Iltalehti uutisoi perjantaina, että Avaruus ja seksi-tapahtumassa sai kuvauttaa vaginansa Meeri Koutaniemen toimesta. Tuplabookattuani illan, en valitettavasti päässyt Heurekaan asti, vaan vietin illan köysien parissa Suvilahdessa.
Monella naisella on vaikea suhde vaginaansa. Jenkeissä tähdet saavat Oscar-kasseissaan lahjakortteja alapään kauneusleikkauksiin ja vauva-foorumeilla pohditaan häpykummun kirurgista silottelua.
Miksi kiinnitämme niin suurta huomiota pillun ulkonäköön? On korvakin melko omituisen näköinen. Luulen, että naisen alapään tuijotteluun liittyy vahvasti se, että sitä katsoo lähes aina toinen ihminen. Omaan tuheroonsa on hyvä tutustua peilin avulla, mutta ei sitä kovin usein tule tehtyä enää sen ensimmäisen kerran jälkeen.
Lähes jokaisella ihmisellä on epävarmuuksia ja kun puhutaan seksistä, ne ovat aivan omaa luokkaansa. Vasta kun oppii olemaan välittämättä muiden mielipiteistä, oma suhtautuminen kehoon muuttuu.
Harvemmin naisen haaroväliä edes tarkastellaan seksin aikana kovin pitkiä aikoja. Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka tykkäävät katsoa ja ihailla pillua, mutta usein näiden tyyppien mielestä jokainen vagina on kaunis omalla tavallaan.
Keksin yhden asennon, jossa pillun ulkonäköön keskitytään kunnolla ja silloin kumppani on haarojesi välissä ja räplää sinua sormillaan. Tässäkin toivottavasti se toinen keskittyy tekniikkaan eikä maisemien ihailuun.
Pimpit roikkuvat, paisuvat ja rönsyilevät. Ne voivat olla timmejä tai pulskia. Ne ovat kaikki erilaisia ja siksi niin upeita. Hyvää naistenpäivää kaikille tussuille!
Cuckold tarkoittaa kiihottumista siitä, kun näkee kumppaninsa harrastamassa seksiä jonkun toisen kanssa. Se on vaiettu fantasia, sillä omistushaluisessa parisuhdekulttuurissamme mies on heikko, jos antaa vaimonsa juoksennella vieraissa miten sattuu. Suomenkielinen termi cuckoldille voisi olla aisankannattaja.
BDSM:stä ja muista seksuaalisista fetisseistä näkee välillä artikkeleita netissä, sukkahousufetissistä ja anaalimieltymyksistä on alkanut tulla mainstreamia. Aisankannatusta ei kannata alkaa setvimään keittiöpsykologian avulla yhtään mihinkään suuntaan, kuten ei muitakaan vaniljaseksistä poikkeavia harrastuksia.
Ihminen on käytännössä pervo apina, joka panohuuruissaan ei ajattele mitään muuta kuin tulemista. Kontrollin menettäminen on joillekin vaikeampaa kuin toisille, mutta siitä on kyse. En tiedä mikä olisi oikea termi sille, että nainen kiihottuu miehensä vierailla vesillä seikkailuista, mutta sekin on mahdollista.
Yleensä naisen ei kannata itse ehdottaa aisankannatusta miehelleen, jos ei ole aivan varma tämän halusta tehdä sitä. Jos mies ei ole ajatellut asiaa aikaisemmin, helppo ensireaktio on torjunta ja toisen uskollisuuden kyseenalaistaminen.
Muutenkin tuntuu olevan monelle vaikeaa myöntää, että haluaa joskus panna muitakin kuin omaa kumppania. Tai edes ajattelee sitä. Naistenlehtien keskustelupalstoilla näkeekin välillä väitöksiä siitä, kuinka ajatuksen tasolla voi pettää. Hyviä uutisia, ei voi. Ajattella voi ja saa ajatella ihan mitä haluaa maan ja taivaan väliltä. Teot ovat sitten eri asia.
Kuten monia muita fetissejä, aisankannatustakin varjostaa häpeä. Miten puhua kenellekään, edes omalle kumppanille siitä, että haluaa tämän panevan muiden kanssa? Jos aisuri ei ole itse päässyt näkemään tilannetta, hän saattaa kiihottua tilanteen kuvailusta oman seksin aikana. Häpeäleiman muodostuminen johtuu täysin siitä, että jollakin tasolla ajattelemme vieläkin naisen olevan miehen omaisuutta.
