Facebook-feedini on täynnä kuvia lumisesta Suomesta! Huu, olen siis täällä Unkarissa Budapestissä turvassa lumelta ainakin vielä jonkin aikaa. Täällä on välillä ihan 15 astettakin lämmintä ja aurinko paistaa.
Mutta asiaan, tänään puhutaan monoista. Ei niistä suksien kanssa yhdistettävistä vaan monogamisista ihmisistä. Monogamia tarkoittaa siis yksiavioisuutta ja minä jaottelen ihmiset yleensä näin yksiavioisiin ja “monisuhteilijoihin” eli polyamorisiin. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Ihastun helposti ja en voisi koskaan kuvitella eläväni suhteessa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan.
Täällä ollessani olen jutellut monien ihmisten kanssa parisuhteista ja siitä miten ne oikein toimivat kenelläkin. Olen huomannut eräänlaisen trendin täällä miesten keskuudessa. Monet miehet sanovat, että eivät usko monogamiaan. Tämä on tapahtunut siis toistuvasti, melkein jokaisen miehen kanssa, jonka kanssa olen keskustellut aiheesta. Eikö kuulostakin mahtavalta! Innostukseni on katossa, paljon ihmisiä, jotka eivät halua olla monogamisia! Tulevaisuus on täällä! Ihminenhän siis ei ole biologisesti yksiavioinen, vaan tällainen kahden ihmisen välinen eksklusiivinen suhde on varsin uusi keksintö.
Mutta tästä kun keskustelu jatkuu minua lähinnä surettaa. Lauseet jatkuvat yleensä sillä tavalla, että juu olen minä polyamorian kannalla ja harjoitankin sitä, kumppanini ei vain tiedä siitä. Siis täh, tällähän ei ole mitään tekemistä polyamorian kanssa, tällainen toiminta on valehtelua. Sitä minä en hyväksy. Polyamorian yhdeksi peruspilariksi voisi sanoa rehellisyyden.
Jotkut ihmiset kokevat, että polyamoria ja avoin suhde tarkoittavat eri asiaa. Tavallaan ne tarkoittavatkin, sillä jotkut polyamorikot elävät vaikkapa kolmistaan, eivätkä harrasta seksiä muiden kanssa. Tällaista suhdetta kutsutaan silloin suljetuksi. Kutsui sitten suhdettaan miksi tahansa, rehellisyys on kaiken a ja o. Rehellisyydestä ei voi tinkiä missään tilanteessa. Jos sinun tekee mieli paneskella ympäriinsä ja aiot niin tehdä, kerro siitä kumppanillesi.
Jos sinulla on jotakin kysyttävää polyamoriasta tai avoimista suhteista niin nyt saa antaa palaa! Täytä kommenttikenttä sinua askarruttavilla asioilla liittyen monisuhteisiin, niin vastaan niihin parhaani mukaan erillisessä postauksessa.
Kirjoitettaessa soi Aphex Twin - Xtal
26 kommenttia
kettu
21.10.2013 14:06
Kuinka yleistä polyamorisuus on Suomessa? Miten sinä tulit polyamorisuutesi kanssa "kaapista ulos"? Kuinka perheenjäsenesi suhtautuvat moniavioisuuteen? Miten polyamoria käytännössä toimii? Olen suunnattoman utelias ja haluaisin tietää kaiken heti nyt havaittuani polyamorisuutta itsessänikin!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
21.10.2013 14:14
Koska olen itse sen verran itsekäs, että en suostuisi jakamaan naista toisen miehen kanssa, on vaikea nähdä tilannetta jossa nainen olisi valmis jakamaan miehen toisen naisen kanssa. Ok, biologian näkökulmasta kahden naisen ja yhden miehen yhtälö voi toimia, mutta ehdollistettu länsimainen moraalilinjaus haraa useimmilla vastaan.
Kysymys siis kuuluu, noin naisen näkökulmasta (koska miehen näkökulmalla en mitään tee), miten kahden naisen ja yhden miehen suhde toimii käytännössä jos kaikki osapuolet ovat heteroseksuaaleja? Harvempi mies jaksaa tyydyttää kaksi naista jatkuvasti vuosia putkeen joten onko tähän olemassa jokin aikataulutusnormi tmv. ja jos niin miten se saadaan toteutettua niin, ettei siitä tule mekaanista kellotettua suoritusta joka tapahtuu koska sen pitää tapahtua? Miten kolmen kimppa saman katon alla toimii nukkumajärjestysten kannalta? Millä saadaan eliminoitua mahdollisuus sille, että toinen kumppaneista muodostuu "suosikiksi" ja vie tilaa toiselta? Entäpä miten lapsiasiat järjestyvät? Miten varmistetaan ettei suhteen sisäistä mustasukkaisuutta esiinny?
Keksin varmaan lisää näitä mutta tuossa oli ensimmäisen kymmenen sekunnin mieleen tulleet.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Stanzara
21.10.2013 15:01
En ole Melissa, mutta voin koettaa vastata omasta näkökulmastani ainakin pariin kysymyksistäsi.
Kysymys 1: Kysymys siis kuuluu, noin naisen näkökulmasta (koska miehen näkökulmalla en mitään tee), miten kahden naisen ja yhden miehen suhde toimii käytännössä jos kaikki osapuolet ovat heteroseksuaaleja?
- Ilmeisesti tarkoitat "käytännöllä" seksiä. Voin sen verran avata asiaa, että asiaan kuuluu paljon muutakin kuin se seksi - yhdessäolo, taloustyöt jos yhdessä asutaan, harrastaminen, ja toki kaikilla on muutakin elämää varmasti kuin suhdesellaista.
Seksipuoleen taas: siten, että osapuolten ollessa esimerkissäsi heteroita, myös näillä kahdella naisella on mahdollisuus pitää muita suhteita kuin tämän yhden miehen kanssa. Kenellekään ei näin tule (tai pitäisi ainakaan tulla) liikaa suorituspaineita. Aikatauluttaminen on kieltämättä todella tärkeää, jotta kaikki saavat sopivasti huomiota, ja itsellekin jää omaa aikaa, mutta uskon, että joillakin harvoilla toimii spontaaniusmoottorillakin ihan mukavasti tämä. Ja aikatauluttamisen ei tarvitse, ellei niin haluta, tarkoittaa todellakaan muuta kuin sitä, että kunkin kumppanin kanssa yhdessä vietetyllä ajalla on oma tilansa kalenterissa - mitä sillä ajalla tekee, voi olla aivan hyvin spontaania ja suunnittelematonta, ja tekemistähän on vaikka mitä muutakin, ei se seksi ole mikään pakkoautomaatio, mutta sitä voi harrastaa yhteisellä ajalla jos ja kun kummankin mieli tekee. Ei sen mitenkään "pidä" tapahtua, vaan se tapahtuu sitten kun olennaisten osapuolten mielensä tekee - ole hyvä, mekaanisuus vältetty ihan sillä, että kuunnellaan ja kommunikoidaan asioista.
Kysymys 2: Miten kolmen kimppa saman katon alla toimii nukkumajärjestysten kannalta?
