Muistiinpanot

Sukupuoli on meidän kulttuurissamme erittäin määrittävä tekijä. Pääasiassa ihmiset jaotellaan naisiin ja miehiin vauvaiästä asti, se näkyy meidän henkilöpapereissakin minkä sukupuolen värkit housuista oikein löytyy. Mielestäni ei ole millään lailla tarpeellista, että valtiolla on tieto henkilön sukupuolesta, sillähän kun ei pitäisi tasa-arvon nimissä pitäisi olla mitään väliä.

Saksassa saa ensimmäisenä Euroopan maana huomisesta lähtien merkitä vauva syntymätodistuksessa niin sanottuun kolmanteen sukupuoleen. Saksan sisäministeriö kertoo myös, että passeihin tulee pian merkintä X, joka tarkoittaa intersukupuolisuutta. Tämä on hyvin suuri edistysaskel sukupuolivähemmistöjen tasa-arvolle ja toivottavasti pian Suomeen saadaan sama systeemi. Ongelmallista toki on, että esimerkiksi avioliittolainsäädäntö tunnustaa edelleen Saksassa vain miehen ja naisen välisen liiton, eli tähän on saatava muutosta myös, mikäli halutaan, että kaikilla on oikeus avioliittoon.

Kävin viikonloppuna täällä Budapestissä Pride-elokuvafestivaaleilla katsomassa dokumentin Intersexion. Dokumentti kertoo intersukupuolisista ihmisistä, eli ihmisistä, joita ei ole pystytty syntymän yhteydessä luokittelemaan mieheksi tai naiseksi. Tällaisia ihmisiä on arvioitu olevan yksi kahdesta tuhannesta syntyvästä lapsesta. Yleisyys on verrattavissa esimerkiksi keliakiaan. Kyseessä on siis oikeastaan melko iso määrä ihmisiä, jotka eivät sovi kaksijakoiseen määritelmään sukupuolesta, mutta joiden asiaa on järjestelmällisesti hyssytetty. Elokuvassa annetaan ääni hyvin vihaisille ihmisille, joille on lapsuudesta asti opetettu, että heidän kuuluu vaieta.

Sinunkin tuttavapiirissäsi on varmasti ihmisiä, jotka eivät hermafrodiitti-sanan varjossa vain uskalla puhua aiheesta esimerkiksi väkivallan ja muun syrjinnän pelossa. Suomenkin politiikassa viitataan jatkuvasti määräävästi miehiin ja naisiiin, vaikka tämä on tiedeyhteisön mielestä suorastaan valheellista yksinkertaistamista.

Intersexion on dokumenttina koskettava, yksi rajuimmista aiheista on lasten silpominen heti vauvaiässä. Kun intersukupuolinen lapsi syntyy, vanhemmat panikoivat ja lääkäritkin turvautuvat vanhaan huuhaa-tietoon. Lääkärit vääristävät tietoja puhuen epämuodostomista ja neuvovat, että lapsen sukupuolielimet tulisi heti leikata miehen tai naisen sukupuolielimiä vastaaviksi. Vastasyntyneen intersukupuolisen alapää kun ei vastaa vallitsevien sukupuolten määritelmää sukupuolielimistä. Vain harvoin olemassa on todellisia terveydellisiä syitä, jonka takia leikkauksia tulisi tehdä.

Intersukupuolisella vauvalla saattaa olla haarojen välissä esimerkiksi uloke, joka voidaan nähdä pienenä peniksenä tai suurena klitoriksena. Ihmisten täytyisi tajuta, että tällainenkin alapää on oikea, eikä sitä tule leikkauksilla turmella. Kukaan ei voi vielä tuon ikäisestä tietää, mitä sukupuolta hän oikein haluaa aikuisena olla tai jos haluaa olla mitään sukupuolta ollenkaan. Korjaustoimeenpiteet tehdään siis usein täysin väärään suuntaan ja tällainen vauvan sukupuolikorjaus on järkyttävää väkivaltaa. Intersukupuolisilta viedään näillä leikkauksilla mahdollisuus toimivaan ja nautinnolliseen sukupuolielämään. Häneltä on saatettu poistaa kokonaan vaikkapa toimiva klitoris lääkäreiden muovaillessa hiki otsassa “normaalin näköistä” tekovaginaa.