Kaikenlaisissa kolmenkimppa- ja aisurijutuissa on hyvä muistaa luottamus. Vaatii paljon itsetuntemusta, että päästää jonkun kolmannen omiin sänkypuuhiin mukaan. Pitää tunnistaa omia tunteita sen verran, ettei sitten itse tilanteen ollessa käynnissä loukkaa ketään. Seksi menee lähes aina tunteisiin. Jos kokee hylkäämisen tunteen sinä aikana, kun oma vaimo panee toista miestä, täytyy pohtia hetki uudestaan omia motiivejaan.
“Ladies, please stop doing this on Instagram”-artikkeli lähti leviämään somekuplassani nopeasti. Tästä ilmentynyt naisiin kohdistuva seksismi sai minut hämmentymään. Artikkelin kirjoittaja slutsheimaa naisia, jotka esittelevät vartaloaan ilmaiseksi maailman suosituimmassa mobiilikuvapalvelussa. Slutshaming tarkoittaa ilmiötä, jossa naista häpäistään ja moralisoidaan seksuaalisista valinnoista, jotka eivät muille kuulu. Kirjoittajan mielestä ainoastaan mallit ja pornonäyttelijät saavat esitellä vartaloaan julkisesti.
Tässäkin artikkelissa heitetään keittiöpsykologina huono itsetunto-kortti syyksi sille, että naiset näyttävät kehoaan sosiaalisessa mediassa. Kun instajulkkis Benjamin Peltonen postaa kuvan vatsalihaksistaan, kukaan tuskin väittää hänellä olevan huono itsetunto? Hän on silloin mies, joka on tehnyt paljon töitä kuuman kroppansa eteen ja on siitä ylpeä. Nainen tehdessään saman, on lutka ja halpa.
Naiset eivät ole tyhmiä, eikä ole järin kohteliasta kohdella heitä alempiarvoisina ihmisinä. Aikuinen ihminen ei tarvitse valistusta siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Varsinkin omalla kehollaan nyt luulisi saavan tehdä ihan mitä tahansa.
Minusta naiset, jotka uskaltavat laittaa paljastavia kuvia muiden arvosteltavaksi, ovat rohkeita. Minulla ei ainakaan olisi pokkaa postailla mihinkään kuvia itsestäni bikineissä, vaikka haluaisinkin tehdä niin.
Naisvartalo on kaunis ja upea asia, miksi siis en saisi nauttia sen katselusta Instagramissa tai muualla netissä? Minusta se on jopa seksikkäämpää, kun voin katsella tavallisten naisten itse nettiin laittamia kuvia, kuin teollisesti tuotettuja pornofilmejä. Itse tuotetusta sisällöstä tekijä voi saada positiivisen kokemuksen ja se on myös taatummin eettistä.
Se, että nainen tuo seksuaalisuuttaan häpeilemättömästi esille, on edelleen kauhistus. Minusta on tehty monia lehtijuttuja sen perusteella, että kirjoitan seksiblogia omalla nimelläni. Jotkut ovat tästä kauhistuneetkin, mukaan lukien osa sukulaisistani. Tavallisen suomalaisen miehen kirjoittama seksiblogi tuskin kiinnostaisi ketään.
Ylen aamu-tv:ssä vieraili tänä aamuna Väestöliiton lastenpsykiatri Raisa Cacciatore. Aiheena oli lasten seksuaalisuus ja seksuaalikasvatus. On todella hienoa, että aiheesta puhutaan näin suurelle yleisölle. Lasten seksuaalikasvatus on ollut pitkään tabu yhteiskunnassamme. Useimmat säikähtävät, kun aletaan puhua pienten lasten seksuaalisuudesta.
Kuten Cacciatorekin mainitsee, seksuaalisuus on asia, joka on läsnä ihmisessä läpi elämän. Vauvatkin koskettelevat sukupuolielimiään ja vanhainkodissa sängyissä käy vipinä. Jos lapsi kyselee seksistä, ei kannata pelästyä ja sulkea aihetta pois. Lapsi huomaa, jos aihe ahdistaa sinua. En tosin ymmärrä, miten nämä seksistä ahdistuvat ihmiset ovat niitä lapsia maailmaan pukanneet.