- Jokaisella on omat järjestyksensä, eivätkä kaikki polysuhteen osapuolet aina seurustele keskenään. Yhdessäasumista esiintyy ihan riippumatta siitä, ovatko kaikki suhteen osapuolet toistensa kanssa, ja joillakin on esim. vuorojärjestely (tänään nukun Mikan vieressä ja huomenna Aleksin), jotkut nukkuvat kaikki keskenään sulassa sovussa (tapauksissa, joissa kaikki seurustelevat keskenään, myös esimerkin Mika ja Aleksi) ja jotkut tilaa tarvitsevammat vuorottelevat yksin ja kumppanien kanssa nukkumisen välillä.
Kysymys 3: Millä saadaan eliminoitua mahdollisuus sille, että toinen kumppaneista muodostuu "suosikiksi" ja vie tilaa toiselta?
- Jotkut haluavatkin hierarkkisen polysuhteen. Tapauksessa, jossa tahaton hierarkkisuus (yhdestä tulee "suosikki") ei tyydytä kaikkia osapuolia, asiasta keskustellaan ja jos hierarkialle ei nähdä tarvetta, koetetaan yhdessä keksiä ratkaisu, esim. että aikataulutetaan paremmin kaikkien kannalta.
Kysymys 4: Entäpä miten lapsiasiat järjestyvät?
- Kaikilla omalla tavallaan. Hyvänä puolena lapsella on monessa tapauksessa elämässään useita turvallisia aikuisia isän ja äidin lisäksi, ja lapsen saaneet voivat vaikka lähteä romanttisille treffeille (tai rauhassa vaan panemaan, mitä milloinkin mieli tekee) kun kumppani/kumppanit hoitavat lasta. Tiedän esim. tapauksen jossa lapsi oli välillä isällään, joka ei enää ollut suhteessa lapsen äidin kanssa, ja useimmiten äidin & kumpp. hoidossa. Tyytyväinen, vilkas, (myös tunne-) älykäs lapsi oli kyseessä. :)
Stanzara
21.10.2013 15:04
Kysymys 5: Miten varmistetaan ettei suhteen sisäistä mustasukkaisuutta esiinny?
- Kysymys on aseteltu hassusti, ihan kuin polyt eivät olisi koskaan mustasukkaisia. Kyllä jotkut ovat. Jos ihminen tuntee mustasukkaisuutta syystä tai toisesta, ei sitä välttää voi - sen sijaan pitäisi kysyä, miten sitä kannattaisi käsitellä, ettei siitä tule taakkaa.
Tähän en jaksa itse vastata, koska kysymys on niin syvälle menevä, mutta jos englanti taipuu, niin suosittelen lukemaan nämä linkit:
http://www.morethantwo.com/jealousytheory.html
http://www.morethantwo.com/jealousypractice.html
http://www.morethantwo.com/becomingsecure.html
shiwan8
21.10.2013 15:30
Vastausten perusteella kyse on yhtälöstä (kimppakämpästä tai erillään asumisesta) jossa olevat hoitavat toistensa tarpeita vähän fiiliksen mukaan. Mikään näistä kuvauksista ei anna ymmärtää, että kyseessä olisi "parisuhde" useamman henkilön kesken vaan homma näyttää lähinnä hieman läheisriippuvaisten/sitoutumiskammoisten friends with benefits-tyyliseltä järjestelyltä. Homma kun on niin, että parisuhteen määritelmä ei sisällä suhteen ulkopuolisia kumppaneita. Polysuhteen määritelmä ei myöskään sisällä tilannetta, jossa sen jäsenillä on ryhmän ulkopuolisia seksikumppaneita tai niihin verrattavia.
En ole tuomitsemassa, mutta olisin kiitollinen jos asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä. Kysymykseni tosiaan liittyivät nimenomaan polysuhteeseen (mikä siis toimii kuten ns. normaali parisuhde muuten, mutta osallistujia on useampi kuin 2), ei kimppakämppiin joissa pannaan asukkaiden kesken vapaasti ja muita sen lisäksi. En tiedä mikä sellaisen järjestelyn nimi on, mutta polyamorinen "parisuhde" se ei ole.
Oli se mikä tahansa, sikäli kun kysymysteni vastauksien perusoletus oli se, ettei parisuhteelle tyypillinen toiminta rajoitu suhteen tosiasiallisiin osapuoliin, kysymyksiini ei vielä ole vastattu. Olen kyllä kiitollinen niistä vastauksista mitkä sain, joskin ovat osin sen verran poliittista matskua etten niistä oikein "kostu" millään tavalla. Kaipasin enemmän konkreettisia toimintamallien esimerkkejä. Minun vikani, en määritellyt tarkemmin.
Niin ja muotoilin asiani 4. kysymyksen osalta huonosti. Piti kysyä notta miten homma hoituu kun yksi tai useampi nainen haluaa lisääntyä saman suhteen sisällä ja miten tilanne muuttuu jos vain toinen/yksi suhteen naisista haluaa lapsia?
Stanzara
21.10.2013 14:36
Moi Melissa, ja kiitos tästä mahdollisuudesta ihmisten kysyä mitä haluavat! Olen itse poly, ja blogisi ahkera lukija, joten kysynkin sen sijaan, että mitä kuuluu? Toivottavasti hyvää! (Hei saanko minäkin vastailla noille, jos tuntuu että järjellistä sanottavaa löytyisi?)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Melissa Mäntylä
26.10.2013 23:17
Moikka! Kiitos kommentistasi. Minulle kuuluu hyvää, täällä Budapestissä on tällä hetkellä yli 20 astetta lämmintä! Työt sujuvat ja olen saanut paljon uusia kavereita täältä. On minulla kuitenkin jo ikävä Suomessa asuvia ystäviäni ja perhettäni, tavoitteenani on palata joulukuussa takaisin sinne lumen keskelle, mutta saa nähdä mihin tämä elämä vie! Jatka toki blogini lukemista ja saat tietenkin vastailla ihmisten esittämiin kysymyksiin. Mukavaa loppusyksyä sinulle!
NOMAD_1
21.10.2013 16:57
MELISSA TOTEAA YLLÄ: "Ihminenhän ei ole biologisesti yksiavioinen, vaan tällainen kahden ihmisen välinen eksklusiivinen suhde on varsin uusi keksintö."
Erinomainen naturalistinen argumentti eli luontoon vetoaminen - valitettavasti tämä ei ole enää pitkään aikaan ollut filosofisesti kovin muodikasta (naturalistisesta virhepäätelmästä on puhuttu jo pitkän aikaa). Ajattelin tässä hieman hahmottaa, miksi luonto perustana halutaan jättää omiin oloihinsa - siis kunhan tuo kiittämätön narttu tuottaa tieteen valjastamana meille ihmisille aina vain turvallisemman, helpomman mukavamman ja nautinnollisemman olemassaoloympäristön. Siis niin, että yksilön tehtäväksi jää enää hinkata itseään siihen, mikä milloinkin sattuu tuntumaan hekumallisimmalta. Platonin sanoin: tällaisella ihmisellä on sian tunne-elämä - hän hinkkaa itseään rakastettuunsa kuin sika kiviin (ja sittemmin kaikkeen muuhunkin, kunhan se vain voidaan lailliseksi tulkita).
