Paha olo

Voiko tietämättömyys masentaa...

Kyllä voi. Miksi näin?

... Kuvitelkaa itsenne maittavan aterian äärelle. Olkoon lempiruokanne mitä tahansa, mutta itse fantasioin itseni tällä hetkellä häränsisäfile pihvin ääreen. Sopiva määrä vihanneksia ja perunaa pippurikastikkeen vastapainona. Nami nami.

Seuraavaksi pyydänkin teitä puhkaisemaan tuon onnellisuuden kuplan ja asettamaan alituisen oksetuksen tilalle. Iltaan kohden siirryttäessä paskan maku suussa vain muuttu pahemmaksi ja kipu vatsassanne sietämättömän pistävän polttavan kouristelevaksi.

Syön aamuisin puuroa. oloni mukaan koko kupin taikka vain muutaman lusikallisen. Oksennan haistettuani rasvaista ruokaa. Paisun palloksi kiinalaisen ravintolan pienen annoksen jälkeen ja toivon, että joku voisi puhkaista mahani.

Väsyminen kasvaa päivä päivältä. Samoin kiukku, turhautuminen, apatia... kutsukaa miksi kutsutte, mutta väittäisin olevani hyvässä syöksy kierteessä burn out depression suuntaan.

Kaikki tämä siksi, että toimiin ei ryhdytä. Tuntuu kuin työlekurini ei kuuntelisi. (Mutta ymmärrän kyllä, koska muutenkin täytyy kuunnella n. 30 valittajaa päivässä jne.)

Vatsassani on jotain ja haluan sen pois. Se syö minua sisältäpäin, vie voimat.

Välillä olen niin väsynyt, etten jaksa hymyillä.

Maanantaina päädyn uusimaan ylppäreitä, vain siksi, ettei lääkäri voinnut (koska ei ole diaknoosia) kirjoittaa todistusta vatsaongelmastani, joka repii pääni kahtia.

Toivon, etten oksenna ylppäri papereilleni. Toivon myös että paha oloni laantuu.

Lekuri setä sanoi, että kaikki tämä saattaa johtua stressistä, joka mm. aiheutuu pelosta ylppäreitä (uusimista) kohtaan. Voi osittain pitää paikkansa, mutta en edes enään välitä, mitkä tulevat olemaan arvosanat. Kunhan saan terveyteni kuntoon. Nykyisillä papereilläni pääsen todella hyvin jo korkeakouluihin, mutta kyllä vähän ottaa päähän, että tilaisuus korottaa menee hukkaan.

Olen tunneihminen. Jos fyysinen kuntoni on huono, se vaikuttaa kaikkeen. Siinä meni tilaisuus päästä heittämällä lääkkikseen.

Nyt opiskelua se 14 vuotta?... Eka terkkariksi ja sitten lääkkikseen ja sitten erikoistumaan ja ja..

*huokaus*

Mutta tämä tyttö ei luovuta.

Pahinta tässä kaikessa on se, että sukutaustani sisältää syöpää etc. ja jopa sukulaiseni potkivat minua painostamaan hoito henkilökuntaa, ettei tule olemaan liian myöhäistä/ peruuttamattomia asioita tapahtuu, jotka tulevat vaikuttamaan loppuelämääni. Terveyteeni.

Viime kerralla kun vitkasteltiin tutkimusten kanssa, diagnosoitiin minulla vatsakatarri, jonka seurauksena sain rasitusastman, joka pian muuttui astmaksi. Hidasta väkeä tosiaan. ja asiaan lisättävää: Kun vatsakatarri huomattiin gastroskopiassa, ei edes annettu aluksi lääkitystä vaan n. 2 viikkoa tutkimuksen jälkeen toinen lääkäri soitti kauhuissaan vanhemmilleni ja sanoi, että äkkiä apteekkiin hakemaan ne lääkkeet.

Sain siis pysyvän astman. Kiitos terveydenhuoltopalveluiden.

Nyt jälleen on kompastuskivenä nuoruuteni ja se, että pystyn itse kävelemään.

Duunari kerran on aina duunari: gastroskopiani tehdään n. 4kk päästä.

Ellen:

1.Ala vuotamaan verta joka suunnasta

2.Kuume nouse lähelle 40 astetta

3. saa jotain friiki kohtauksia

4. saa jostain useita tuhansia euroja, jotta voin suorittaa gastroskopiani yksityisellä.

Vannon, että tulevaisuudessa tulen menestymään niin, ettei sukulaiseni/lapseni joudu elämään minkäänlaisessa puutteessa. Eivätkä todellakaan joudu jonotuslistan loppupäähän, vaan varaa tulee olemaan kaikkiin yksityisen lääkäriaseman tarjoamiin palveluihin.

Mutta positiivista on se, että kesä tulee jälleen. Pääsen uimaan ja kasvattamaan yrttejä.

Sekä merkkipäiväni lähestyvät.