Cacciatore on muuten ihan asiallisilla linjoilla, mutta sanavarastoaan hän voisi hieman täydentää. Hän kutsuu Ylen aamu-tv:ssä emätintä vauvareiäksi. Jos tyttölapselle opetetaan, että hänen pimpsansa on vain sitä varten, että sieltä tulee ulos vauva, niin ollaan pahasti metsässä.
Viimeistään päreeni paloivat, kun Cacciatore sanoo, että tytöille pitää opettaa, että heillä on vatsassa vauvankoti. Kaikilla naisilla on sellainen massussa ja isona siellä viihtyy vauva. Eli siis naisen seksuaalisuus on sama kuin lasten tuottaminen tähän maailmaan?
Ensin Cacciatore sanoo, että lapsille pitää opettaa, että pippeli ja pimppi ovat samanarvoisia. Sitten hän kuitenkin lässyttää jotain vauvareiästä ja vauvankodista. Ei kuulosta kovin tasa-arvoiselta seksuaalikasvatukselta minusta.
Teknisesti pätevissä tuttavuuspiireissäni perinteiset kotipornon säännöt ovat kaikille selvät:
1) Älä tee kotipornoa. 2) Jos kuitenkin teet kotipornoa, pidä se piilossa. 3) Jos et osaa pitää kotipornoa piilossa, älä digitoi sitä. 4) Jos on pakko digitoida kotiporno, älä vie sitä duunipaikalle. 5) Jos välttämättä haluat viedä sen duunipaikalle, älä laita sitä tietojärjestelmän jaettuun kansioon.
Minusta nämä VHS-aikoina laaditut säännöt edustavat perustaa myös omille valinnoilleni nykymaailmassa, missä älypuhelin lähettää kätevän automaattikopion kuvistani keskitettyyn tallennuspalveluun. Minulla on melko pessimistinen ennakkokäsitys tietoturvasta ja vältän tietoisesti tietynlaisia omakuvia. Mutta pitäisikö syyttää minua, jos joskus teen henkilökohtaiseen koskemattomuuteeni liittyvän virhearvion ja jokin riski realisoituu? Ei tietenkään.
Miksi juuri naisten alastonkuvat kiinnostavat? Julkkismiesten peniskuvia ei näy missään ja vaikka näkyisi, ketään ei kiinnosta. Nakukuvakohua eli The Fappeningia voidaan kutsua myös verkkoraiskaukseksi, jossa nainen häväistään ja alennetaan hänen alastonkuvillaan. Miehille sama ei toimi. Naisen seksuaalisuus on ollut läpi vuosisatojen pelkoa aiheuttava aihe, jota on yritetty kahlita raa’alla voimankäytöllä.
Nyt kuitenkin netissä vallitsevat kommentit siitä, kuinka vain tyhmä nainen ottaa itsestään alastonkuvia. Nämä ovat verrattavia “mitäs puit lyhyen hameen” tai “mitäs lähdit baarista yksin kotiin” -raiskauskulttuuriargumentointiin. Siitä miksi ihmiset ottavat itsestään alastonkuvia, on niin monta mielipidettä, kuin on ihmisiäkin. Valokuvia on otettu jo pitkiä aikoja, muistoksi.
Minä olen otattanut itsestäni alastonkuvia siksi, että näytän mielestäni kauniilta ilman vaatteita. Enkä tule näyttämään samalta enää kahdenkymmenen vuoden päästä, joten kuvat ovat muistoja kaksikymppisestä vartalostani.
Julkkisten alastonselfiet eli omakuvat kertovat meille jotakin oleellista. He ovat ihmisiä. Selfie-aihetunnisteella löytyy Instagram-kuvapalvelusta yli 164 miljoonaa kuvaa. Jos selfieitä halutaan ottaa vaatteet päällä, niin miksei sitten ilman vaatteita. Ovathan nuo julkkisten nakukuvat aivan äärettömän seksikkäitä ja eroottisia, ainakin minulle täydellistä runkkausmateriaalia. Jennifer Lawrence lastit naamalla, Kate Uptonin pillu levällään, Kirsten Dunstin turvonneet nännit ja niin edelleen.