Luontoon viittaaminen ei ole kovin seksikästä itsensä yksilönä näkeville länsimaalaisille, koska luonnossa laji tulee ensin ja yksilö vasta sitten. Me ihmiset koemme erottaneemme itsemme luonnosta kulttuurilla, mutta todellisuudessa se on tapahtunut talouden eli institutionalisoidun ahneuden ja laiskuuden myötä. Mielenkiintoista on tosin se, että vaikka kehityksemme seurauksena ihmiskunnalla on käytössään vahvimmat aseensa, niin yksittäinen ihminen on heikompi ja kyvyttömämpi selviämään omillaan kuin koskaan aikaisemmin. Ilman yhteiskunnan turvaa, kenenkään elämä ei olisi turvallista ja mukavaa, mutta suurimmalle osalle se olisi Thomas Hobbesia lainatakseni: "yksinäinen, kurja, häijy, ruma ja lyhyt."
Olemme perustaltamme ja perustarpeidemme suhteen enemmän laumaeläimiä kuin koskaan. Globalisaation myötä laumamme on vain kasvanut niin suureksi, että voimme vaivatta kusta kolmannen maailman väestöä silmiin - tai siis palkata toisen eli yritysmaailman palkkaamaan työväen tuottamaan urean puolestamme ja järjestämään sitä ihmisten silmiin sitä enemmän, mitä köyhempiä he ovat. Ja ensimmäisen maailman osaksi kuuluvaan toiseen maailmaan on pyrkyä, koska mitä kauemmaksi työväenluokasta pääomaa kerryttämällä pääsee, sitä vähemmän kusta täytyy päälleen ottaa (paitsi silloin, kun maksaa jonkun näin kirjaimellisesti tekemään). Nyt täytynee varmuuden vuoksi todeta, että kyseessä oli vertauskuva köyhempien laittamiseksi töihin parempiosaisia hyödyttämään rahan tehdessä työtä sitä tarpeettoman paljon eli pääomaa omaaville. Kaiken kaikkiaan, mitä isommaksi globaali laumamme on kasvanut, sitä helpommaksi muille teeskentely on käynyt. Toki suurimpiin tienesteihin tarvitaan edelleen maailmanluokan paskanpuhujia:
"Ihmisessä teeskentelytaito saavuttaa huippunsa: täällä harhautus, mielisteleminen, valehteleminen ja pettäminen, selän-takana-puhuminen, jonakin esiintyminen, lainatussa loisteessa eläminen, naamioituminen, verhoava konventio, itsensä ja toisten edessä näytteleminen, lyhyesti sanottuna jatkuva liehuminen turhamaisuuden liekin ympärillä on siinä määrin sääntö ja laki, ettei ole juuri mitään käsittämättömämpää kuin se, kuinka ihmisten joukossa saattoi viritä rehellinen ja puhdas vietti totuuteen (Nietzsche: Totuudesta ja valheesta moraalin ulkopuolisessa mielessä)."
Ja tässä kohtaa kylmä totuus on: (nyky)ihminen kaikkein vähiten yksilöllisenä olentona - laumaeläimenä, joka ajaa lajiaan evolutionaariseksi umpikujaksi, jotta hänellä itsellään olisi mukavaa tässä kiihtyvässä alamäessä. Eipä ihme, että luontoon viittaaminen on vähentynyt, koska sieltä ei löydy ainuttakaan yksilöä (siis muussa kuin kirjaimellisessa mielessä, jossa jokainen puunlehti ja kakkakikkarekin ovat yksilöitä). Ja ihmiset onnistuvat pettämään itseään vain, koska heillä on kasvava määrä rekvisiittaa apunaan: jokainen voi rahavarojensa mukaan ostaa miltei lukemattomia asioita ja ripustaa niitä itseensä yksilöllisyyden merkiksi. Mitä muutakaan yksilöllisyys on paitsi jonkin sellaisen ostamista, mihin muilla ei ole varaa; halpa trendikkyys on puolestaan sitä, että ehtii ensimmäisenä tai ensimmäisten joukossa ripustamaan itseensä jotain, johon monilla on varaa, mutta jota he eivät vielä tulleet ajatelleeksi – ja jota monet haluavat heti sen nähtyään. Tosin koska kekseliäisyys rahan tekemisessä on kaikkein tuottavinta, niin hinta korvaa omaperäisyyden marjoilla koristeltujen kakkakikkareiden tuottamisessa kärpästen ihailtavaksi (jokainen ”yksilöhän” haluaa olla se suurin paskakasa eli huomion keskipiste). Mutta kuka voisi vakavalla naamalla väittää tätä yksilöllisyyttä muuksi kuin pinnalliseksi? Ihmiset eivät enää syvenny heitä kiinnostaviin asioihin sen enempää kuin kärpäset kaivavat tunneleita – nykyihminen vain muhii kuin komposti konsanaan. Erityisen ei-yksilölliseksi nykyisen ”yksilöllisyyden” tekee se, että sitä rakennetaan rahalla eli kaikkein yleisimmällä "arvon" mittarilla:
"Linnunradan läntisen kierteishaaran hyljätyllä, kartoittamattomalla laidalla on pieni merkityksetön keltainen aurinko. Sitä kiertää noin 150 miljoonan kilometrin etäisyydellä pieni ja mitätön, sinivihreä planeetta, jonka apinoista polveutuvat asukkaat ovat niin alkukantaisia, että heidän mielestään digitaalikello on varsin hieno keksintö. Planeetan asukkailla on […] ongelmana se, että he ovat suurimman osan elämästään onnettomia. Tilannetta on yritetty korjata monin tavoin, joista useimmat ovat merkinneet vain vihreiden paperinpalasten siirtelyä ihmiseltä toiselle, mikä on sinänsä merkityksellistä, sillä eiväthän nuo pienet vihreät paperinpalat ole onnettomia. Niinpä ongelmaa ei ole pystytty ratkaisemaan. Suurin osa ihmisistä on edelleen ilkeitä ja onnettomia – jopa ne, joilla on varaa hankkia itselleen digitaalikello. (Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille/alku)."
Nyt on aika siirtyä esileikistä seksiin... On kiistämättä totta, että seksissä mennään pintaa syvemmälle. Toisaalta seksin yleistymisestä harrastustoimintana seuraa, ettei se välttämättä eikä useinkaan merkitse mitään syvällistä sitä harrastavien välillä. Toki syvällisiin aiheisiin voi päästä ja ei-pinnallisesti tutustua niin hitaasti, ettei se ole suurikaan saavutus, mutta kukaan ei voi kieltää, etteikö myös aika olisi olennainen tekijä ihmissuhteen syvenemisessä ja syvällisen vuorovaikutteisen ymmärryksen kehittymisessä. Toki polyamorikko voi puolustautua sanomalla saavansa useampia perspektiivejä laajentaessaan intiimin kanssakäymisensä yhtä ihmistä useampaan. Tosin samaa saa myös monogaamikko, jolla on ollut aikaisempia intiimejä parisuhteita tai jolla on ”pelkkiä” ystäviä – ilmankin ”lisäetuja” (monogaaminen parisuhde/avioliitto eivät tietääkseni tee ystäviä ainakaan virallisesti lainsuojattomiksi). Edelleen, koska ystävät voivat keskustella seksistä, niin se, mitä polyamoristi saa monogaamikkoa enemmän on päällekkäistä empiiristä (kokemus)dataa seksistä (siis ollessaan useiden kanssa "silleen" vuorotellen tai samaan aikaan). Joka tapauksessa tämä empiirinen tieto ja sen mukainen taito koskevat lähinnä mekaanista seksiä sekä yksittäisten ihmisten mieltymyksiä siinä - sellaisena se on syvällistä edelleen lähinnä konkreettisten penetraatioiden mielessä.
