Muistiinpanot

Matkan täytyy jatkua. Tästä päivästä lähtien löydätte minut ja dildoni Image-lehden sivuilta.

Bloggaaminen täällä on ollut hieno ja antoisa kokemus. Näkyvyyttä ja palautetta on roiskunut ympäriinsä kuin teinipojan mällit konsanaan. Olen kiitollinen Cityn kannustavalle päätoimittajalle Panu Janssonille saamastani mahdollisuudesta blogata omalla tyylilläni Suomen kiinnostavimmassa kaupunkimediassa.

Seuraa tekemisiäni Facebookissa ja Twitterissä.

EDIT: Katso osuuteni Sarasvuon showsta Ruudusta. Näkyvissä vain seuraavan kahden viikon ajan.

Kirjoitin pari vuotta sitten Suhteellista.org-blogini esittelytekstiin olevani nymfomaani. Kävin jokin aika sitten katsomassa Lars von Trierin uuden kaksiosaisen elokuvan Nymphomaniac. Koska minusta tuntui, että olen kasvanut ihmisenä elokuvan kaikkia henkilöitä aikuisemmaksi, on ehkä aika tarkastella nymfomaani-nimikettä. En missään nimessä leveile, elokuvan henkilöt tuntuivat vain melko tunnevammaisilta aikuisiksi ihmisiksi.

Tuolloin ryhdyin käyttämään nymfomaani-sanaa, osittain koska olin ja olen vieläkin seksuaalisesti aktiivinen ihminen. Nymfomania, eli hyperseksuaalisuus lääketieteellisenä käsitteenä oli myös osittain itseironinen viittaus teinivuosieni impulsiiviseen ja addiktioherkkään persoonaani. Nämä kovinkin yleiset henkilökohtaiset ominaisuuteni ovat asioita, joita onnekseni ryhdyin käsittelemään silloin samoihin aikoihin kun aloin kirjoittaa blogia.

Nymphomaniac-elokuvan henkilöiden haavoittuvaan onttouteen viitaten, tuntuu myös siltä, että olen tehnyt enemmän havaintoja omista tarpeistani kuin kaikki elokuvan päähahmot yhteensä. Koska olen seksuaalisesti aktiivinen ihminen, olen valinnut rehellisyyden ja avoimuuden suhteideni perusosaksi. Olen onnekas, koska luopumalla kulttuurimme oletuksista parisuhteista, ajattelemalla omia tarpeitani ja sopimalla pystyn olemaan vahingoittamatta toisia ihmisiä intiimilllä tasolla.

Lyhyesti voin todeta, että von Trierin Nymphomanic on katsomisen arvoinen ja pohdiskeleva, joskin pitkästyttävä kertomus ihmisen seksuaalisuudesta. Joku voisi sanoa, että von Trier rakentaa moralistisen tarinan, jossa naisen avoin seksuaalisuus johtaa tuhoon ja kovaan rikollisuuteen. Itse näen elokuvan päähahmossa traagisen tarinan yhteiskuntansa ja kulttuurinsa vangista, joka ei sopeudu ahtaisiin normeihin. Nymphomaniac ei kuitenkaan mielestäni viljele liiallista synkkyyttä, ainakaan teatterilevityksessä olevassa leikatussa muodossa. Elokuva haluaa herättää keskustelua ja jopa saarnaa tärkeistä aiheista, kuten pedofiilien ennaltaehkäisevästä avusta.

Keskustelen tänään 20.2. klo 22.00 alkaen Nelosella Jari Sarasvuon kanssa hänen talk show:ssaan intohimosta. Ennen pelkäsin kameroita kuollakseni, mutta viime syksynä tekemäni kolmen kuukauden Budapestin telkkakeikka on karistanut sellaiset pelot onneksi jo pois. Toivon, että näette televisiossa aidon Melissan, ettekä raivostu, vaikka puhummekin herkistä aiheista. Nuoresta iästäni on turha valittaa, koska mielestäni kotimaisessa mediassa ei löydy hirveästi suoraa puhetta ihmisen seksuaalisuudesta. Jos pystyisit itse osumaan asiaan minua paremmin punastumatta ja hihittelemättä dorkasti, tee asialle jotain ja astu esille.

Kuten blogiani lukeneet tietävät, minulla on taipumuksena sanoa asiat suoraan ja sen kummemmin sensuroimatta. Tämä tulee toistumaan myös televisiossa ja jos sinulla on kova tarve huutaa anonyymin nimimerkin takaa ilkeitä asioita minua koskien niin pyydän, että jätät sen tekemättä. Siitä ei hyödy ketään.

Kuvaaja: Christian Geisnæs