Sitten päästään siihen, miksi juuri julkkisten alastonkuvat kiinnostavat. Löytyyhän tissejä netistä mielin määrin. Tälle voidaan nähdä monta teoriaa, mutta minun näkemykseni asiaan on se, että ihminen on utelias tuttujensa asioista. Julkkikset eivät ole meidän oikeita tuttavia, mutta aivot luovat sellaisen kuvan meille, kun luemme ja näemme näitä ihmisiä päivittäin internetissä ja televisiossa.
Viime artikkelissani kirjoitin pornograafikon paljastuksista, siitä kuinka kotiporno on kaikista klikatuinta ja suosituinta kamaa internetissä. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi nämä aidot eroottiset kuvat kiinnostavat niin paljon.
Tiedostaville kansalaisille lääkekannabis on jo tuttu monen sairaan ihmisen elämänlankana, jota sadistiset poliitikot ja muut moraalinvartijat haluavat pitää jokaisen ulottumattomissa. Muutamassa yhdysvaltalaisessa liittovaltiossa edistynyt kannabiksen dekriminalialisointi kantaa jo ensimmäiset satonsa tuotekehityksen osalta. Jenkkien valtavat markkinavoimat työllistävät, sillä vaporisaattoreiden ja syötävien tuotteiden kerrotaan kehittyvän huimaa tahtia.
Löysin kuitenkin tähän asti seksikkäimmän syyn vaatia loppua kannabiskiellolle. Se on pilluun levitettävä, jokaisen naisen seksinautintoa vahvistava ganjavoide. Vice-verkkolehdessä pulpahti nimittäin esiin mielenkiintoinen kirjoitus kannabista sisältävästä Foria -nimisestä tuotteesta. Vaginaan levitettävän voiteen on sanottu tehostavan seksuaalista nautintoa kaikenikäisillä naisilla, mutta eniten iloa arkeen tuotteen sanotaan tuovan orgamisivaikeuksista kärsiville ja vaihdevuotensa jo ylittäneille naisille. Tuote ei myöskään sekoita päätä, paitsi jos sitä syö.
Leppoisalla tyylillä työstetyn jutun kirjoittaja on White Lung -yhtyeen solisti Mish Way. Artikkeli on lukemisen arvoinen. Way hommasi itselleen runsaasti tuotenäytteitä ja kertoo kokeiluistaan avoimesti ja yksityiskohtaisesti. Budin pössyttelystä lähinnä huonoja kokemuksia omaava Mish Way vahvistaakin, ettei kannabisvoide toimi hänellä psykoaktiivisesti. Voide sen sijaan stimuloi hänen sukupuolielimensä hermostoa, silleen sopivan höpösti. Way raportoi myös, että kookosöljystä tehty voide tarjoaa syötynä poltettua kannabista huomattavasti leppoisemman olotilan.
Jutussa haastatellaan myös Forian keksijää, vegaanisista Sir Richard’s-kortsuista tunnettua Mathew Gersonia. Kaksikymppisenä buddhalaismunkiksi opiskellut Gerson innostui pikkuhiljaa seksuaaliterveydestä. Joskus kannabiksen laillistamisprosessin aikana hän huomasi, että Kaliforniassa trendikäs kannabisöljy oli tunnettu lemmenrohtona jo muinaisessa Kiinassa ja Intiassa. Öljyistä tulee tietenkin mieleen liukuvoiteet. Kiitos hampun upouuden salonkikelpoisuuden, tuotetta alettiin kehittämään lääkäreiden avustuksella.
Forian saatavuus on tällä hetkellä rajattu kalifornialaisen lääkekannabisluvan omaaville, mutta tuotteen sivuston mukaan lanseeraus Washingtonissa ja Coloradossa on jo ovella. Kyse ei ole varsinaisesta liukuvoiteesta, vaan kookosrasvapohjaisesta sumutteesta. Voiteen aktiiviset ainesosat imeytyvät, ja sitä tulisi suihkuttaa ennen seksiä.
Vielä muutama huomio kannabiksesta, jotta minua ei ymmärrettäisi väärin. Suomalaisen päihdepolitiikan uudistamisesta puhuminen on vielä vahva tabu minun ammatissani, vaikka kannabiksen kieltolaki astui voimaan vasta 70-luvulla kansainvälisten sopimusten innoittamana.
