Paino on herkkä asia. Usein sitä valehdellaan jonkin verran alaspäin, eikä sitä muutenkaan saa kysyä, varsinkaan naisilta. Jos laittaisin deittipalveluihin painoni luulen, että moni vaihtaisi sivua äkkiä. Naisen kuuluu olla hoikka ja painaa korkeintaan kuusikymmentä kiloa.
Astuin kuitenkin vaa’alle pitkästä aikaa. Se näytti nyt kahdeksankymmentä kiloa. En ymmärrä ollenkaan mistä nämä kilot ovat tulleet. Näytän mielestäni peiliin katsoessani normaalipainoiselta kauniilta ihmiseltä, joka ei todellakaan ole ylipainoinen. Painoindeksin rajat vaan paukkuvat.
Missä siis ongelma? Tunnen huonoa omatuntoa korkeasta painostani joka tapauksessa, vaikka se ei näy missään. Naistenlehdet tulvivat kesäkuntoon 2014-artikkeleita ja joka suunnasta kehoitetaan välttämään valkoista sokeria, vehnää ja ties mitä. Työpaikkaruokaillessani mikropizzaa tunnen kuinka muut katsovat ruokaani säälien.
Mikä pahinta, vielä pitäisi uskaltaa näyttäytyä kesän tullen bikineissä. Minulla ei ole sen kanssa mitään ongelmaa, mutta ilmeisen monilla on. Tästä hyvänä esimerkkinä Waterland 2014-vesipuistofestarit, jossa ei paljon ylipainoisia näkynyt. Kaikki olivat timmissä kunnossa glitterbikineissään ja naiset oudon raskaasti meikattuina.
Mielestäni bikinivartaloa ei ole olemassakaan, vaan se ongelma on omassa päässä. Uimapuvun voi laittaa päälleen kuka tahansa ja oma vartalo täytyy kantaa ylpeänä jokaisen kilon kanssa. Oli sitten lihava tai laiha, paino on jokaisen oma asia. Ketään ei saa pilkata tai haukkua vartalon takia, saatika ulkonäön.
Seksin saantiin ylipainoni ei ole koskaan vaikuttanut, olen saanut vain paljon kehuja. Painoindeksi saattaa siis jopa olla väärässä, muilla mittapuilla minä en ole ylipainoinen. Ehkä minun todella täytyy uskoa kaikista nettikommentoitsijoista huolimatta, että minä olen kaunis tällaisena kuin olen.