Lupasin viime kirjoituksessani vastata teitä askarruttaviin kysymyksiin liittyen polyamoriaan, eli monisuhteiluun. Polyamoria siis tarkoittaa sitä, että ollaan suhteessa, joka on avoin muille seksikumppaneille ja/tai siinä voi olla useampia seurustelukumppaneita kerrallaan.
Polyamorian yleisyydestä koko Suomessa minulla ei ole minkäänlaista tietoa. Minulla on monia ystäviä, jotka elävät avoimissa suhteissa tai seurustelevat useamman kuin yhden ihmisen kanssa. Minun näkökulmastani siis polyamoria on yleistä, mutta laajempaa näkökulmaa minulla ei valitettavasti ole.
Olen itse ollut poly oikeastaan aina, en ole koskaan kuvitellutkaan, että pystyisin seurustelemaan vain yhden kumppanin kanssa kerrallaan. Minulla on teini-iässä toki ollut monogamisia suhteita, mutta ne eivät tuntuneet oikealta valinnalta minulle. Eli en siis ole tullut niin sanotusti kaapista ulos. Perheenjäseneni tietävät asiasta ja ovat ottaneet asian hyvin. He haluavat vain, että olen onnellinen ja se on heille tärkeintä.
Käytännössä polyamoria toimii niin, että ollaan parisuhteessa jonkun henkilön kanssa ja tämän kanssa sovitaan pelisäännöt. Sääntöjä voi olla sellaisia vaikka, että suhteen ulkopuoliset seksikumppanit ovat ok, kunhan heitä ei tuoda yhteiseen kotiin. Tai sitten voi olla tilanne jossa pariskunta haluaa alkaa seurustella kolmannen henkilön kanssa ja näin syntyy kolmen ihmisen välinen suhde eli kolmiosuhde. V-muotoinen suhde taas on sellainen, jossa yksi ihminen seurustelee kahden eri ihmisen kanssa, mutta näillä kahdella muulla ei ole romanttista tai seksuaalista suhdetta keskenään. Toki miellyttävää ilmapiirille on, että nämäkin henkilöt tulevat toimeen keskenään ja heillä synkkaa edes jotenkin.
Esimerkiksi kahden naisen ja yhden miehen suhde, jossa kaikki osapuolet ovat heteroseksuaaleja toimii niin, että suhteen mies harrastaa seksiä molempien naisten kanssa erikseen. Jos tämä kolmikko asuu saman katon alla, käytännöllistä on olla omat makuuhuoneet. Näin mies sitten vaihtelee makuuhuonetta sen mukaan kun ajankäytöllisesti on sopivaa. Ihmiset saavat itse luoda omat aikataulunsa, jotkut tarvitsevat enemmän huomiota ja jotkut vähemmän, näin sitten sumplitaan arki toimivaksi kunkin tarpeiden mukaan.
Eräs lukijani oli huolissaan, että yksi mies ei jaksaisi tyydyttää kahta naista vuosia putkeen tai, että seksistä tulee mekaanista aikataulutettua suorittamista. Jos näin ikävästi pääsisi käymään, onhan aina se mahdollisuus, että suhteen naiset käyvät hakemassa lisää seksiä muualta, jos se vain suhteen kaikille osapuolille sopii.
Useasti nousee esiin huoli, että joku kumppaneista on suosikki ja vie enemmän tilaa toiselta tai kolmannelta. Jotkut haluavatkin tällaisen suhteen mutta useimmiten tasapuolisuus on tärkeää. Siihen täytyy pyrkiä ja jos näyttää siltä, että joku osapuoli ei saa tarpeeksi haluamaansa huomiota, täytyy tästä keskustella.
Lapsiasiat hoidetaan niin, että lapsia yritetään saada jos niitä halutaan. Mielestäni tässä ei ole mitään ihmeellistä, asioista täytyy vain keskustella. Kahden miehen ja yhden naisen tai kahden naisen ja yhden miehen kolmiosuhteessa täytyy vain päättää kenestä kahdesta tulee lapsen biologiset vanhemmat, lapsi kuitenkin kasvatetaan yhdessä. Ymmärrän, että tässäkin tulee mieleen se, että jotkut ovat etuasemassa toisiin nähden. Polysuhteeseen lähtiessä täytyy kuitenkin tuntea itsensä hyvin ja käsitellä kaikki tällaiset tunteet liittyen mustasukkaisuuteen ja osata toimia niissä tilanteissa.