Suhtaudun skeptisyydellä vallitsevaaa päihdepolitiikkaa kohtaan, sosiaalialan koulutuksessani minulle syötetystä pötypuheesta huolimatta. Monet eläimet etsivät päihtymystiloja muun muuassa rentoutuakseen, ja ihminen ei ole poikkeus. Onnea tämän asian muuttamiseen pamputtamalla.
On sanomattakin selvää, että päihteet aiheuttavat joillekin muiden mahdollisten terveyshaittojen lisäksi erilaisia riippuvuuksina tunnettuja impulsiivisia käyttäytymismalleja, joiden purkamiseen tarvitaan pseudotieteellisen AA:n sijaan oikeaa hoitoa. Tiedän tämän henkilökohtaisesti, koska olen ollut alkoholiriippuvainen. Olen toipunut ja vältän päihteitä, vaikka olenkin koukussa nikotiiniin ja kofeiniin.
Maailman kenties vaikutusvaltaisin sanomalehti The New York Times julkaisi tänä kesänä pitkän juttusarjan, missä vaadittiin kannabiksen vastuullista dekriminalisaatiota. Juttusarjassa ison siivun huomiosta sai melkein yleismaailmalliseksi paisuneen kannabiskiellon ja muun huumesodan historia rasististen moraalipaniikkien narratiivina, joka oli jepaa tyrkyttää valkoisille jenkkiäänestäjille. Huumehysteria toimii hyvin hämäyksenä varsinaisista sosiaalipoliittisista kysymyksistä kun köyhyys ja työttömyys liitetään toimeentulevien mielessä “itseaiheutettuihin” päihdeongelmiin. Joissakin osavaltioissa ihmisiä tönäistään sosiaaliturvan ulottumattomille pakollisilla huumetesteillä.
On jo kauan ollut selvää, ettei suurinta osaa laittomiakin päihteitä nauttivilla ihmsillä ei ole muita päihdeongelmia kuin valtion asenne. Rikosoikeudellinen prosessi on suorastaan idioottimaisen syrjäyttävä ja väkivaltainen tapa kohdata kenet tahansa kanssaihmisen. Mutta moniongelmaisille ihmisille on tuskin takuuvarempaa tapaa tuottaa elinikäistä tuhoa kuin epäpätevästi pamputtava vankilareissu. Pohdiskelen kauhulla sellaista rinnakkaistodellisuutta, missä minua itse olisi teinialkkiksena kohdeltu kuin nuorta afroamerikkalaista kannabiskäyttäjää.
Kuten olen sanonut lukemattomalla eri tavalla: Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisten yleistä hyvinvointia. Nyt olisi aika saada sitkeimpiin rikkaruohoihin kuuluvan hamppukasvin hyödyt tehokkaaseen käyttöön, eli tehostamaan naisten orgasmeja!
Kirjoitin pari vuotta sitten Suhteellista.org-blogini esittelytekstiin olevani nymfomaani. Kävin jokin aika sitten katsomassa Lars von Trierin uuden kaksiosaisen elokuvan Nymphomaniac. Koska minusta tuntui, että olen kasvanut ihmisenä elokuvan kaikkia henkilöitä aikuisemmaksi, on ehkä aika tarkastella nymfomaani-nimikettä. En missään nimessä leveile, elokuvan henkilöt tuntuivat vain melko tunnevammaisilta aikuisiksi ihmisiksi.
Tuolloin ryhdyin käyttämään nymfomaani-sanaa, osittain koska olin ja olen vieläkin seksuaalisesti aktiivinen ihminen. Nymfomania, eli hyperseksuaalisuus lääketieteellisenä käsitteenä oli myös osittain itseironinen viittaus teinivuosieni impulsiiviseen ja addiktioherkkään persoonaani. Nämä kovinkin yleiset henkilökohtaiset ominaisuuteni ovat asioita, joita onnekseni ryhdyin käsittelemään silloin samoihin aikoihin kun aloin kirjoittaa blogia.
Nymphomaniac-elokuvan henkilöiden haavoittuvaan onttouteen viitaten, tuntuu myös siltä, että olen tehnyt enemmän havaintoja omista tarpeistani kuin kaikki elokuvan päähahmot yhteensä. Koska olen seksuaalisesti aktiivinen ihminen, olen valinnut rehellisyyden ja avoimuuden suhteideni perusosaksi. Olen onnekas, koska luopumalla kulttuurimme oletuksista parisuhteista, ajattelemalla omia tarpeitani ja sopimalla pystyn olemaan vahingoittamatta toisia ihmisiä intiimilllä tasolla.