Saksassa käyttöön otettava menetelmä toivottavasti vähentää tätä silpomispakkomiellettä. Vaikka laki ei vieläkään turvaa lapsen koskemattomuutta, annetaan vanhemmille edes mahdollisuus hyväksyä, että lapsi todellakin voi syntyä ilman sukupuolta, eikä se ole mitenkään epänormaalia. Vastuu lepää nyt lääkärikunnan harteilla. Taakka on painava, sillä pitäisi rohkeasti luopua lukemattomien ihmisen elämää turmelleen professori John Moneyn koko alaa vallanneesta hörhöilyideologiasta, joka perustuu sokeaan uskoon sukupuolen opetettavuudesta.

Toivon, että tietoisuus intersukupuolisuudesta lisääntyisi, sillä se on yleinen tila, josta on enää turhaa olla vaiti. Ihmisiä ei voi jaotella vain miehiin ja naisiin, se nyt on täysin päivänselvää nykytiedon valossa. Pakkomielteisen binääri sukupuolikäsitys on silkkaa julmuutta.

Lupasin viime kirjoituksessani vastata teitä askarruttaviin kysymyksiin liittyen polyamoriaan, eli monisuhteiluun. Polyamoria siis tarkoittaa sitä, että ollaan suhteessa, joka on avoin muille seksikumppaneille ja/tai siinä voi olla useampia seurustelukumppaneita kerrallaan.

Polyamorian yleisyydestä koko Suomessa minulla ei ole minkäänlaista tietoa. Minulla on monia ystäviä, jotka elävät avoimissa suhteissa tai seurustelevat useamman kuin yhden ihmisen kanssa. Minun näkökulmastani siis polyamoria on yleistä, mutta laajempaa näkökulmaa minulla ei valitettavasti ole.

Olen itse ollut poly oikeastaan aina, en ole koskaan kuvitellutkaan, että pystyisin seurustelemaan vain yhden kumppanin kanssa kerrallaan. Minulla on teini-iässä toki ollut monogamisia suhteita, mutta ne eivät tuntuneet oikealta valinnalta minulle. Eli en siis ole tullut niin sanotusti kaapista ulos. Perheenjäseneni tietävät asiasta ja ovat ottaneet asian hyvin. He haluavat vain, että olen onnellinen ja se on heille tärkeintä.

Käytännössä polyamoria toimii niin, että ollaan parisuhteessa jonkun henkilön kanssa ja tämän kanssa sovitaan pelisäännöt. Sääntöjä voi olla sellaisia vaikka, että suhteen ulkopuoliset seksikumppanit ovat ok, kunhan heitä ei tuoda yhteiseen kotiin. Tai sitten voi olla tilanne jossa pariskunta haluaa alkaa seurustella kolmannen henkilön kanssa ja näin syntyy kolmen ihmisen välinen suhde eli kolmiosuhde. V-muotoinen suhde taas on sellainen, jossa yksi ihminen seurustelee kahden eri ihmisen kanssa, mutta näillä kahdella muulla ei ole romanttista tai seksuaalista suhdetta keskenään. Toki miellyttävää ilmapiirille on, että nämäkin henkilöt tulevat toimeen keskenään ja heillä synkkaa edes jotenkin.

Esimerkiksi kahden naisen ja yhden miehen suhde, jossa kaikki osapuolet ovat heteroseksuaaleja toimii niin, että suhteen mies harrastaa seksiä molempien naisten kanssa erikseen. Jos tämä kolmikko asuu saman katon alla, käytännöllistä on olla omat makuuhuoneet. Näin mies sitten vaihtelee makuuhuonetta sen mukaan kun ajankäytöllisesti on sopivaa. Ihmiset saavat itse luoda omat aikataulunsa, jotkut tarvitsevat enemmän huomiota ja jotkut vähemmän, näin sitten sumplitaan arki toimivaksi kunkin tarpeiden mukaan.

Eräs lukijani oli huolissaan, että yksi mies ei jaksaisi tyydyttää kahta naista vuosia putkeen tai, että seksistä tulee mekaanista aikataulutettua suorittamista. Jos näin ikävästi pääsisi käymään, onhan aina se mahdollisuus, että suhteen naiset käyvät hakemassa lisää seksiä muualta, jos se vain suhteen kaikille osapuolille sopii.

Useasti nousee esiin huoli, että joku kumppaneista on suosikki ja vie enemmän tilaa toiselta tai kolmannelta. Jotkut haluavatkin tällaisen suhteen mutta useimmiten tasapuolisuus on tärkeää. Siihen täytyy pyrkiä ja jos näyttää siltä, että joku osapuoli ei saa tarpeeksi haluamaansa huomiota, täytyy tästä keskustella.

