Muistiinpanot

Olen ollut täällä Budapestissä nyt yli kolme viikkoa, toisin sanoen siis olen ollut tuon verran harrastamatta seksiä toisen ihmisen kanssa. Tämä on pisin kuiva kauteni moneen vuoteen. Alan näkemään kaikissa hyvännäköisissä ihmisissä mahdollisen petikumppanin. Ehdin jo ihastuakin erääseen ihanaan, mutta homoon ennustajamieheen. Hän ei kuitenkaan taipunut edes nukkumaseuraksi vaikka kauniisti silmiäni räpyttelin. Mutta syy saamattomuuteeni ei ole siinä ettenkö olisi yrittänyt saada seksiseuraa.

Unkarilaiset miehet eivät vain ole minun mieleeni. Minä pidän enemmän suomalaisista miehistä, niistä ihanista vaaleista skandimiehistä. Syy saattaa olla siitä, että unkarilaiset miehet ovat ulkonäöltään miesmakuni ulkopuolella ja kun alkaa keskustelemaan heidän kanssaan esimerkiksi tasa-arvosta, niin silloin viimeistään kiinnostus lopahtaa. Tasa-arvo ei ole täällä mikään ykkösjuttu ja naiset ovat enemmänkin esineitä, joilla ei ole omia ajatuksia. Hassu esimerkki siitä on, kun mies tulee huoneeseen, hän kättelee kaikki muut miehet, mutta naiset jätetään tervehtimättä.

Kun menee baariin täällä niin miehet ovat rohkeampia ja suorempia kuin Suomessa. He haluavat naisia ja he myös tekevät aloitteita jatkuvasti. Jos erehdyt hymyilemään jollekin vastakkaisen sukupuolen edustajalle niin hän roikkuu kyllä perässäsi vähintään seuraavan tunnin ajan. Joten katse maahan likat mikäli näille maille eksytte, ettekä halua seksiseuraa! Olemme yhden superseksikkään työkaverini kanssa kolunneet täällä jos jonkinmoisia baareja ja hänen kohdallaan varsinkin miehet ovat kuin iilimatoja. Eivät päästä irti sitten millään vaikka kuinka kohteliaasti kieltäytyisi seksitarjouksista.

Täällä miehet katsovat naisten perään, eivätkä peittele haluaan saada seuraa. Miehet osaavat smalltalkin. Jos Suomessa saa yhden illan aikana kaksi ehdotusta tai tanssiyritystä niin täällä niitä saa illan aikana kymmenen. On siis enemmän varaa mistä valita, mikä on mukavaa. Täällä myös baarit ovat myöhempään auki ja jokaisesta baarista/yökerhosta löytyy hiljaisempi seurusteluhuone, jossa voi jutella.

Tänään on tämän blogin 1-vuotissynttärit! Vuoteen on mahtunut paljon hyvää ja olen saanut runsaasti ihanaa palautetta teiltä lukijoiltani. Peniksen kuvia tietenkään unohtamatta. Yhden tissiparin kun vielä saisi, kiitos! Varmasti merkittävin käännekohta on ollut Helsingin Sanomien haastattelu minusta, sillä se poiki kaikenlaisia haastatteluja lisää ja töitäkin on tullut. Tänään pohdiskellaankin sitten vähän kolmen kimppaa.

Oletko koskaan ollut sängyssä enemmän kuin yhden ihmisen kanssa kerrallaan? Parhaimmillaan tällainen kokemus voi avata ihan uusia näkökulmia seksiin ja omaan seksuaalisuuteen. Pahimmillaan taas valitettavasti vaikuttaa itsetuntoon negatiivisesti pitkäksikin aikaa tai tuhota luottamuksen toiseen ihmiseen.

Kun lähtee sänkyyn yhdenkin ihmisen kanssa, luottamus on kova pelivaltti. En sano, etteikö yhden yön jutut ilman luottamusta voisi olla mukavaa seikkailua, mutta monet meistä kaipaavat sitä turvallisuuden tunnetta seksin saralla. Kun sänkyyn lisätään yksi ihminen lisää menee korttipakka hieman uusiksi.

Monella on pelkoja sen suhteen että, mitä jos minua ei huomioida tarpeeksi? Jos tuo kolmas onkin viehättävämpi kuin minä? Kenen vuoro on missäkin vaiheessa? Seksi on parhaimmillaan kun sitä ei suunnittele etukäteen ja antaa vain mennä rennolla kädellä, eikä turhia stressaile. Teineille on tyypillistä se että huolehditaan, että mitä seksissä oikein pitää tehdä ja he yrittävät etukäteen opetella toimimaan oikein sängyssä.

