Matkan täytyy jatkua. Tästä päivästä lähtien löydätte minut ja dildoni Image-lehden sivuilta.
Bloggaaminen täällä on ollut hieno ja antoisa kokemus. Näkyvyyttä ja palautetta on roiskunut ympäriinsä kuin teinipojan mällit konsanaan. Olen kiitollinen Cityn kannustavalle päätoimittajalle Panu Janssonille saamastani mahdollisuudesta blogata omalla tyylilläni Suomen kiinnostavimmassa kaupunkimediassa.
Tissit tiskiin ja nännit näkyville. Tasa-arvon nimissä.
Minusta olisi kohtuullista, että lopettaisimme turhan meuhkaamisen tisseistä. Ovathan ne kivoja räplätä sängyssä, mutta muuten pelkät rasvasäkit rinnuksilla. Naisia syyllistetään kehonsa omaehtoisesta paljastelusta samalla, kun tarkasti muokatuista mallien kuvista maksimoidaan kaikki mahdollinen liikevoitto.
Naisten nännien vapautusliikkeeseen ovat liittyneet Miley Cyrus ja idolini Lena Dunham. Monissa jenkkien osa-valtioissa naisten yläosattomuus on laitonta ja Louisianassa nännin paljastamisesta voi saada jopa kolme vuotta linnaa. Imettäminen on luonnollista ja sen tulisi olla sallittua julkisilla paikoilla.
Jos maailma ei pelkäisi nännejä niin paljon, voisimme samantien polttaa rintsikat roviolla. Mielestäni rintaliivien käyttö on turhaa. Monet niistä ovat epämukavia ja kalliita. Urheilurintsikat ovat asia erikseen. Naisten rinnat on seksualisoitu täysin, pois heidän omasta päätäntävallastaan.
Instagram on täynnä peppukuvia ja rintavakoja. Se ei haittaa käyttäjiä, eikä palvelu näytä välittävän. Viime viikolla se kuitenkin päätti poistaa taiteilijan ottaman kuvan, jossa näkyy kuukautisverta. Valtavan someraivon jälkeen Instagram perusteli tätä teknisellä virheellä. Aivan kuten minun seksitekstini jakamisen esto Googlen palveluissa oli "tekninen virhe."
Monien ylipainoisten naisten kuvia on poistettu Instagramista ja kokonaisia käyttäjätilejä on hävinnyt heidän bikinikuviensa myötä. Naisten vartaloiden kyttääminen on ristiriitaista. Tissejä ei saa näkyä tietyissä oloissa, mutta silti janoamme niiden katselua netissä ja kaikki tuntuvat sekoavan, kun jossain vilahtaa tissi. Niidenkin täytyy siis olla tietynlaiset sopiakseen näytille.
Myönnän, että minäkin saan saman tien henkisen stondiksen tisseistä. Vaikka ajattelen seksiä enemmän kuin moni uskaltaa myöntää, halujaan pitää oppia hallitsemaan. Näin elämästä tulee huomattavasti mukavampaa, kun ei koko ajan ole häiritsemässä ihmisiä kyrvän kuvillaan.
Olen tutustunut vuosien varrella naisiin, jotka ovat isopovisia ja pitkätukkaisia töröhuulia. Minä arvostan näitä naisia, kuten kaikkia ihmisiä. Heidän kykyjään, osaamistaan ja älyään. Sitä heiltä löytyy, sillä meikkikerros tai hiustenpidennykset ei tee kenestäkään automaattisesti tyhmää.
Eräs entinen työkaverini osallistuu tänä vuonna missikilpailuun ja haluaa poseerata kameralle minihameessa ja yläosattomissa. Hän omistaa yrityksen, jonka työntekijöinä on promoottoreita, malleja, juontajia ja niin edelleen. Toinen nainen, johon minun on ollut ilo tutustua, on nähty BB-talossa ja juorulehtien palstoilla. Hänellä on silikonitissit ja pitkä vaalea tukka. Hänkin on täyspäiväinen yrittäjä.
Ulkonäön perusteella toisen tuomitseminen tekee arvostelijasta täyden idiootin. Jokaisen järkevän ihmisen mielestä edellinen lause on itsestäänselvyys. Silti kovin moni meistä sortuu ihmisen älykkyyden vähättelyyn, mikäli näihin liittyy barbimainen ulkonäkö.