Lyhyesti voin todeta, että von Trierin Nymphomanic on katsomisen arvoinen ja pohdiskeleva, joskin pitkästyttävä kertomus ihmisen seksuaalisuudesta. Joku voisi sanoa, että von Trier rakentaa moralistisen tarinan, jossa naisen avoin seksuaalisuus johtaa tuhoon ja kovaan rikollisuuteen. Itse näen elokuvan päähahmossa traagisen tarinan yhteiskuntansa ja kulttuurinsa vangista, joka ei sopeudu ahtaisiin normeihin. Nymphomaniac ei kuitenkaan mielestäni viljele liiallista synkkyyttä, ainakaan teatterilevityksessä olevassa leikatussa muodossa. Elokuva haluaa herättää keskustelua ja jopa saarnaa tärkeistä aiheista, kuten pedofiilien ennaltaehkäisevästä avusta.
Keskustelen tänään 20.2. klo 22.00 alkaen Nelosella Jari Sarasvuon kanssa hänen talk show:ssaan intohimosta. Ennen pelkäsin kameroita kuollakseni, mutta viime syksynä tekemäni kolmen kuukauden Budapestin telkkakeikka on karistanut sellaiset pelot onneksi jo pois. Toivon, että näette televisiossa aidon Melissan, ettekä raivostu, vaikka puhummekin herkistä aiheista. Nuoresta iästäni on turha valittaa, koska mielestäni kotimaisessa mediassa ei löydy hirveästi suoraa puhetta ihmisen seksuaalisuudesta. Jos pystyisit itse osumaan asiaan minua paremmin punastumatta ja hihittelemättä dorkasti, tee asialle jotain ja astu esille.
Kuten blogiani lukeneet tietävät, minulla on taipumuksena sanoa asiat suoraan ja sen kummemmin sensuroimatta. Tämä tulee toistumaan myös televisiossa ja jos sinulla on kova tarve huutaa anonyymin nimimerkin takaa ilkeitä asioita minua koskien niin pyydän, että jätät sen tekemättä. Siitä ei hyödy ketään.
Muiden viettäessä tipatonta tammikuuta, minä olen viettänyt jynkytöntä tammikuuta. En ole katsonut pornoa kohta kuukauteen, enkä sen puoleen pahemmin kyennyt runkkaamaan. Tämä pornolakko ei ole tapahtunut kuitenkaan omasta tahdostani. Olen kyllästynyt pornoon, enkä tiedä miksi.
Yleensä katson pornoa useamman kerran viikossa, mutta joulun jälkeen jokin siinä tubeviidakossa on vain alkanut tympimään minua. Pahinta tässä on, etten ole keksinyt mitään järkevää tilalle. Olen runkkaillut menemään varhaisesta teini-iästä asti pornon avulla, enkä osaa tehdä sitä enää ilman visuaalista viihdykettä.
Olen toki kuullut sensuellista naisille suunnatusta pornosta, mutta en jostain syystä innostu siitäkään. Olen yrittänyt lukea eroottista kirjallisuutta, mutta en minä ole motorisesti niin lahjakas, että kirja pysyisi toisessa kädessä samalla kun toinen räplää pimpsaa. Vai pitääkö vasta kirjan lukemisen jälkeen mielikuvituksen varassa yrittää saavuttaa orgasmi?
Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät katso pornoa liki koskaan tai eivät nauti siitä ollenkaan. Onko minusta nyt siis tullut sellainen ihminen? Miten tämä on edes mahdollista! Ennen rakastin pokea muovisine naisineen ja epäaitoine voihkimisineen, mutta nyt ei enää vain kolahda sitten yhtään. Edes rakas James Deen ei saa mittariani värähtämään. Pornomieltymyksiini kuuluu aika laaja kirjo asioita, enkä katsonut aikaisemmin edes mitään tavallista sisäänulosheteropornoa.