Syvällinen ihmissuhde on sellainen, jossa oppii tuntemaan ja ymmärtämään sekä toista että itseään paremmin. Tällaisen ymmärryksen syntymiseen vaikuttaa luonnollisesti vuorovaikutuksen laatu, mutta myös määrä. Ja koska ihmissuhteen syveneminen on aina myös ajan funktio, niin mitä useampia ihmisiä parisuhteeseen lisätään, sitä pinnallisemmiksi yksittäiset ihmissuhteet käyvät. Tämä on yhtä kiistämätön tosiasia kuin se, että ihmiselämä on pituudeltaan rajallinen. Ja kun jo tavallinen keskustelu on käytännössä aina pinnallisempaa yli kahden ihmisen kesken, niin miten seksi voisi poiketa tästä kaavasta? Syvällisyys ihmisten välillä on kahden keskistä, koska silloin kun jaetaan intiimejä eli tärkeitä, merkityksellisiä ja arkojakin asioita, niin täytyy seurata ja kuunnella kaikkea, mitä toinen kertoo, ei vain hänen sanojaan (tai ainakin tämä auttaa, tukee ja nopeuttaa tutustumista). Kun intiimiin kanssakäymiseen sotketaan useampia ihmisiä, niin yhdelle jaettu aika kutistuu väistämättä. Intiimien ryhmäaktiviteettien kohdalla kommunikaatiossa on katkoksia aina, kun huomio siirtyy yhdestä osallistujasta toiseen. Edelleen paikalla on joku/toisia, joiden kokonaisvaltaista reaktiota ei pysty seuraamaan, eikä tämä ainakaan lisää turvallisuuden tunnetta (Huom. tässä ryhmäaktiviteetti viittaa kaikkeen kolmen tai useamman kesken tapahtuvaan vuorovaikutukseen, ei pelkkään seksiin).
Toki jokainen on vapaa valitsemaan, ottamaan ja tavoittelemaan elämäänsä juuri niin pinnallisia tai syvällisiä ihmissuhteita/vuorovaikutusta kuin haluaa ja onnistuu hankkimaan. On kuitenkin tärkeä huomata, että kun puolustetaan polyamoriaa, niin samalla puolustetaan vuorovaikutuksen pinnallistumista – ainakin verrattuna laadukkaaseen aikaa säästelemättömään kanssakäymiseen. Muun väittäminen olisi sama kuin sanoisi Facebookin yleisesti syventäneen ystävyyttä viestien määrää lisäämällä, eikä vain laajentaneen ja laimentaneen sitä kaveruudeksi (joskin keskimäärin erittäin isoiksi kaverijoukoiksi). Edelleen kun ottaa luonnon ja luonnollisuuden polyamorian puolustuksen tueksi, niin silloin puhuu yksilöllisyyttä vastaan. Eläimet panevat kyllä, mutta panevat ensisijaisesti lajin, eivätkä itsensä puolesta - ja näin ollen aina ilman ehkäisyä. Edelleen seksi on yksi vahvimmista ellei vahvin vietti ja yleisesti nautinnollista ensisijaisesti lajin ei yksilön säilymisen takia: se, että panee mielihyvän/nautinnon takia, ei todellakaan ole yksilöllistä – riippumatta siitä, miten kekseliäs on nautinnon kohteita ”luodessaan”. Kaikella on hintansa ja intiimin kanssakäymisen määrällisyyden ihannoinnissa se on yksilöllisyys ja sen mukainen syvällisyys/ymmärrys. Seksin ja seksuaalisuuden voi valjastaa joko yleisen eli helpon nautinnon tai yksilöllisen eli itsetuntemuksen palvelukseen:
”Siveys on muutamissa hyve, mutta monissa melkein pahe […] Totisesti on peräti siveellisiä: he ovat sydämeltään lempeämpiä, he nauravat mieluummin kuin te. He nauravat siveyttäkin ja kysyvät: mitä siveys on? Eikä siveys ole hulluutta? Mutta tämä hulluus tuli meidän tykömme, emme me sen tykö. Me tarjosimme tälle vieraalle majapaikan ja sydämen: nyt hän asuu meidän tykönämme. – viipyköön niin kauan kuin tahtoo! (Näin puhui Zarathustra: ”Siveydestä”).”
Hyvää siveyttä on se, ettei seksiä tai mitään muutakaan ihmisiä ja eläimiä yhdistävistä nautinnosta päästetä elämää hallitsevaan asemaan. Melissan ja hänen seuraajiensa onkin hyvä muistaa, että vaikka he saisivat munaa tai pimppiä Mariaanien haudan verran, niin se ei sinänsä tee heistä yhtään syvällisempiä - ennemminkin päinvastoin. Kenties useimmat ihmiset eivät halua katsoa sielunsa syvyyksiin juuri sen matalan lokaisuuden takia - "ja voi, jos heidän lokansa on vielä henkevää (Näin puhui Zarathustra: Siveydestä”)." Ei niin, että näissä artikkeleissa siitä olisi pelkoa. Melissa tuntuu selvästi painottavan ymmärryksen sijaan nautinnon varmuutta ja laadun sijaan määrää. Tavoiteltavaa on nautinnosta toiseen pääsemisen nopeus, turvallisuus ja varmuus sekä aina entistä suurempiin nautintoihin pyrkiminen - ja kaikki kokemukset ovat hyvästä siinä määrin kuin ne ovat itsessään nautinnollisia ja tukevat tätä eläimellisen nautiskelun ideologiaa.
Ihmiset todellakin juoksevat merkityksettömän seksin perässä. Siirtymien aikana he valittavat, kun se ei merkinnytkään mitään hetkellisen nautinnon ylittävää. Vastustusta ja jo vastustuksena kokemiaan erilaisia näkemyksiä kohdatessaan ihmiset järkyttyvät siitä, kuinka, joku voi olla ymmärtämättä heidän elämänsä merkityksellisintä osaa sen kaikessa yksinkertaisuudessaan (joko ajoittain on tosin jäänyt hyvinkin kauas taakse). Itse en kyllä omaa ”varttiani” Melissan projektiin upottaisi - paitsi kenties huvin vuoksi (siis yrittämättä glorifioida, perustella tai tehdä sitä todeksi millään muullakaan tavalla). Ennen kaikkea en koskaan antaisi sen harhauttaa minua päämäärästäni eli pyrkimyksestä ymmärtää paremmin itseäni, ystäviäni ja elämää itseään. Minulle elämä on oppimista ja oppiminen elämistä – ja yksilöllisyys jatkuvaa itsensä eli ihmisyyden ylittämistä:
”Kaikki olennot ovat tähän asti luoneet jotakin itseään korkeampaa; ja tekö tahdotte olla tämän suuren vuoksen pakovesi ja ennemmin taantua vaikka eläimeksi, kuin voittaa ihmisen? Mikä on apina ihmiselle? Naurun ja tuskallisen häpeän aihe. Ja juuri se pitää ihmisen olla yli-ihmiselle: naurun ja tuskallisen häpeän aihe. Te olette kulkeneet tien madosta ihmiseen, ja paljon teissä on vielä matoa. Te olitte ennen apinoita, ja ihminen on vielä apinampi kuin mikään apina. Mutta joka teistä on viisain, sekin on vain kasvin ja aaveen ristiriita ja sekasikiö. Mutta käskenkö minä teitä muuttua aaveiksi tai kasveiksi? (Näin puhui Zarathustra:”Esipuhe”).”