Lapsiasiat hoidetaan niin, että lapsia yritetään saada jos niitä halutaan. Mielestäni tässä ei ole mitään ihmeellistä, asioista täytyy vain keskustella. Kahden miehen ja yhden naisen tai kahden naisen ja yhden miehen kolmiosuhteessa täytyy vain päättää kenestä kahdesta tulee lapsen biologiset vanhemmat, lapsi kuitenkin kasvatetaan yhdessä. Ymmärrän, että tässäkin tulee mieleen se, että jotkut ovat etuasemassa toisiin nähden. Polysuhteeseen lähtiessä täytyy kuitenkin tuntea itsensä hyvin ja käsitellä kaikki tällaiset tunteet liittyen mustasukkaisuuteen ja osata toimia niissä tilanteissa.

Luonnostaan erittäin mustasukkaiselle ihmiselle en suosittele polyhommia ollenkaan, jos ei pääse yli näistä tunteista edes jollain tasolla. Itse en tunne minkäänlaista mustasukkaisuutta missään tilanteissa, ja tuntemistani polyista osa on samanlaisia. Mutta olen kuitenkin kuullut näin, että polysuhteissakin mustasukkaisuutta esiintyy. Toistan edelleen, näistä asioista täytyy keskustella. Mustasukkaisuuttaan ei tarvitse pelästyä vaan tärkeintä on tunnistaa tämä tunteet ja osata käyttäytyä fiksusti niiden myötä.

Eräs lukijani kysyy, kuinka rehellinen polyamorinen ihminen voi olla. Mielestäni täyteen rehellisyyteen tulee pyrkiä ja itse ainakin olen sataprosenttisen rehellinen parisuhteissani. Kerron kaikki ajatukseni ääneen enkä salaile mitään, tämän olen kokenut hyvin toimivaksi tavaksi. Jos olet suhteessa aikuisen, seurusteluun ylipäätänsä kykenevän ihmisen kanssa niin tämän luulisi osaavan suhtautua rehellisyyteen hyvin ja olla itsekin sitä. En näe mitään syytä, miksi kumppanisi ei voisi olla tietoinen kaikista ajatuksistasi tai tietää kaikkia salaisuuksiasi.

Jos polyamoria kiinnostaa sinua tai haluat tavata polyamoristeja niin klikkaa itsesi tästä linkistä Suomen Polyamoria-yhdistyksen nettisivuille. Sieltä löydät tietoa aiheesta sekä tapaamisten ajankohdat.

Facebook-feedini on täynnä kuvia lumisesta Suomesta! Huu, olen siis täällä Unkarissa Budapestissä turvassa lumelta ainakin vielä jonkin aikaa. Täällä on välillä ihan 15 astettakin lämmintä ja aurinko paistaa.

Mutta asiaan, tänään puhutaan monoista. Ei niistä suksien kanssa yhdistettävistä vaan monogamisista ihmisistä. Monogamia tarkoittaa siis yksiavioisuutta ja minä jaottelen ihmiset yleensä näin yksiavioisiin ja “monisuhteilijoihin” eli polyamorisiin. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Ihastun helposti ja en voisi koskaan kuvitella eläväni suhteessa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan.

Täällä ollessani olen jutellut monien ihmisten kanssa parisuhteista ja siitä miten ne oikein toimivat kenelläkin. Olen huomannut eräänlaisen trendin täällä miesten keskuudessa. Monet miehet sanovat, että eivät usko monogamiaan. Tämä on tapahtunut siis toistuvasti, melkein jokaisen miehen kanssa, jonka kanssa olen keskustellut aiheesta. Eikö kuulostakin mahtavalta! Innostukseni on katossa, paljon ihmisiä, jotka eivät halua olla monogamisia! Tulevaisuus on täällä! Ihminenhän siis ei ole biologisesti yksiavioinen, vaan tällainen kahden ihmisen välinen eksklusiivinen suhde on varsin uusi keksintö.

Mutta tästä kun keskustelu jatkuu minua lähinnä surettaa. Lauseet jatkuvat yleensä sillä tavalla, että juu olen minä polyamorian kannalla ja harjoitankin sitä, kumppanini ei vain tiedä siitä. Siis täh, tällähän ei ole mitään tekemistä polyamorian kanssa, tällainen toiminta on valehtelua. Sitä minä en hyväksy. Polyamorian yhdeksi peruspilariksi voisi sanoa rehellisyyden.