Vaikka sitä on vaikea myöntää, usein tällaiset reaktiot johtuvat kateudesta. En itse halua rintaleikkausta tai kiloa pakkelia naamaani päivittäin. Välillä päähäni iskeytyy kuitenkin ajatus, että mitä jos voisin tehdä töitä kropallani? Ihmisten kuvitelmat tästäkin ovat vääriä. Kuvauksissa tuntikausia työskentely ja jatkuva ulkonäön ja painon arvostelu työnantajilta voi viedä fyysisen, että henkisen terveyden.
Helposti tulee ajatelleeksi, että kauniit naiset saavat kaiken helpommin. Tämä on silkkaa aliarviointia. Useimmat paljon saavuttaneet naiset ovat tehneet hurjasti töitä asemansa eteen. Menestyneeksi yrittäjäksi ei noin vain tisseillä ruveta. Menestyvä yrittäjä näkee impulsiivisesti mahdollisuuksia ja muiden ihmisten tarpeita, mutta ajattelee pitkäjänteisesti ja osaa valvoa omia etujaan.
Älykkyyttä on monenlaista. Jotkut ovat hyviä sosiaalisissa suhteissa ja jotkut sisäistävät helpommin ydinfysiikkaa. Muistutan itselleni tasaisin väliajoin, että en ole tyhmä, vaikka en olekaan lukenut kirjastoa läpi ja opiskellut yliopistossa vuosia. Olen eri tavalla älykäs kuin arvostamani korkeakoulutetut tutkijanaiset. Osaan kirjoittaa ja olen hyvä lukemaan ihmisiä.
Hoikat ja isorintaiset naiset mielletään valtamediassa seksikkäiksi. Läpi vuosisatojen naisen seksikkyyttä ja avointa seksuaalisuutta on pidetty uhkana ja se on vielä sitä tänä päivänäkin. Kun nainen heruttelee instassa tissiensä kanssa, osa ihmisistä tuomitsee tämän vahvasti. Tästä kirjoitin jo marraskuussa enemmän.
Iltalehti uutisoi perjantaina, että Avaruus ja seksi-tapahtumassa sai kuvauttaa vaginansa Meeri Koutaniemen toimesta. Tuplabookattuani illan, en valitettavasti päässyt Heurekaan asti, vaan vietin illan köysien parissa Suvilahdessa.
Monella naisella on vaikea suhde vaginaansa. Jenkeissä tähdet saavat Oscar-kasseissaan lahjakortteja alapään kauneusleikkauksiin ja vauva-foorumeilla pohditaan häpykummun kirurgista silottelua.
Miksi kiinnitämme niin suurta huomiota pillun ulkonäköön? On korvakin melko omituisen näköinen. Luulen, että naisen alapään tuijotteluun liittyy vahvasti se, että sitä katsoo lähes aina toinen ihminen. Omaan tuheroonsa on hyvä tutustua peilin avulla, mutta ei sitä kovin usein tule tehtyä enää sen ensimmäisen kerran jälkeen.
Lähes jokaisella ihmisellä on epävarmuuksia ja kun puhutaan seksistä, ne ovat aivan omaa luokkaansa. Vasta kun oppii olemaan välittämättä muiden mielipiteistä, oma suhtautuminen kehoon muuttuu.
Harvemmin naisen haaroväliä edes tarkastellaan seksin aikana kovin pitkiä aikoja. Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka tykkäävät katsoa ja ihailla pillua, mutta usein näiden tyyppien mielestä jokainen vagina on kaunis omalla tavallaan.
Keksin yhden asennon, jossa pillun ulkonäköön keskitytään kunnolla ja silloin kumppani on haarojesi välissä ja räplää sinua sormillaan. Tässäkin toivottavasti se toinen keskittyy tekniikkaan eikä maisemien ihailuun.
Pimpit roikkuvat, paisuvat ja rönsyilevät. Ne voivat olla timmejä tai pulskia. Ne ovat kaikki erilaisia ja siksi niin upeita. Hyvää naistenpäivää kaikille tussuille!
Lähipäivinä julkaistava tutkimus osoittaa, että suuri osa seksityöntekijöistä Isossa-Britanniassa on työskennellyt aikaisemmin erilaisilla matalapalkka-aloilla. Esimerkkeinä näistä hoiva-ala, opetustehtävät ja järjestötyö. Briteissä seksin ostaminen ja sen myynti yksityishenkilöltä on sallittua.