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
21.10.2013 17:49
Tuossa on pointti kaiken sen tekoälykkään mussutuksen keskellä. Panoksen määrä ei voi maksimiaan ylittää ja sen jakaminen useaan kohteeseen tietää sitä, että kukin kohde saa vähemmän kuin saisi ollessaan yksin apajilla.
Kuitenkin, ihminen on eläin eikä minkään loogisen perusteen tai kestävän näytön mukaan yksiavioinen paitsi poikkeustapauksissa. Polyhommelit ovat siis ihan luonnollista, kyllä, ja enemmän ihmismäinen ratkaisu kuin yksiavioisuus. Toisaalta, koska ihminen on itsekäs ihan lajiominaisuutena on ihan turha kuvitella, että ryhmäsuhteista tulisi mikään enemmistön ratkaisu. Aika harva nainen on valmis jakamaan miehensä toisen naisen kanssa ja vastaava pätee miehiin. Tämä ei tarkoita tokikaan sitä, että ryhmäsuhteet olisivat jotenkin huono juttu. Ne ovat kuitenkin vaihtokauppa, niistä kun ei voi saada kaikkea sitä mitä saa parisuhteesta samoin kuin parisuhteesta ei voi saada kaikkea sitä mitä useamman ihmisen keskinäisestä suhteesta. Kyse on siis vain siitä, mikä sattuu kenellekin persoonan mukaan sopimaan paremmin.
NOMAD_1
22.10.2013 17:51
shiwan8: Voisitko ystävällisesti kertoa, mikä kirjoittamassani kommentissa on "tekoälykästä mussutusta"? Muutoin vaikutat tyypiltä, jonka ainoa keino itsensä kohottamiseen on muiden alas polkeminen hävettävän halpahintaisilla ja sitäkin ympäripyöreämmillä haukuilla. Siis: oletko sellainen tyhjä tynnyri, joka kolisee kaikkein koviten - tyhjä pähkinä, joka kuitenkin vaatii tulla avatuksi?
shiwan8
22.10.2013 20:28
Toki voin. Kaikki ennen "nyt on aika siirtyä esileikistä seksiin" on sitä, ei vähiten siksi että syyllistyt juuri siihen mistä nyt minua syytät. Sen jälkeen vähemmän, mutta nämä lainauksesi kauttaaltaan ovat täysin turhaa egoiluasi. Käytännön tosiasia: Se, että pystyt lainaamaan jotain muuta ihmistä ei tee sinusta fiksua eikä saa sinua näyttämään siltä. Itse oivaltaminen taas saisi aikaan juuri sen. Yhteistä kaikille suurimmille ajattelijoille näyttää olevan se, että he eivät seuranneet ketään. Yhteistä näiden kaikille seuraajille näyttää olevan se, etteivät he ole suuria ajattelijoita.
Olet siis kyllä varmaankin oikeassa ellemme sitten molemmat ole väärässä näistä asioista. Itse nyt vaan kannatan enemmän kyseenalaistamista tapauksissa joissa en allekirjoita jonkun toisen mielipidettä kuin egoilua. Tämä siksi, että jälkimmäinen johtaa järjestäen siihen, että se kusee käyttäjänsä nilkoille kun taas kyseenalaistamisen seurauksena kyseenalaistaja oppii, kyseenalaistettu oppii ja/tai kukaan ei opi mutta epätoden aivopierun suoltaja pääsee parrasvaloihin väitteensä todellisen laadun kanssa. Väärin toimimisen tuottama häpeä on toiseksi suurin motivaattori oikein toimimiselle. Sinällään ironista, ettei häpeärangaistuksia enää käytetä niiden tehosta ja yhteiskunnallisesti matalista kustannuksista huolimatta.
makkarapunkki
23.10.2013 01:27
Shiwanille: "Se, että pystyt lainaamaan jotain muuta ihmistä ei tee sinusta fiksua eikä saa sinua näyttämään siltä. Itse oivaltaminen taas saisi aikaan juuri sen. Yhteistä kaikille suurimmille ajattelijoille näyttää olevan se, että he eivät seuranneet ketään. Yhteistä näiden kaikille seuraajille näyttää olevan se, etteivät he ole suuria ajattelijoita."
Muuhun kommentoimatta, tuo lainaamani pätkä ei yksinkertaisesti pidä alkuunkaan paikkaansa. Yhteistä suurimmille ajattelijoille on se, että he ovat seuranneet (yleensä useita) muita suuria ajattelijoita mutkan kautta tai ilman. Nimien tipauttelua käytetään usein myös kohteliaisuudesta (tai käytännön velvoittamana); jos lausuttu ajatus ei ole suoraan omasta päästä, on kohteliasta mainita, keneltä sen on omaksunut. Siihen taas en ota kantaa, minkä vuoksi tuossa kyseisessä tekstissä noita tekstejä on lainailtu...isoja egoja täällä näyttää joka tapauksessa liikkeellä olevan.
NOMAD_1
23.10.2013 13:39
MUUTAMIA HUOMIOITA:
1) Jos ymmärrät kysymyksen "Mikä kirjoittamassani kommentissa on 'tekoälykästä mussutusta?'" pelkästään muodossa "Mitkä rivit kirjoittamassani kommentissa olivat 'tekoälykästä mussutusta'", niin silloin kanssani on turha käydä minkäänlaista keskustelua. Rivien/mussutuspuolikkaan mainitseminen on alku, mutta eiköhän kysymyksen ydin ollut: mikä tekee jostain tekoälykästä mussutusta? (ei siis: mikä on mielestäsi tekoälykästä mussutusta). Tueksi voisin suositella Jay F. Rosenbergin teosta "The Practice of Philosophy: A Handbook for Beginners". Ja tämä ei ole pilkkaamisyritys, koska kirja on Helsingin yliopiston käytännön filosofian pakollisia metodiopintoja; itse tentin sen vuonna 2006 ja keskeisin asia eli SÄÄNTÖ1 on edelleen elävästi mielessä: hedelmällisessä väittelyssä vastakkain eivät ole mielipiteet, vaan niiden perusteet ja perimmiltään keskustelijoiden maailmankuvat, maailmankatsomukset ja elämänkatsomukset (oma tiivistys - koska lainaaminen on vain tyhmyyden merkki=)
2) Lainausten käyttäminen ei ole merkki älyn puutteesta tai seuraamisesta, vaan kunnian antamisesta jonkin ajatuksen keksijälle (tai ainakin aikaisempien ajattelijoiden työn tiivistämisestä ennen näkemättömällä tavalla). Akateemisessa maailmassa tällaisen tunnustuksen laiminlyömistä eli viittausten laiminlyömistä kutsutaan plagioinniksi. Asiaan kuuluvat lainaukset ovat sen sijaan osoitus jonkin ymmärtämisestä ja parhaimmillaan inhimillistä ymmärrystä/viisautta lisääviä tulkintoja ihmiskuntaa kautta aikain riivanneisiin kysymyksiin (edellä olevien omien lainausteni osuvuudesta voidaan toki keskustella). Edelleen tärkeimpiin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia tai objektiivista totuutta, minkä vuoksi juuri erilaisten tulkintojen perspektiivien ja lähestymistapojen ymmärtämistä yhden asian suhteen kutsutaan viisaudeksi. Erityisesti ihmiselämään ei ole vastausta eli jokaisen yksittäisen ihmisen elämällä on päätepiste, mutta ei päämäärää.
