Pikku lauantain saldoa..

Kummallisen mukava päivä jälleen.

Klinikalla päivä meni loistavasti, vaikka myöhästyinkin: Potilaskin oli myöhässä!

Ja nyt opin, että minulla on jotain opittavaa vielä ihmisten kanssa yhteistyössä olemisesta.

Tunnetustihan olen varsin räiskyvä persoona. Ennen kaikkea varsin optimistinen sunshine ja varsinkin silloin kun kaikki alkaa olla ok, vedän vertoja tosielämän auringolle.

Silloin minun on varsin vaikeaa hillitä riemun/ilon jne. purkauksiani.

Tänään tein ensimmäisen virallisen papereihin merkittävän HVLA "texas twis" potilaalle!

Tietysti ratkesin hieman tuulettamaan... hillitysti... kuten pelaajat fudiskentällä... tosin en tehnyt kuten luokassa ja riisuutunut puoli alasti ja hypännyt kaverin selkään vaan huudahdin innoissani.

Hyvin ammattimaista? *Kröhöm*

Luojan kiitos potilaan kanssa olemme loistavalla aaltopituudella ja hän vain nauroi mukana.

Muutenkin ilmapiiri oli loistava ja saimme vihdoinkin otettua kuvia mainokseemme.
---------

Duuni vuorohan alkaa tunnetusti rafla ruualla: (Pippuripihvi) ja jälkiruokahan seuraa perässä. (big dream jätte huge iso stora jäätelöannos kermavaahdolla, vaahtokarkeilla ja amerikan pastilleilla.)

Parasta kaikessa: Kuinka usein voi vaan sanoa olevansa jäätelöllä ja palkan juoksevan koko ajan? Kjäh kjäh..

Pomon kanssa vaan naureskeltiin ja sovittiin kesäntyövuoroista ja mahdollisista lisäkursseista. Mukavin KeKe keskustelu ikinä.

Pomon suusta: "Jooh.. siis nehän kattoo vaan kieroon jos joka kohtaan laitetaan erinomainen. Laitetaan tohon hyvä.."

Vatsa pallona sitten ähkimään töihin vielä kahdeksi tunniksi.

Tuolaista ähkyä ei ole ollut vuosiin! Ja kaikkihan oli pakko syödä kun ilmaiseksi sai?..
-------------------
Tänään sitten syrän suli kokonaan.

Sellanen iso silmänen filosofipoika sen vei. Ikää kaverilla vasta 4vk ja 1pv, mutta keräilee jo naisten syrämmiä.

Klinikalla kaikki seisahtui ja huomio keskittyi taaperon ympärille. Kun itse kaverin sain syliini, ajattelin salakuljettaa vaavin salaa ulos käsilaukussani. Hyvin olisi mahtunut.

Sopi täydellisesti syliin ja näytti vielä viihtyvänkin sylissäni.

Oli mahtavaa seurata ylpeän isin eleitä. Muksulla oli mm. liian pienet sukat jalassa, mutta pakkohan ne oli laittaa kun niissä luki: I <3 DAD. Ha haa...

Voi luoja jos kummatkin tuoreet isukit tuovat mukulat samaanaikaan koululle näytille niin...

AaaaAaaAWwwWwwww... *Haikein katsein rutistaa tyynyä samalla purren alahuultansa*

NÄIN ei saa tehdä vauvakuumeisille sinkku akoille, joilla on kohta virallinen vanhan piian leima ottassa!!! PRKL!
*kiroaa nyrkkiä heristäen taivaalle*

Terapia aika varattu sunnuntaille systerin neljän lapsen keskuuteen. Tiedossa kakkavaippoja, fudiksen peluuta riemastuttavien kaksosten kanssa ja naisena olemisen ihmeiden kertomista vanhimmalle tytölle.

Sitä ennen vuosittainen opiskelija pippaloihin osallistuminen varmasti terapioi pään kuntoon. Kallion kadut tulevat APPRON myötä huomenna varsin läheisesti tutuiksi...