että mä rakastan kesää...