3) Jos seuraaminen on niin helppoa, eikä vaadi fiksuutta, niin kerro minulle Martin Heideggerin "Oleminen ja Aika" -teoksen keskeinen ydin. Kohtaan 2) viitaten saat käyttää suoria tai epäsuoria lainauksia. Tai, jos sinulla ei ole aikaa kokonaisen teoksen lukemiseen, niin fiksuutesi riittää varmasti tekemään ymmärrettäväksi seuraavat lainaukset:
- "Minä sanon teille: täytyy vielä sisältää kaaosta voidakseen synnyttää tanssivan tähden. Minä sanon teille: teissä on vielä kaaosta. (Nietzsche: Näin puhui Zarathustra, Otava 2009, sivu 17)."
- "Ei yhtään paimenta ja yksi lauma! Kaikki tahtovat samaa, kaikki ovat yhtäläisiä; joka tuntee toisin, se menee vapaaehtoisesti hullujenhuoneeseen (edellä mainittu lähde, sivu 18-19)."
4) VIIMEISENÄ, MUTTA EI VÄHÄISIMPÄNÄ - OIKEASTAAN PÄINVASTOIN: ajattelusi käsittämätön dualistisuus (joka lienee ihmiskunnan historian pisimmän ja vahingollisimman erehdyksen eli hyvä-paha -jaottelun tulosta). Sanot, että ihminen on eläin (mistä olemme samaa mieltä). Sitten toteat, että ettei ihminen ole "...minkään loogisen perusteen tai kestävän näytön mukaan yksiavioinen paitsi poikkeustapauksissa. Polyhommelit ovat siis ihan luonnollisia, kyllä, ja enemmän ihmismäinen ratkaisu kuin yksiavioisuus." Sitten erehdyt vielä puhumaan "itsekkyydestä" ihmisen lajiominaisuutena, kun se mitä selvimmin on yleinen kaikille eläimille kuuluva ominaisuus (ja siis myös ihmiselle, koska tämä on eläin). Useimmat eläimet ovat kuitenkin vaistojensa determinoimia, ja juuri tämä pakottaa ne toimimaan ensisijaisesti lauman hyväksi. Toisin sanoen useimpien yksinään elävien eläinten "itsekkyys" palvelee niiden itsesäilytyksen myötä ensisijaisesti lajin säilymistä. Laumaeläinten, kuten ihmisen kohdalla, yksilöt eivät pärjää ilman lauman tarjoamaa voimaa/turvaa, joten niitä determinoiviin vaistoihin kuuluu mekaaninen solidaarisuus eli laumaa vahvistavat piirteet - ja luonnossa laumojen säilyminen palvelee edelleen ensisijaisesti lajin säilymistä.
Ihmisen tiedostuskyky erottaa meidät muista laumaeläimistä. Me kykenemme abstraktiin ajatteluun, joka tekee valinnan mahdolliseksi ja nykyinen globaali laumamme on "valitsemassa" kapitalistista markkinataloutta kiistattomaksi viitekehykseksi siitä huolimatta, että se on väistämättä tekemässä koko ihmiskunnasta evolutionaarista umpikujaa. Ja tälle on kovat luonnontieteelliset perusteet. Googleta maailman ylikulutuspäivä (earth-over-shoot-day), niin näet sen tänä vuonna olleen 20. elokuuta. Toisin sanoen kaikki tämän jälkeen tehty/kulutettu/saastutettu on elintärkeän ympäristömme eli maapallon ylikulutusta. Ongelmaa yritetään sitten ratkaista vapaan ja kasvavan talouden ihanteella eli kuluttamalla jo nyt liikarasitettua ja ylikansoitettua maapalloa entistä enemmän. Seksi ei-lisääntymisenä-vaan-ajanvietteenä-luonnon-välineillä voisi tietenkin ratkaista ongelmaa, mutta koska paraskin ehkäisy on vain 99% varma, niin ylikansoitusta seksin harrastamisen lisääminen ei ratkaise, vaan päinvastoin (ei sittenkään, vaikka sitä kutsuttaisiin itseään ja muita pettäen rakasteluksi eli polyAMORIAKSI).
Kylläpä meidän inhimillinen järkevyytemme on yksinkertaisesti hullua. Ja tämä on se yleisin kovan luonnontieteen tukema viitekehys, jonka ihmiset suvereenisti sivuuttavat. Nykyisten atomististen individualistien kollektiivinen "valinta" eli rahassa mitattavan voiton ja "arvonlisän" jahtaaminen uhkaa kiistämättömällä tavalla tuhota lajimme (äläkä yritä vedota tehokkuuteen - mihin suuntaan ellei mukavuus- ja luksustuotteiden sekä palvelujen suuntaan talouttamme ensisijaisesti kasvatetaan!?).
Siinä olet oikeassa - kehitys, jota edellä kuvasin on erittäin inhimillistä, mutta juuri tässä suhteessa ihminen ei ole enää eläin (vaan jotain, mikä pitää ylittää): yksikään vaistojaan seuraava eläin ei voisi olla näin typerä, koska siltä puuttuu kyky tuhota lajinsa ja sitä kautta kenties jopa omansa, mutta ainakin jälkeläistensä selviämisen edellytykset. Miten yksisilmäistä onkaan ihmisen näkeminen eläimenä ja polygamian luonnollisena sekä inhimillisenä sillä perusteella, ettei yksiavioisuudelle ole loogisia perusteita tai kestävää näyttöä. Missä ovat polygamian loogiset perusteet ja sitä tukeva kestävä näyttö? Siinä empiirisessä tosiasiassa, että ihmiset haluavat panna useampaa kuin yhtä partneria yhtä aikaa ja jopa samaan aikaan? Tämä osoittaa vain sen, että ihmiset seuraavat halujaan eli haluavat sitä mitä haluavat (Wau, mikä kehäpäätelmä riviesi välistä löytyi!).
