Todella ihastuttavaa saada satoja kappaleita sähköpostiviestejä ja kaveripyyntöjä viime viikkoisen Helsingin Sanomat-haastatteluni myötä. Kaikkiin en valitettavasti kerkeä vastaamaan vaikka viestisi olisi kuinka asiaton ja penistarroilla koristeltu. Oikeinkirjoitukseen kannattaa silti satsata, on kovin vaikea saada välimerkittömästä leipätekstistä selvää haluatko tunkea kyniä minun vai itsesi perseeseen. Facebookissa hengaan laajemman yleisön parissa virallisen sivuni kautta.
Maailma on kuitenkin täynnä naisia. Siinä sinun lähiökämppäsi naapurissa ja kassajonossakin on varmasti söpöjä seksiä rakastavia ihania tyttöjä. Karu fakta on, että miehen on erityisen hankalaa saada netistä seuraa. Minäkään en lähde treffeille oudon sähköpostittelijan kanssa tai anna kotiosoitettani "ihan asiallisen lahjan" saadakseni. Ihmisiin on mukavinta tutustua juhlissa tai kavereiden kautta. Joillekin netissä tutustuminen sopii, mutta keskivertoa sosiaalisemmalle ulkonaliikkujalle ei yleensä. Jos sosiaaliset taidot ovat hukassa, niin niitä kannattaa ensiksi hankkia eri keinoin kuin seksiä vonkaamalla.
Mutta huomio huomio! Cosplayaavat feikkinörttitytöt ovat vallanneet nörttien pesimäpaikat ja tapahtumat. Siis miten miesten näkökulmasta voi oikein olla huono juttu, jos lisääntymiskypsät nuoret naisyksilöt poseeraavat hahmoina, jotka on suunniteltu sisäsiistiksi runkkausmatskuksi? Cosplay on alunperin japanilaisiksi sarjakuvahahmoiksi pukeutumista, mutta nykyään tälläydytään myös länsimaalaisen populaarikulttuurin hahmoiksi.
Tämä kauan kuplinut ilmiö saavutti laajempaa julkisuutta kun sarjakuvapiirtäjä Tony Harris viime syksynä vaahtosi Facebookiin ärsyyntymisensä Cosplay-naisiin, jotka eivät vaan ole tarpeeksi nörttejä ja häiritsevät miesten nippelitiedon riemujuhlaa sarjakuvafestareilla. Sen lisäksi nämä tytöt eivät edes ole niin laihoja kuin itse luulevat!
Kulttuuri-aikakausilehti The Atlantic analysoi nörttityttöuhkan osuvasti. Nörttikulttuurin miesroolit eroavat perinteisistä miesyhteisöistä sillä, että henkilön asema mitataan kirjaviisaudessa ja faktaosaamisessa esimerkiksi kehollisen fysiikan sijaan. Hieno homma, sillä muistammehan, että ilman happopäänörttejä nettiäkään ei olisi olemassa. Nörttiporukassa miehuuskokeeksi muodostuu siis yksilöiden kyky keskittyä olennaiseen ja pysyä sosiaalisesti jotenkuten pätevinä. Ei saa alkaa täysmulkuksi vaikka paikallla olisikin naisia.
Miesryhmässä naisen läsnäolon lisäämä seksuaalinen jännite voi muuttaa sosiaalisen kanssakäymisen täysin. Yhtäkkiä pikkufiguurit eivät kiinnostakaan ketään. Nainen voi huomattavan epäimartelevalla tavalla tuoda esille yhteisön alfaurosten sisäiset pikkupojat. Tämän takia naarasolento saattaa tuntua todelliselta uhkalta.
Joillekin naisen kyky hankkia tietoa voi olla uhka omalle tiedonkeruuseen ja älykkyyteen perustuvalle miehen roolille. Mikä tekee minusta miehen, jos tissielukkakin oppii ulkoa kaikki animuwaifujeni nimet ja vielä laittautuu sellaiseksi suurella huolella? Tai jopa vaivautuu koodaamaan animaatioita vanhoilla tietokoneilla?
Lukijakysymys:
Onko kuvassa ihka aito nörttityty vai animetapahtumaan saapunut naishäirikkö?
