Kauneuden eteen on kärsittävä.

*Sheikkailee päätänsä rollareiden tahtiin ja hyräilee mukana*

Uusi päivä, uusi aamu ja uusi elämä! Kevät. Kevät on täällä taas! AH ja VOIH tätä iloa!

Pienestä vaatimaton iloa saa... *muikea hymy*

Tulehdukset alkaa olla nujerrettu ja tämä sunnuntai saikkupäivä tulikin tarpeeseen. Jumittamista, pyykin pesua ja siivoamista. Nyt voisin TAAS leipoa jotain... "Nimimerkki. Vedin juuri parin päivän sisään pellillisen pannukakkua."

Olin sen verran hyvässä jamassa eilen, että pääsin kuin pääsinkin lopulta Tallinnaan. Reissu oli jees ja saimme työsuhteilla ilmaisen hytinkin tavaroille.

Kuolasin jälleen miljoonan ja biljoonan kengän perään sekä tein seuraavaa reissua ajatellen muutaman tonnin shoppailu listan: Kenkiä, paitoja, mekkoja, laukkuja, farkkuja, parit mini shortsit, alusvaatteita..

Nyt vain sitten miettimään kuinka saan asiakkaita muutaman tonnin edestä?..

Ja taisinkin mainita aikaisemmin pienestä haasteesta johon hyvä ystäväni minut yllytti...

Saavuimme loistavasti sisustettuun ilusalongiin ja siistiydyimme jokainen vuorostamme vessassa. Hygieenisen valkoisiin pukeutunut vähän hymyilevä tiukka ilmeinen kosmetologi pyysi ystäväni ensin ovesta sisään.

Jäin juomaan kuplivaa vettäni ja lukemaan naisten lehteä muiden suomalaisten keskuuteen.

Ihmisiä tuli ja meni. Vierestä kuuluva hiustenkuivaajan tehokas hyrinä ajoi minut odottavaan transsiin...

Hetken kuluttua ystäväni astui posket punottaen ja helpottuneen oloisena ovesta ulos ja idän tiukalla nyökkäyksellä kehoitti kosmetologi minua astumaan sisään.

Tuoksukynttilät paloivat sivuhyllyllä ja hoitopöytä seisoi keskellä huonetta odottavana. Seinille oli maalattu kuvia rauhoittavasta luonnosta.

Riisuin saappaani, housuni ja lopulkin suojaamasta alavartaloani ja asetuin selälleni tuijottamaan kattoa hermostuneesti näpläten toppini helmaa.

Lämmintä töhnää levitettiin ensin bikini rajalle... *REPÄISY*
..ja sitten kosmetologi kysyikin virallisesti: "Kaikki pois?". Äännähdin myöntävästi ja lämmintä töhnää oli pian muuallakin. *REPÄISY*
......
Tätä jatkui monta minuuttia ja minuutit tuntuivat tunneilta.

Koko elämäni vilahti silmieni edessä ja mielessäni toistuivat seuraavat lauseet:

1. Siis mihin hittoon menin TAAS lupautumaan?..
2. ..Tulin tänne vapaaehtoisesti?..
3. Ja vielä MAKSAN tästä?!

Kämmeni hikoilivat, alahuuleni alkoi väpättämään ja viime metreillä olin valmis jo dyykkaamaan pois pediltä ja juoksemaan pois paikasta.. kun kuulin tyynnyttävän äänen kysyvän ojentaen peiliä olenko tyytyväinen.
---

Ilusalongista ulos päästyäni ratkesin hillittömään nauruun ja ystäväni vain tokaisi:" Siis tää oli niin arvattavissa, et alkaisit vaan nauramaan hysteerisesti.. just joo."

Seuraavaksi Amarilloon tuhlaamaan "2 margarita cocktailia yhden hinnalla"- kumponkejamme. Hetken kuluttua turruttava neste haihdutti shokin luomat efektit ja ennen kuin huomasinkaan leijuin tyyneyden keskellä.

Kolme cocktailia myöhemmin istuminenkaan ei tuntunut enään niin pahalta ja laivaan päästyämme jatkoimme samaa linjaa.

Hyvä puudute ennen kaikkea ja ryhdyn mihin vaan! *räkäistä naurua*
-----

Jälkeenpäin tulosta katsellessa ja sivellessa, samaa linjaa ajattelin jatkaa. Vaikka kipeää tekee niin voi tätä iloa.

Totuus on, että mikään. Mikään fyysinen kipu ei ole KOSKAAN saavuttanut samaa statusta kuin brazilialaiseen vahaukseen tutustuminen.

Mielenkiintoista oli myös repäisyn jälkeinen olotila. Nyt ensimmäisen kerran moneen vuoteen voin sanoa, ettei tehnyt, edes pikkiriikkisen vertaa, lainkaan mieli seksiä. Ei panettanut ei. Lipido karkasi hetkellisesti muille maille.

Kundit: Te ette voi välttämättä koskaan täysin ymmärtämään minkä kipukynnyksen naiset omaavat ja silti leveilette painimisillanne, tappeluillanne, vammoillanne ja arvillanne kuin riikinkukot.

Kokeilkaa selvinpäin brasilialaista vahausta ja teette kipukynnyksellänne vaikutuksen minuun..

Kirjoitettaessa soi Rolling stones - Everybody needs somebody to love, Under my thumb, Paint it black...