Leedsin yliopiston Teela Sandersin tutkimus ei ole sopiva ottamaan kantaa vapaaehtoisesti seksialalla työskentelevien määrään suhteessa ihmiskaupan uhreihin. Tässä vahvistetaan faktoja siitä, miten seksiä myydään ihan tavallisten ihmisten toimesta. Siksi seksityö tarvitsee yhteiskunnan hyväksynnän ja suojelun.
Seksialalle siirtymisen syynä näillä ryhmillä vaikuttaa olevan matalasta palkasta johtuva köyhyys. Tutkimuksessa yksi noin viisikymppinen nainen kertoi saaneensa tarpeeksensa lähihoitajan työstä. Hän työskenteli kolmentoista tunnin vuoroissa viidenkymmenen punnan päiväpalkalla. Seksin myynnistä hän ansaitsi sata puntaa tunnissa.
Tutkimus ei maalaa ruusuista kuvaa työoloista, eikä väitä että seksityö olisi kaikille sopiva vaihtoehto. Pieni osa asiakkaista jättävät ikävän kuvan alasta. Stalkkerit ja erilaiset manipulatiiviset pipipäät haittaavat jo oletusarvoisesti henkisesti raskasta työtä.
Tutkijat eivät tämän korjaamiseksi ehdota ruotsalaista tai pohjoismaalaista mallia, jota kaikenlaiset annamajahenrikssonit ja päiviräsäset rummuttavat Suomeenkin. Ruotsissa on seksin ostaminen on kokonaan kielletty. Seksityön valinneita kohdellaan kuin häiriintyneitä, omaa parastaan ymmärtämättömiä sosiaalitapauksia. Heidän lapsensa otetaan säälittä huostaan ja he menettävät asuntojaan, koska kämpän vuokraaminen prostituoidulle lasketaan paritukseksi.
Yhdysvalloissa, missä seksin myynti on laitonta, kovakätistä politiikkaa on yritetty lieventää leimaamalla seksityöntekijät ihmiskaupan uhreiksi. Ihmiskaupan syytteitä tulee myös itsensä myymisestä. Briteissä Teela Sandersin tutkimusryhmä teki kuitenkin tärkeän havainnon. Seksiala on olemassa oleva osa brittiyhteiskuntaa ja defakto-työmarkkinoita. Tämän tien valinneiden elämän helpottamiseksi ehdotetaan muun muuassa yhdessä työskentelemisen laillistamista.
Olen viime aikoina esiintynyt mediassa oman alani asiantuntijana, eli seksin ilosanoman levittäjänä. Ensin puhuin pornosta Ylen Kioskissa ja pian tämän jälkeen oltiinkin jo A-studiossa antamassa vinkkejä parempaan seksielämään.
Viimeisin keikka oli Tuomas Enbusken vieraana Radio Novalla. Kaksituntisen lähetyksen aikana ehdittiin puhua pedofiliasta, polyamoriasta, homoseksuaalisuudesta ja monesta muusta.
Minua voi myös nähdä tänä keväänä erilaisissa tapahtumissa. Kaikenlaista kivaa on luvassa, joten tästä täydennystä teidänkin kalentereihin.
Kiinnostaako köysillä sitominen? Shibari on japanilainen sidonnan taidemuoto ja sillekin on nyt omat festarit. Ohjelma sisältää iltabileet, oppitunteja ja työpajoja. Festarit on suunnattu ihmisille, jotka ovat vasta aloittelemassa harrastusta tai ovat jo kokeneempia sen parissa. Festaripassit on tosin myyty loppuun, mutta kympin hintaisia iltabilelippuja on ainakin vielä saatavilla.
Tästä en tajua mitään, mutta ostin silti lipun ensimmäiseen Heurekassa järjestettävään tapahtumaan nimeltä Kiihdytys. Markkinointi lienee siis onnistunutta. Tekijöinä häärivät Long Play ja joukko valokuvaajia. Vieraita löytyy Syksy Räsäsestä Meeri Koutaniemeen. Taide on aina kiinnostavaa, mutta miten seksi ja avaruus liittyvät toisiinsa? Vai liittyvätkö ne mitenkään? Aion ottaa tästä selvää kevään aikana. Erityisesti loppuorgiat vaikuttaa kiinnostavalta, mutta epäilen, että Heurekassa saisi nussia.