Kolmen kivaan pätee siis melkein samat säännötkin kuin kahdestaan leikkimiseen. Ota rennosti äläkä turhia huoli, asiat menevät kuitenkin luonnollisella painolla. Siinä kiimassa ei paljoa kerkeä ajattelemaan naintijärjestystä tai kuka suutelee ketäkin missä vaiheessa. Asiat menevät varmasti ihan itsekseen hyvin. Jos oikein kovasti jännittää se kolmen kimppa, niin voit vaikka turvautua sellaiseen ajatukseen, että ensin kaksi tyydyttää yhtä ja sitten on seuraavan vuoro ja niin edelleen. Tärkeintähän on kuitenkin, että kukaan ei jää tekemättömäksi sivustaseuraajaksi, ellei sitä itse toivo.

Ehkä vaikeinta kolmen kimpassa on se kolmannen kaverin löytäminen. Monet parit etsivätkin netistä kuten Alastonsuomesta sitä kolmatta kumppania. Tästä en tiedä kovin tarkasti miten hyvällä menestyksellä ihmiset heitä oikein löytävät. Miesten ylitarjonta toki näkyy ja varsin moni tyytyisi nettideittisaiteilla edes kolmanneksi pyöräksi.

Huhuu! Tiedoksi kaikille lukijoilleni, että minä olen nyt muuttanut Unkarin pääkaupunkiin Budapestiin. Jatkan kirjoittamista täältä käsin jonkin aikaa, en ihan loppuelämäkseni tänne kuitenkaan jää. Ehkä saatte lukea välähdyksiä siitä, minkälaisia eroja suomalaisella ja unkarilaisella ihmissuhdekulttuurilla on.

Tällä viikolla silmiini pisti linkki listaan Instagramin kielletyistä sanoista. Ne joille Instagram ei ole tuttu, niin se on sellainen sovellus, johon voi lisätä kuka tahansa kuvia itsestään tai mistä vaan. Erona Facebookiin on, että Instagramissa seuraillaan ihan ketä tahansa (kuten Twitterissä), eikä heitä tarvitse oikeasti tuntea. Itse tykkään muun muassa käyttää Instagramia nättien tyttöjen ja hottien miesten kuvien tykkäilyyn ja katselemiseen. Siinä on kuitenkin jotain ihan eri tavalla kiihottavaa kun tietää, että henkilö on lisännyt kuvan ihan itse.

Mietin aikaisemmin, että miksi Instagramista ei voi etsiä tietyillä hakusanoilla alastomia tai osittain alastomia kuvia kun ihmiset niitä kuitenkin sinne lisäävät. No, tämä lista antoikin sitten vastauksen, sillä sanoja on todella paljon eikä se ole edes täydellinen. Listalta löytyy sanoja kuten #sexy #boobs ja #butt. Eli meidän tirkistelijöiden täytyy olla hieman luovempia näiden tissikuvien etsinnässä! Instagram itseasiassa estää käyttäjiänsä liian paljastavista kuvista, mikä on sääli.

Esimerkiksi Tumblr sallii paljon pornoa, laadukastakin sellaista, vaikka palvelu on siirtynyt Yahoon omistukseen. Bloggasin aikaisemmin lemppari tumblr-blogini, voit lukea sen täältä.

Yle uutisoi nettideittailun “nousseesta profiilista” ja “muuttuneista asenteista”. Muutamia muitakin uutisia aiheesta on viime aikoina näkynyt, joissa puhutaan siitä, että nettideittailussa ei ole mitään hävettävää ja niin edelleen.

Tällaiset perusasiat kertaavat uutiset ovat mielestäni hyvä osoitus siitä, että nettideittailusta on pikavauhtia tulossa hyväksytty työväline suhdetta etsiville. Nettideittailua ovat kuitenkin kokeilleet melkein kaikki tosissaan kumppania etsivät. Internet on kiinteä osa ihmisen arkea, työntekoa ja sosiaalista yhteydenpitoa, joten on ihan normaalia, että kumppaniakin sen avulla etsitään.

Monilla on internetistä löytyneitä hyviä ystäviä ja omassa teini-iässäni oli ainakin ihan tavallista mennä tapaamaan nettituttuja Helsinkiin tai Tampereelle niin kutsuttuihin “miitteihin”. Miksi siis olisi jotenkin poikkeuksellista etsiä sitä omaa rakasta internetissä?

Helppoa nettideittailu ei missään nimessä ole, miesten ylitarjonta on suuri ja naisten houkutteleminen markkinoille tuntuu olevan pelivalttina kaikissa nettideittipalveluissa. Kaikkien peniskuvien, varattujen ja suoraan seksiä hakevien seasta on ehkä hankalaa löytää Sitä Oikeaa, mutta se on kuitenkin mahdollista.

Ei netissä seuran hakeminen ehkä vieläkään kahvipöytäkeskustelun vakioaihe ole, mutta yhä useampi kuitenkin kertoo löytäneensä partnerinsa netin kautta. Ja siinä ei ole mitään hävettävää, kuten aikaisemmin totesin, löytyyhän niitä rakkaita ystäviäkin sieltä.

Minä nettideittailen ylpeydellä, sillä ainakin se on halvempaa kuin baariin meneminen ja sieltä seuran löytäminen. Vai kumpi on toivotumpaa, netistä aviopuolison löytäminen vai yhden yön jutun päätyminen sormuksiin asti?