Yrittämisen puutteesta tässä ei ainakaan ole kyse, sillä olen kyllä yrittänyt katsoa pornoa tämän kuukauden aikana. Tuijotan nykyään kissavideoitakin isommalla tunneskaalalla kuin aikuisviihdettä. Haluni ovat toki muuten tallella ja haluan paneskella mielelläni muiden ihmisten kanssa. Tämä muodostuu ongelmaksi, kun sitä seksiä ei kuitenkaan ole tarjolla niin usein kuin haluisin.
Lyhyesti: Mikä mussa on vikana? Palaavatko pornohaluni koskaan?
Tervetuloa uusi vuosi ja uudet panot! Joko on selvitty rankoista välipäivien biletyksistä? Kohta pitää ryömiä takaisin töihin ja unohtaa puolituttujen jyystämiset aamuöisin Tavastian Lauantaidiskon jälkeen ja varsinkin heidän puhelinnumeronsa. Tänään on se aika ajanlaskua kun täytyy luvata kaikenlaista tuttua ja turvallista tai sitten aivan jotakin muuta. Unohda tylsät kuntosalikortit ja tupakoinnin lopettamiset ja tee sinäkin omat seksilupauksesi vuodelle 2014! Tässä minun lupaukseni.
1. Käytän aina kondomia harrastaessani parisuhteen ulkopuolista seksiä, sekä miesten, että naisten kanssa. Käyn myös säännöllisesti sukupuolitautitesteissä.
4. En pode huonoa omaatuntoa yhden yön juttujen feidauksista, joiden oli tarkoituskin jäädä vain yhden yön jutuiksi.
5. Panostan laadukkaisiin alusvaatteisiin, jotka istuvat hyvin ja ostan vain oikean kokoisia rintaliivejä. Alusvaatteet voivat olla osa esileikkiä, mikäli ne saavat kantajansa tuntemaan olonsa itsevarmaksi.
6. Sanon suoraan mahdolliselle kumppanille kun seksi ei kiinnosta, enkä harrasta seksiä toista miellyttääkseni.
7. Ostan vain akkuladattavia seksileluja, ja muistan ladata niiden akut säännöllisesti. On kovin ikävää jos laite lopahtaa kesken villin runkkaussession. Tutkin myös huolellisesti uusia leluja ostaessani, että ostan varmasti laadukasta ja kestävää.
8. Kokeilen vähintään kolmea uutta asentoa.
9. Harrastan seksiä ulkona. Kesää ja kärpäsiä odotellessa.
Huhuu! Tiedoksi kaikille lukijoilleni, että minä olen nyt muuttanut Unkarin pääkaupunkiin Budapestiin. Jatkan kirjoittamista täältä käsin jonkin aikaa, en ihan loppuelämäkseni tänne kuitenkaan jää. Ehkä saatte lukea välähdyksiä siitä, minkälaisia eroja suomalaisella ja unkarilaisella ihmissuhdekulttuurilla on.
Tällä viikolla silmiini pisti linkki listaan Instagramin kielletyistä sanoista. Ne joille Instagram ei ole tuttu, niin se on sellainen sovellus, johon voi lisätä kuka tahansa kuvia itsestään tai mistä vaan. Erona Facebookiin on, että Instagramissa seuraillaan ihan ketä tahansa (kuten Twitterissä), eikä heitä tarvitse oikeasti tuntea. Itse tykkään muun muassa käyttää Instagramia nättien tyttöjen ja hottien miesten kuvien tykkäilyyn ja katselemiseen. Siinä on kuitenkin jotain ihan eri tavalla kiihottavaa kun tietää, että henkilö on lisännyt kuvan ihan itse.
Mietin aikaisemmin, että miksi Instagramista ei voi etsiä tietyillä hakusanoilla alastomia tai osittain alastomia kuvia kun ihmiset niitä kuitenkin sinne lisäävät. No, tämä lista antoikin sitten vastauksen, sillä sanoja on todella paljon eikä se ole edes täydellinen. Listalta löytyy sanoja kuten #sexy #boobs ja #butt. Eli meidän tirkistelijöiden täytyy olla hieman luovempia näiden tissikuvien etsinnässä! Instagram itseasiassa estää käyttäjiänsä liian paljastavista kuvista, mikä on sääli.
Esimerkiksi Tumblr sallii paljon pornoa, laadukastakin sellaista, vaikka palvelu on siirtynyt Yahoon omistukseen. Bloggasin aikaisemmin lemppari tumblr-blogini, voit lukea sen täältä.