Helsingin lesboklubiskene on käytännössä olematon. Onneksi on olemassa tyyppejä, jotka edes jotain eloa meille pillun perässä juoksijoille järjestävät! Olin viime kesänä Pussytive-risteilyllä ja sieltä tarttui mukaan ihania tuttavuuksia, hyviä bileitä unohtamatta. Risteily tulee tänäkin vuonna, mutta sitä ennen juhlitaan DTM:ssä Sini Sabotagen tahtiin. Klubi on suunnattu kaikille naisille ja naistenmielisille, sekä heidän ystävilleen.
Seksifestarit tulee jälleen! Viime vuonna Wonderlustissa oli orgiatyöpajaa, pornoleffoja ja vaikka mitä. Osallistuin iltabileisiin, joissa oli mahdollisuus dark roomin puitteissa panemiseen muiden katseiden alla. Se oli yksi kiihottavimmista asioista, mitä olen koskaan tehnyt, enkä voi millään jättää osallistumatta tälläkään kertaa. Nämä festarit ovat sitä parasta antia mitä seksistä kiinnostuneet ihmiset voivat kokea, suosittelen!
Minä en tykkää panna varattujen miesten kanssa. Siitä tulee aina vähän syyllinen olo. En halua olla kodinrikkoja tai parisuhteen tuhoaja. Mitä jos se toinen jää kiinni? Kukaan ei halua kimppuunsa petettyä naista. Tahtomattaan monogamisissa suhteissa elävät ovat valloillaan oleva enemmistö, joten aina näitäkin tapauksia sattuu kohdalle.
Lähtökohtaisesti minua pelottaa edes keskustella netissä varattujen miesten kanssa. Oletan, että heidän mustasukkaiset vaimonsa lukevat heidän kaikki viestinsä. Kysyin kerran yhdeltä naimisissa olevalta mieheltä, joka halusi nussia kanssani, että eikö sulla ole mitään moraalia. Vastaus oli ei.
Pettäminen harvoin johtuu omasta huonosta suhteesta, useimmat haluavat vain jotain piristystä elämään. Monet seurustelevat miehet ovatkin sanoneet minulle, että he rakastavat puolisoitaan. Pettämisessä ei ole niin usein kuin luullaan, kyse lainkaan seksistä.
Joskus ajattelin, että eihän se minun asiani ole, seurusteleeko yhden illan juttuni vai ei. Pari kertaa petetyn naisen vihan niskassani tunteneena, olen alkanut välttelemään varattuja miehiä. En halua edes flirttailla heidän kanssaan. Tuntuu pahalta.
Mitään vetoa en erityisesti tunne seurustelevia miehiä kohtaan. Olen lukenut juttuja tästäkin, että he olisivat seksikkäämpiä jollakin feromonitasolla. Jos minulla loksahtaa kemiat jonkun ihmisen kanssa yhteen, siinä vaiheessa en ajattele ollenkaan mitään järkevää.
Varatuissa miehissä on se huono puoli, että heillä on kotona odottamassa se nainen. Minä en jaksa kovin paljoa säätää seksin eteen, joten salassa tapailu ei sovi minulle. Paras tilannehan on siis se, jos jommalla kummalla on rahaa hotelliin, jossa voi hommat käydä hoitamassa. En omista sinkkukämppää, johon voisi näitä kultapoikia raahata mielin määrin silloin kun sattuu huvittamaan.
Pahinta on tietenkin valehtelu. Ei ole kiva herätä toisen vierestä aamulla kun hän alkaa yhtäkkiä keräämään sinun tavaroitasi sopertaen jotain hammaslääkäriajasta. Oikeasti vaimo on palaamassa yötöistä ja minun on häivyttävä ja vähän äkkiä.
Seksiä varten pitää riisuutua. Kömpelönä henkilönä se on minulle haastavaa puuhaa, jos yritän jotenkin samalla pitää kiihottuneen tunnelman yllä. Minusta on ihanaa keimailla ja esitellä kehoani seksikumppanilleni, joten strippausta on kokeiltu. Tässä listattuna viisi kohtaa, miksi kotistrippaus ei ole niin hohdokasta kuin elokuvissa.
1. Housujen pois ottaminen. Okei, oikeilla eroottisilla tanssijoilla on aina hame, mutta Suomen talvessa se on harvemmin vaihtoehto. Miten otat pois tiukat legginsit näyttämättä pyllistelevältä kirahvilta? Kaikki tietävät sen kohdan, kun housunlahkeet jäävät nilkkoihin kiinni ja sitten astelet niiden päälle samalla koettaen olla kaatumatta.
