Matkablogi

Tänään pidettiin nahkansuojelullisista syistä shoppailupäivä. Jihaa! Eli rakot jaloissa on tällä hetkellä kärventynyttä ihoa pienempi paha. Löysin vaikka mitä kivaa! Rakkaani osti minulle valkoisen, intianpuuvillaisen mekon, jolla on varmaan parikymmentä eri käyttötapaa (arvelee varmaan, ettei nyt tarvitse moneen vuoteen mitään ostaakaan, kun siitä riittää niin moneksi). Sen saa mekoksi tai hameeksi, pitkänä tai lyhyenä, erilaisilla olkainten sidonnoilla, etupuoli taakse, tai sivulle jne. Hitsit se on ihana!


Ravintolassa sattui pieni tilauskömmähdys. Tilattiin molemmat muka nuudeliateriat, hiukan eri variaatioina. Miehen tilaamaksi ateriaksi tulkittu annos saapui ensimmäisenä ja minä odottelin omaani vieressä kuola valuen. Kun annokseni viimein tuli, se olikin jonkilainen soppa, jossa uiskenteli ja hyppi silmille kaikkea epämääräistä, mielestäni syötäväksi kelpaamatonta möttiäistä, katkarapuja, mustekalaa sekä paljon sellaista mitä ei kyennyt edes tunnistamaan. Otti päähän ihan oikeasti, mikä ilmeestäni ilmeisesti sen verran näkyi, että tarjoilija tuli huolestuneena kyselemään mikä on vialla. Kursailustani huolimatta hän halusi kiikuttaa minulle uuden annoksen, ja samaan hintaan vielä.


Ostospäivän päätteeksi käytiin vielä puolen tunnin jalkahieronnassa. Pakko oli olla vähän vahingoniloinen siitä, että siinä kuin minua hieroi hemaiseva nainen, kultaseni jalkoja vatkasi nuori homomies.


Illalla päätettiin elää vaarallisesti ja testata ensimmäisen kerran katukeittiötä. Kanavartaita kai ne oli. Toivottavasti ei ainakaan koiraa. Herkullisia joka tapauksessa, ja toiveissa on, että tämä ummetus viimeinkin helpottaisi.. Saatiin sitten kaveriksi paikallinen kulkukoira, joka makupalojen toivossa seurasi meitä pitkän matkaa. Pakkohan sitä oli vähän palkita.