Oma tilasi

Viime aikoina pistänyt mietityttämään se "oma tilasi".

Jokaisella ihmisellä se on hiukan erillainen ja tapauksia päästä päähän kuuluu elämääni. Myös tietoisuus omasta tilastaan on hyvin yksilöllinen.

Esimerkkinä mainittakoon koulussa katsellessani tenttiaikatauluja ja luokkatiloja eräs tyttö tuskin huomasi minun olevan hänen kyljessään melkein kiinni ja kääntyi juosten suoraan minua päin. Hmm..

Nämä samankaltaiset "en reagoi ympäristöni ärsykkeisiin"-ihmiset levittäytyvät kauppakeskuksen käytävälle letkaksi ja matelevat eteenpäin muista kiireisimmistä ihmisistä piittaamatta vaikka heidän kantapäilleen astelisi ja hengittelisikin niskaan.

Itse olen suhteellisen valppaana tilastani vaikka muihin ihmisiin luonkin helposti kontaktin koskettamalla. (Halit, suudelmat etc.) Vieraita ihmisiä en päästä 20cm-30cm lähemmäs itseäni, mutta tutut sitäkin lähemmäs.

En koe ongelmaksi katsoa ihmisiä suoraan silmiin. Tämäkö tekee minusta harvinaisen suomessa?

Tuli vaan mieleen, että onko monellakin ihmisellä suomessa ongelmana silmiin katsominen ja läsnäolonsa ilmaiseminen fyysisesti?

Itseäni ainakin suurestä ärsyttää vituttaa tapaukset joilla on vaikeuksia katsoa silmiin tai koskettaa, sillä se on niin suuri osa luontoani.

Olkoon kyseessä ihminen, haaste tai pelko: Katso aina silmiin!
--------

Mutta joo asiasta kukka ruukkuun.

Kummallinen kiireinen viikko takanapäin. Vuoroin koulussa, töissä ja treeneissä ja sainpahan väliin tungettua synttärit ja parit treffitkin, joiden johdosta nyt koen olevani totaalinen femme fatale.

Jonkin asteinen itsevarmuus jne. on kehittynyt viimeisten kuukausien aikana. Turha sitä on kadulla nöyristellä ja olla epävarma kun tietää mitä haluaa sekä kuka on.

Päätin oppia pysäyttämään miehen kadulla ainoastaan katseella. Osaan jo hämmentää, mutta tuo pysäyttäminen kiehtoo.

Ajattelin myös käydä enemmän treffeillä ja avoimesti tutustua monenlaiseen kolmijalkaiseen. Pitäkööt muut naiset syöjättärenä etc. Kuka naisten mielipiteistä muutenkaan mitään on koskaan kysellyt? *räkäistä naurua*

Ainakin voin tulevaisuudessani todeta etsineeni omaa Mr. Big:ni, sillä vielä valitettavasti en ole perhosia vatsassani tuntenut.

Mutta nyt nuhaisena kärsimään lenssusta ja lukemaan ja ja... no pehkuihin.