2. Tunnelman ylläpitäminen. Strippaus vaatii rautaista itsetuntoa. Jos ajattelee, mitä on tekemässä, alkaa todennäköisesti naurattaa. Pokan pitäminen on vaikeaa sekä tanssin katselijalle, että tekijälle, jos ei ole harjoitellut kyseistä touhua useita kertoja.
3. Musiikin valitseminen. Tähän menee aikaa, jos haluaa soittaa muutakin kuin Britneyn Hit Me Baby One More Timea (katso kohta kaksi). Hiljaisuudessa strippaaminen se vasta kiusallista on.
4. Ajan hallinta. Minä saan vaatteeni pois sekunneissa. Stripatessa pitäisi kestää kolmesta minuutista kymmeneen. Vaikka olen yrittänyt miten hitaasti, silti en kestä puoltakaan musiikkikappaletta, kun jo olen alasti. Vai kuuluuko tässä ottaa välissä suihin ja sitten jatkaa riisuutumista?
5. Väärät mielikuvat. Onko olemassa jotakin vähemmän vaivalloista, joka sytyttäisi kumppaniasi enemmän? Joillekin toimii varmasti, mutta epäilen, että mielikuvat strippauksesta ovat läsnä seksikulttuurissa osittain pakkopullana. Vaatteiden osittainen riisuminen pyllyn heiluttamisen kera on helppo, sallittu keino esittää alkavaa sexytimeä jenkkien primetime-telkkarissa ja ala-ikäisille sallituissa leffoissa.
Olen sitä mieltä, että strippailu kannattaa jättää ammattilaisille. Jos kaksi henkilöä ei ole erityisesti siihen hommaan vihkiytynyt ja kiinnostuneita siitä, homma on lähinnä hankalaa ja noloa. Toki hauskuus kuuluu seksiin ja voihan sitä läpällä stripata, mutta voiko siitä silloin kiihottua?
Ennen joulua somessa kohistiin Anttila-tavaratalon BDSM Starter Kit-pakkauksesta. Tilasin sen heti, mutta NetAnttilan sivuille tuli pian tieto, että paketti tulee myyntiin vasta 27.1.2015. Nyt se on kuitenkin vihdoin käsissäni.
Minusta on hienoa, että BDSM-välineistä tulee yhä enemmän mainstreamia, eikä niiden ostamisessa tarvitse olla mikään asiantuntija. Vähän päälle kolmenkympin hintainen setti herätti monessa epäilyksen, että eihän tämä nyt voi olla mistään kotoisin.
Jo BDSM-pakkauksen materiaali yllätti, että eihän tämä välttämättä ole niin luokatonta kuin luulisi. Sen pinta lähenteli Apple-tuotteiden paketoinnissa käytettävää sileää materiaalia, eikä ruskeasta pakkauspahvista ollut tietoakaan.
Paketissa on seitsemän eri välinettä ja lisäksi melko tarpeettomia muovisia ruusunterälehtiä. Ruoska vaikutti alkuun hyvin heppoiselta ja naureskelinkin, että eihän tuo voi tuntua missään. Kyllä sillä punaisen jäljen ja kiljaisun sai aikaiseksi.
Nänninipistimistä otin kulkuset pois heti alkuunsa, kilinä lähinnä raivostutti, mutta makunsa kullakin. Nipistysaste on ihan sopiva, jos ei halua nännejä siniseksi. Sopii hyvin aloittelijalle. Pakkauksen käsiraudat tuskin kestävät kauheasti oikeaa repimistä, mutta näön ja tunnelman vuoksi menettelee.
Kaulapanta on muuten erittäin hyvä, mutta se lukitaan sellaisella naurettavalla päiväkirjalukolla. Panta näyttää hyvältä leveytensä ansiosta ja siinä on kiva hihna, josta vetää toista tarpeen tullen oikeaan suuntaan. Lukko vaihtoon ja tässä on kelpo kaulapanta leikkeihin!
Silmälaput ajoivat asiansa, ovat tarpeeksi peittävät ja pysyvät hyvin paikoillaan. Suukapulaakaan en moiti, oikein näppärä ja perustarpeistoa jokaisen BDSM-kaappiin. Musta köysi jäi valitettavasti kokeilematta, sillä en ole aihealueen asiantuntija, enkä osaa tehdä mitään sidontoja sillä. Luulen, että tälläkin pääsee ihan hyvin alkuun.