Jotkut ihmiset kokevat, että polyamoria ja avoin suhde tarkoittavat eri asiaa. Tavallaan ne tarkoittavatkin, sillä jotkut polyamorikot elävät vaikkapa kolmistaan, eivätkä harrasta seksiä muiden kanssa. Tällaista suhdetta kutsutaan silloin suljetuksi. Kutsui sitten suhdettaan miksi tahansa, rehellisyys on kaiken a ja o. Rehellisyydestä ei voi tinkiä missään tilanteessa. Jos sinun tekee mieli paneskella ympäriinsä ja aiot niin tehdä, kerro siitä kumppanillesi.

Jos sinulla on jotakin kysyttävää polyamoriasta tai avoimista suhteista niin nyt saa antaa palaa! Täytä kommenttikenttä sinua askarruttavilla asioilla liittyen monisuhteisiin, niin vastaan niihin parhaani mukaan erillisessä postauksessa.

Tällä viikolla minua on ihmetyttänyt ilmeisen suuri trendi, nimittäin toppauksien käyttäminen rintaliiveissä ja niiden sisällä. Rintaliivejä on lähes mahdoton ostaa nykyään ilman, että niissä on jonkilaiset toppaukset. Bombshell-rintaliivit ovat varmasti jokaiselle naiselle tuttu tuote Lindexin alusvaateosastolla, noihin hirvityksiin ei tarvitse omia rintoja välttämättä ollenkaan.

Ja sitten on vielä kanikset, nuo kanafileiltä näyttävät läpinäkyvät geelipussukat. Ne muistuttavat minua yläasteajoista, jolloin jotkut tytöistä epätoivoisesti yrittivät isontaa rintamustaan ties minkälaisilla keinoilla. Kaikenlaisen itsetunto-epävarmuuden soisi muutenkin kuuluvan teini-ikään.

En todellakaan tiennyt, että aikuisetkin oikeasti käyttävät toppauksia. Olen sinisin silmin katsellut maailmaa ja luullut, että kaikkien rinnat ovat silikoneja lukuunottamatta oikeita. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole. Isoin kysymys on varmaankin se, että mihin nuo kanikset tai bombshellit oikein seksin aikana laitetaan? Harrastavatko tissitoppaajat seksiä ollenkaan?

Minua ihmetyttää kovin rintojen tärkeys naisille. Onko se iso paha media tosiaan luonut tämän kuvan meille, että jokaisella oikealla naisella täytyy olla vähintään C-kupin täydelllisen pyöreä etuvarustus? Rintojahan on todellisuudessa kaikennäköisiä, kokoisia ja muotoisia. Joillakin on jopa eriparirinnat.

Muutamat suuren luokan julkkikset ovat ilmoittaneet poistattavansa rintansa rintasyöpäriskin takia tai siihen sairastuttuaan. Minusta nainen voi elää ihan hyvin ilman rintojakin, rintojen ei pitäisi olla naiseuden määritelmä, kuten ei emättimen tai kohdunkaan. Nainen on silloin kun sellainen haluaa olla ja itse itsensä naiseksi määrittelee.

Onnenpäivä-blogin kirjoittaja julkaisi pari päivää sitten tekstin Silikonirintaviha. Tuosta tekstistä silmiin pistää eniten kohta “Me tavikset emme korjauta tai ehosta itseämme teitä muita varten. Me emme suurenna, kohota tai pienennä rintojamme ympäristön paineiden vuoksi emmekä siksi, että joku muu sanelisi miltä meidän tulisi näyttää. Me teemme sen itsemme vuoksi, jotta miellyttäisimme ennen kaikkea itseämme. “

Vaikka tämä olisikin totta niin tässä se ongelma juuri on. Jos pitää alkaa leikkelemään itseään tai täyttämään rintaliivejä turhalla krääsällä niin jotakin on silloin omassa itsetunnossa vikana. Miksi ei voi rakastaa itseään sellaisena kuin on? Kaikkine kuhmuroineen, vinoine nenineen, hörökorvineen ja eriparitisseineen. Jos itsetunto on todella niin huono, että ei kestä elää asian kanssa niin eikö parempi ratkaisu olisi mennä terapiaan kuin veitsen alle? Elämmekö tosiaan sellaisessa maailmassa, että kaikki viat tulee olla korjattavissa ja täydelliseen ulkomuotoon tulee pyrkiä?

Kuljen itse sen verran naivia elämänpolkua täällä maapallolla, että olen säästynyt kaikenlaisilta itsetuntopaineilta eikä minussa omasta mielestäni ole mitään vikaa ulkonäöllisesti. Mitään en muuttaisi. Siksi olenkin nyt aidosti kiinnostunut juuri sinun tarinastasi. Miksi sinä kohennat rintavarustustasi, tai miksi olet ottanut silikonit? Jätä vaikka anonyymi kommentti alle.