Hassuhaisulimussu ja muut kootut lempinimet

Rakkaaltani on aivan turha odottaa mitään tavanomaisia, siirappisia hellittelynimiä. Ehei, hänen minusta käyttämänsä nimitykset ovat hyvin kaukana minkäänlaisesta söpöstelystä. Osa on pelkästään hassuja, osa aivan käsittämättömiä ja mahtuupa joukkoon muutamia suorastaan arveluttavakin.

Hän kutsuu minua, kaikella hellyydellä tietysti, esimerkiksi möhköksi, örrimörriksi ja mölliäiseksi. Eläinkuntakin on kattavasti edustettuna, mutta ei suinkaan minkään suloisten, hellyttävien, pörröeläinten voimin, Eijei, kultani mielestä minä olen monni, kaskelotti, mursu, koppakuoriainen ja hassu fanttinen..

Hyvällä tuurilla, hänen ollessaan erityisen hempeällä tuulella, saatan satunnaisesti olla vaikka nassukka tai höpötassu, mutta epätavallista ei ole sekään, että minusta käytetään sellaisia nimiä, jotka saisivat useimmat naiset itkupotkuraivarin valtaan, kuten möhömaha (ei, en ole lihonut yhtään sitten citykuvieni ottamisen), haisuli (mikä juontanee juurensa kaiketi Egyptin matkaan ja hankalahkoon turistiripuliin...et halua tietää tarkemmin, trust me) ja napanöyhtäseni.

Jännityksellä odotankin mikä on mussukan seuraava aluevaltaus. Kun kaikki mahdolliset ökkömönkiäiset ja satuoliot, eläimet ja fyysiset omituisuudet on pian käytetty. Ruoat? Sairaudet? Esineet? Tätä menoa kuulen varmaan vielä joku päivä olevani hernemaissipaprika, jalkasilsa tai kastelukannu...

Kuten kaikkiin säännönmukaisuuksiin on tähänkin olemassa yksi poikkeus. Murusen ulosanti nimittäin muuttuu täysin siinä vaiheessa, kun hän haluaa minulta jotakin. Eli kun kuulen: ”Kultamururakashanimussukkapupuliinini...”, osaan heti suunnata jääkaapille hakemaan olutta...