Kaiken kaikkiaan paketti on nimensä mukainen. Se se on starter kit, eli aloittelijanpakkaus. Jos mielit siis tutustua BDSM:n ihmeellisen maailmaan, tämä soveltuu juuri sinulle. Laiskan valintakin tämä toki on, kaikki eivät jaksa erikseen surffata jokaista kappaletta ostoskoriin tai kykkiä pornokaupan hyllyjen väleissä tuntikausia.
Olin eilen Yle Kioskissa keskustelemassa omasta suhteestani pornoon. Haastattelun aihe kääntyi nopeasti rajumman pornon katseluun, eli väkivaltapornoon. Katson paljon sellaista materiaalia, joka ei ole ihan vaniljaisimmasta päästä. Ohjelman juontaja oli kovin kiinnostunut siitä, miten ihmeessä väkivalta voi liittyä seksin harrastamiseen. Yllätyin, joten hämmennyksessäni selkeä vastaus jäi antamatta. Liittyy se. Hyvin keskeisesti.
Läheskään kaikki ihmiset eivät osaa tai halua toteuttaa seksuaalisia fantasioitaan, joten senkin takia rajumman kaman saatavilla olo on tärkeää. Joku saattaa elää ilman kumppania, tai jonkun oma kulta ei vain halua, että häntä ruoskitaan perseelle raipalla.
Ajattelin lähiaikoina käydä läpi teorioita dominoivista ja alistavista seksifantasioista. Todettakoon kuitenkin, että raiskausfantasiat ja alistamistouhut eri laajuuksissaan ovat yleisiä, vaikka sitä moni ei uskalla myöntää. Uteliaat, englantia mielellään lukevat kanssarunkkarit voivat rauhassa tutustua aiheeseen esimerkiksi näiden artikkeleiden kautta.
Olen kirjoittanut siitä kuinka harrastaa turvallista BDSM:ää. On ehdottoman tärkeää, että aina sopii näistä leikeistä etukäteen. Naista ei kannata ottaa väkisin keittiönpöydällä ilman hänen lupaa, se on epämiellyttävää ja arveluttavaa touhua.
Pornoon kannattaa suhtautua kuin mihin tahansa muuhun viihteeseen. Sitä ei pidä ottaa liian vakavasti. Minä katson pornoa vain runkatessa, eli kun haluan heittää aivot narikkaan ja viettää aikaa itseni kanssa. Mutta kuten kaikkia tuotteita, pornon tuotantomenetelmiä, arvoja ja vaikutuksia kuuluu tutkia ja käsitellä.
Ei se ole järkevää, että ihmiset rakentavat maailmankuvansa toimintaelokuviin tai ruokavalionsa sipseihin. Miksi samankaltaisesti ihmisten nautintotaipumuksia rapsuttava porno olisi järkevää seksivalistusta? Ei se ole pornon tehtävä. Jos pornon vaikutusvallasta on jonkun mielestä tullut liian suuri, se tarkoittaa sitä, että sen ongelmakohdista ei ole onnistuttu keskustelemaan tarpeeksi avoimesti.
Yleinen harhaluulo on, että naiset eivät katso pornoa. Naisille on tyypillisempää katsoa heille suunnattua pornoa, mitä tuotetaan harmittavan vähän. Hyvä esimerkki tällaisesta pornosta on feministisen elokuvaohjaaja Erika Lustin tuotanto. Hänen pornoaan kannattaa kuluttaa myös sen eettisyyden vuoksi, kaikki näyttelijät saavat palkkaa työstään.
Porno on tabu monissa parisuhteissa. Harvoin kukaan haluaa kertoa toiselle, mitä saastaa internetissä oikein kuluttaa. Seksuaalisuuden osuus ihmismielessä liikkuvasta kamasta mielletään usein järkyttäväksi, likaiseksi ja vastenmieliseksi asiaksi, johon ei kannata kiinnittää liikaa huomiota.
Pornosta pitää keskustella, varsinkin vakavissa parisuhteissa, joiden tarkoitus on koko ihmiselämän kirjon kohtaaminen yhdessä. Seksuaalisten impulssien vaikutus ihmispsyykeeseen on valtavan hieno tutustumisreitti vaikkapa ihmisyyden ja “vapaan tahdon” rajoitteisiin. Toisaalta kun järjellä ajattelee ihmisiä panemassa, niin onhan se kuin katsoisi kärpästen nussimista. Se vasta hauskaa on, varsinkin jos ajatuksiensa kanssa ei jää yksin.