Surullinen totuus on tällä hetkellä: eläimet ja luonto ovat itsensä pettämiseen kykenemättöminä kollektiiveina kiistämättä ihmistä "järkevämpiä". Älä siis sekoita eläimmyyttä ja inhimillisyyttä toisiinsa puolustaaksesi ja glorifioidaksesi halujesi seuraamista linkittämällä ne tällä aasinsillalla luonnollisuuteen - ihmisyydessä ei ole enää juuri mitään luonnollista. Äläkä viitsi puolustaa sitä, minkä ainoana perusteena on, että sinä ja monet sitä haluavat - ja sitten vielä erehdy pitämään itseäsi yksilöllisenä! Mitä useammat jotain haluavat, sitä ei-yksilöllisempää siitä tulee. Ja sitten et kuitenkaan mitä ilmeisimmin edes halua sitä, koska et halua/pysty antamaan samaa vapautta intiimeille partnereillesi - tai siis näet, ettei useimmat tähän pysty. Kenties tässä piileekin juuri yritys tehdä itsestäsi jotain erikoista näkemällä itsesi kyvykkäänä johonkin, mihin useimmat eivät pysty? Valehtelet siis itsellesi ja kaikille riittävän yksinkertaisille eli pelkkää seksiä lisää haluaville, että polyamoriassasi tai kyvyssäsi siihen on jotain erityistä ja aidosti yksilöllistä. Miten ihmeessä kukaan voisi pitää itseään yksilönä ja seurata jotain kaikkein yleisimmin haluttua suoraan tai symbolisesti eli rahassa ilmaistuna: mitä muuta raha on ellei valtioiden ja valtioliittojen takaama keino säilöä turvallisuutta ja yleisiä ei-yksilöllisiä nautintoja - siis ostettavissa olevia sellaisia? Tällöin olet yksilöllinen vain siinä mielessä, että todellisuus on kauttaaltaan partikulaarinen - muita kuin yksilöolioita ei ole olemassakaan.
Minun alkuperäisen kommenttini argumentaatio perustui Melissan luonnollisuus-argumenttiin tarttuminen, sen luontoon johtaminen ja sen osoittaminen, että luontoon päin suunnatessa täytyy päästää irti yksilöllisyyden illuusiosta – siis, jos haluaa pitää kiinni sellaisesta tieteenkin takana olevasta pienestä ihanteesta kuin johdonmukaisuus. Tuin argumenttiani yleisellä viittauksella markkinatalous-kapitalismiin, koska niissä ilmenee kaikkein selvimmin nykyisen nykyihmisen ”yksilöllisyyden” ei-yksilöllisyys. Ja mielestäni laajempaan ja inhimillisistä laajimpaan mahdolliseen viitekehykseen tukeutuminen ei ole ”tekoälykästä mussutusta”. JA NYT ON SINUN VUOROSI, OLE HYVÄ!
Loppuun vielä esitän pyynnön, että kaikki tämän väittelyn lukevat ”tykkäävät” joko minun tai shivan8:n kommenteista julkisesti. Katsotaan, miten City:n lukijakunta arvostaa ja arvottaa argumentointiamme näkyvyydellä. Sana ja tykkäämiset ovat vapaat…
shiwan8
24.10.2013 08:51
Makkarapunkki, tuo väitteesi kaipaa todisteita. Ihan yksinkertaisesti siksi, että on todella vaikea kuvitella että maineeltaan suuret ajattelijat olisivat vain toistelleet muiden ajatuksia kuin jotain mantraa. Tämähän nimenomaan tekisi heistä vain seuraajia ilman ajatuksia mikä taas ei sovi suuren ajattelijan kuvaukseen oikein mitenkään.
NOMAD, oikeasti, opettele tiivistämään. Tämä ei kiinnosta minua läheskään tarpeeksi jotta lukisin eepoksesi.
Makkarapunkki
24.10.2013 17:08
Shiwanille vastaus: Mun on aika vaikeaa, ja varmaan olisi työlästäkin, lähteä kovin konkreettista todistusaineistoa tähän liittämään. En ole ihan varma, kuinka määrittelet suuren ajattelijan, mutta jos nyt lähdetään tarkastelemaan esimerkiksi Kantin tai Wittgensteinin elämänkertoja, käy hyvin nopeasti selväksi, että kumpaisellakin on oppihistoria, mihin nämä nojaavat* (Wittgensteinin aivoituksiin on vaikuttanut liuta muita ajattelijoita, vaikkapa Bertrand Russell esimerkkinä). Se ei tietenkään tarkoita, ettei kummallakaan olisi ollut omia ajatuksia lainkaan, koska silloinhan he eivät kovin suuria ajattelijoita olisi olleet (kuten totesitkin).
En väitä olevani minkäänlainen ammattilainen filosofiaan liittyen, mutta sen verran tuohon, ja ajattelun kehittämiseen yleisemminkin, on kuitenkin tullut perehdyttyä, että on kovin vaikea ajatella kenenkään ajatusten olevan 100% omia ja täysin itse keksittyjä, vaan ennemminkin muiden ajattelijoiden kanssa vuoropuhelussa kehittyneitä ajatuksia.
Tuosta tiivistämisestä olen muuten täysin samaa mieltä.
*aikakaudesta riippuen myös alkuperäisteksteistä tämä käy usein ilmi viittausten kautta - vanhemmissa teksteissä ei välttämättä suoraan viitattu, osittain varmaankin, koska ajateltiin lukijoiden olevan keskustelusta perillä joka tapauksessa, ja silloin täytyy olla todella syvällisesti perehtynyt aihepiirin historiaan ymmärtääkseeni kontekstin ja hoksatakseen keskusteluun liittyvät ajattelijat.
NOMAD_1
26.10.2013 08:21
MAKKARAPUNKIN KANTAA TUKIEN: shiwan8 ymmärsi (kenties tahallaan) väärin tai ainakin yritti kärjistää ajatuksen lainaamisesta siihen, että lainaisi kaiken joiltain muilta, mikä onkin seuraamista (joskaan suurimpien ajattelijoiden ymmärtäminen vaatii vastaavaa älykkyyttä). Kaikilla on joku, joka on heitä opettanut ja sosiaalistanut - jopa susilapsen (jos heitä on) ulvaisu on jonkun opettama, jos se merkitsee laumalle jotain. Miten kukaan voisi ilmaista jotain viittaamatta itseään edeltäviin ihmisiin, koska ilmaisumme väline eli kieli edeltää meitä. Toki voisi yrittää pantomiimia, jos viittomakieltä ja kehonkieltä ei olisi ollut ennen meitä. Tämähän seuraa juuri Ludvig Wittgensteinin kuuluisasta toteamuksesta koskien yksityiskielen mahdottomuutta. Shiwan8:n täytyy vain todistaa Wittgensteinin olleen väärässä, jos haluaa pitää alkuperäisessä "lainaajat ovat pelkkiä seuraajia" - kannastaan. Onnea yritykselle... (ja jos Wittgenstein ei ole riittävän suuri ajattelija, niin Aristoteles oli Platonin oppilas ja Platon Sokrateen. Ja jos he ovat vääränlaisia ajattelijoita, niin toiselta laidalta Friedrich Nietzschen tiedetään tunnustaneen kiitollisuudenvelkansa ainakin Dostojevskille ja Schopenhauerille sekä mitä todennäköisimmin myös Ralph Waldo Emersonille eli kuuluisalle amerikkalaiselle esseistille).
MAKKARAPUNKILLE JA SHIWAN8:lle: tahdon ja teen parhaani oppiakseni tiivistämään, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa kirjoittaa lyhyempiä tekstejä. Edelleen kun ottaa huomioon tämän foorumin käyttäjäkunnan, niin tiivistäminen vaatisi todellista neroutta. Näin ollen olen sortunut pitkiin viesteihin ja pyrkimykseen vaihtaa foorumia. Elämäntehtäväni on kuitenkin tuoda käytännöllinen filosofia pseudoälykköjen intellektuaalisesta masturbaatiosta takaisin ihmiskunnan palvelukseen. Juuri sen vuoksi verryttelen ajatuslihastani ja kielellistä osaamistani myös tällä foorumilla. Nietzscheä lainaten:" impussi yksilöllisyyteen on olemassa - ajattelen sen palveluksessa." (tämä on kuitenkin mahdollisimman kaukana nykyisestä atomistisesta individualismista ja sen viitekehyksestä eli markkinatalous-kapitalismista rationalismi ja liberalismi käsineen).
SHIWAN: kuten totesin, niin tahtoisin osata tiivistää paremmin, mutta en toistaiseksi osaa - siksi opiskelen ja toivottavasti myös opin... Oppimistani odotellessa tahtoisin kuitenkin todeta, että se ei ole paras mahdollinen argumentti, ettei jaksa lukea vastapuolen argumentteja - tässä mennään jo älyllisestä laiskuudesta ihan älyttömään sellaiseen...
JA KATSOKAAPA TÄTÄ: nyt tuli minun mittapuillani erittäin lyhyt ja ytimekäs kommentti - eikä vain yhdelle vaan kahdelle keskusteluun osallistuvalle. Mahdoton on tapahtumassa: MINÄ OPIN, SIIS OLEN (PARANTUMASSA =).
AJATUKSEN TUOJA
22.10.2013 19:32
Mun mielestä shiwan8 vain ottaa hanakasti toisten teksteihin kiinni, eikä siis hauku "halpahintaisesti". Hän perustelee näkemyksensä/totuutensa verrattain hyvin, eikä juuri sorru ympäripyöreyteen. Jonkin verran ärsyttävää noin runsas teksti yhdeltä ja samalta kirjoittajalta (kaikilla on oma tyyli) kyllä mielestäni on. Toisaalta ilman shiwan8:n kirjoituksia olisi luettavaa merkittävästi vähemmän, niin kuollut nyky-City on. On hyvä muistaa kuinka rajoittunut kommunikointitapa kirjoittaminen on, eikä siis itse täyttää "rivien välejä" negatiivissävytteisellä sisällöllä!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
24.10.2013 08:54
Tuossa oli hyvä pointti. Olisi useammallekin aiheellista tutustua ajatuksella kommunikaatioon ja ymmärtää se että hyvin pieni osa siitä on sanoja.
NOMAD_1
26.10.2013 08:23
Olisiko Shiwan8 kirjoittanut myös toisella nimimerkillä =)
AJATUKSEN TUOJA
28.10.2013 20:52
Varmuuden ja selvyyden vuoksi kerron, että minä en ole shiwan8:)
licence27
23.10.2013 23:39
1. Vaikka rakastaisi kaikkea ja kaikkia niin tarviiko yrittääkään rakastella enemmän kuin yhden kanssa kerrallaan? Eikös se aja ihan saman asian jos on useampi suhde jonossa?
2. Mistä työssäkäyvä ja ehkä jotain harrastavakin ihminen tekee sen ajan joka tarvitaan sen toisen tai ylipäätään usemamman suhteen ylläpitämiseen.
3. Miten lapset sovitetaan palettiin jossa hypitään useamman kuin yhden ihmisen sängyssä?
4. Kuinka rehellinen polyamorinen voi olla?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
24.10.2013 08:55
Melkoinen liuta hyviä kysymyksiä on vailla vastausta...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Cinnamonni
25.10.2013 10:26
"Monet miehet sanovat, että eivät usko monogamiaan. Tämä on tapahtunut siis toistuvasti, melkein jokaisen miehen kanssa, jonka kanssa olen keskustellut aiheesta."
Tästä tuli mieleeni, että pari tuntemaani avoimessa suhteessa olevaa naista on kironnut usein sitä, miten miehet takertuvat ja akavat mustasukkaisiksi kun jonkin aikaa tapailee. Kun heti alussa ilmaisee ettei halua mitään "vakavaa" ja aikoo tapailla samaan aikaan myös muita, miehet ovat innokkaasti mukana ja vannovat itsekin polyamorian nimeen. Mutta annas kun tapailet näitä miehiä hetken aikaa, niin ne menevätkin rakastumaan ja alkavat nähdä ne muut miehet yhtäkkiä uhkina! Hällä väliä mitä aluksi sovittiin.
Polyamorisuus olisi varmasti yleisempää jos se ei olisi tabu. Varmasti miehet ovat tähän usein innokkaampia. Silti monet miehet ovat kuitenkin mustasukkaisia kun se vieras uros konkreettisesti tulee näköpiiriin. Ensiajatus polyamoriasta tai avoimesta suhteesta saattaa olla, että "hei, onhan se nyt kivaa kun ei ole mustasukkaisuutta ja kukaan ei saa kilaria kun vähän firman pikkujouluissa pussailen toisen kanssa", mutta sitten kun ne muut miehet tulee puolisolla kuvioihin, sieltä heräileekin mustasukkainen reviirinpuolustaja :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
25.10.2013 21:16
Niin, tässä on se naisen puoli polyamoriasta. Otetaan yksi mies elättäjäksi ja hankitaan lapset suhteen ulkopuolelta. Noin se siis meni muinoin ja siihen se vaisto vetää edelleen. Miehen homma kun kuitenkin on huolehtia siitä, että jälkeläiset ovat hänen omiaan niin ei kai se ihme ole jos vaisto käskee estämään naista toteuttamaan omaa vaistoaan...
Nykyihminen kieltäytyy nähtävästi näkemästä toimintansa ulottuviiksia...
Stanzara
30.10.2013 19:13
NOMAD_1: Mä en ainakaan nyt ole liiemmin vaikuttunut teidän kummankaan kommenteista, sillä niistä molemmista paistaa lävitse asenne, jonka mukaan saman, jonka koette teille hyväksi, on oltava sitä myös muille, ja lisäksi täysi ymmärtämättömyys polyydesta. En lähde siis tukemaan kumpaakaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
22.11.2013 20:21
Siltä varalta, että se "toinen" olen minä, totean ettei minun osaltani käsityksesi vastaa todellisuutta. Minä pyrin pääsemään totuuden äärelle ja osa sitä on se, ettei keksi asioille omia merkityksiä. Kuvauksesi suhteestasi ei täytä sitä määrettä jonka sille annat. Voi olla, että kommunikaatio ei vain ole onnistunut jolloin joko vastaanottajassa, kertojassa tai molempien kyvyissä on vikaa ja kyse onkin juuri siitä mistä väität olevan kyse. Kuitenkin, koska tarkkuus on tarpeellista, todettakoon ettei parisuhteen ja polyamorisen suhteen ero ole muualla kuin siihen osallistuvien määrässä. Sitten kun suhteen ulkopuolella alkaa tapahtumaan asioita on kyse jostain muusta, kuin suhteen sisäisestä laadusta...pois lukien avoimet suhteet jotka ovat taas kokonaan oma kategoriansa.
Tässä ei ole kyse asioiden arvostelemisesta vaan siitä, että saadaan kaikki tietoisiksi siitä mistä oikeasti on kyse ja se ei onnistu jos asioiden oikeat nimet eivät ole käytössä. Minulle on yhdentekevää mitä kukin omissa suhteissaan tekee sikäli kun en niihin liity.