Luonnostaan erittäin mustasukkaiselle ihmiselle en suosittele polyhommia ollenkaan, jos ei pääse yli näistä tunteista edes jollain tasolla. Itse en tunne minkäänlaista mustasukkaisuutta missään tilanteissa, ja tuntemistani polyista osa on samanlaisia. Mutta olen kuitenkin kuullut näin, että polysuhteissakin mustasukkaisuutta esiintyy. Toistan edelleen, näistä asioista täytyy keskustella. Mustasukkaisuuttaan ei tarvitse pelästyä vaan tärkeintä on tunnistaa tämä tunteet ja osata käyttäytyä fiksusti niiden myötä.
Eräs lukijani kysyy, kuinka rehellinen polyamorinen ihminen voi olla. Mielestäni täyteen rehellisyyteen tulee pyrkiä ja itse ainakin olen sataprosenttisen rehellinen parisuhteissani. Kerron kaikki ajatukseni ääneen enkä salaile mitään, tämän olen kokenut hyvin toimivaksi tavaksi. Jos olet suhteessa aikuisen, seurusteluun ylipäätänsä kykenevän ihmisen kanssa niin tämän luulisi osaavan suhtautua rehellisyyteen hyvin ja olla itsekin sitä. En näe mitään syytä, miksi kumppanisi ei voisi olla tietoinen kaikista ajatuksistasi tai tietää kaikkia salaisuuksiasi.
Jos polyamoria kiinnostaa sinua tai haluat tavata polyamoristeja niin klikkaa itsesi tästä linkistä Suomen Polyamoria-yhdistyksen nettisivuille. Sieltä löydät tietoa aiheesta sekä tapaamisten ajankohdat.
Kirjoitettaessa soi James Blunt - Satellites
10 kommenttia
licence27
29.10.2013 16:17
Kiitokset näistä vastauksista. Tuo on siis sinun kokemuksesi/näkemyksesi ja varmaankin se ideaalitilanne varsinkin rehellisyyden osalta.
Hyvä huomio tuo mekaaninen suorittaminen- eikös se ole suorastaan aika luonnollinen kehityssuunta jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Hienoa jo sekin jos löytää kaksi naista jotka ovat ylipäätään tyydytettävissä (tai osaavat näytellä uskottavasti;))
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
gennad1
30.10.2013 08:12
Jotenkin säälittävää touhua koko polyamoria.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Stanzara
30.10.2013 18:44
Et vissiin haluaisi perustella? Jokainen järjestäköön suhteensa kuten parhaaksi näkee, kuunnellen, huomioon ottaen ja keskustellen, tahallaan loukkaamatta. Noiden askelten jälkeen taivas on rajana.
NOMAD_1
31.10.2013 07:47
Stanzara: taivaskaan ei ole rajana, kun ottaa kaikki suunnat käyttöön. Tosin ei helvetilläkään porttia ole - sinne vain ajaudutaan, eikä osata edes haluta pois. Yksinkertaisesti nautinnollisissa asioissa on vaaransa juuri, koska niiden yksinkertaiseen nautinnollisuuteen voi eksyä. Tällä kertaa taivaan tai helvetin raja alkaa suoraan kommenttisi alapuolelta - kerro kumman... Ja taivasta ei todellakaan saa asettaa rajaksi, koska "Taivaasta puuttuvat kaikki mielenkiintoiset ihmiset (Nietzsche)." Ja kyllä, edellinen koskee sekä kristittyjen/ muiden uskovaisten että nautiskelun pyhäksi arvoksi kohottaneita ihmisiä.
NOMAD_1
31.10.2013 07:37
TOIMIVA POLYAMORIA: Myyttinen taruolento vai aasi karhupumppu otsassa?
Rakkaus on asia, jonka myönteinen mielleyhtymä on kiistaton. Se on myös yleinen ja epämääräinen käsite – erilaisia tulkintoja on lukemattomasti. Jos olet eri mieltä, niin kerro rakkauden oikea määritelmä; tahdon oppia kaiken tuosta jalosta elämänilosta. Paras tähänastisista kuvauksista on Friedrich Nietzschen kysymys: ”mitä muuta on rakkaus, ellei ymmärtämystä ja iloitsemista siitä, että toinen ihminen elää, toimii ja kokee eri tavoin kuin minä?”
Parhaimmillaan rakkaus on yksilöllinen sekä yksilöiden välinen tunne/kokemus. Sitä ei koskaan ole liikaa (kuten ei yksilöitäkään). Varjopuolena rakkauden maineella kaunistellaan myös rumuutta; suurimmat vahingot seuraavat parhaista tarkoitusperissä (rakkautta propagandana käyttävät eivät tunnista tekoaan). Nyt tahdon pohtia, onko polyamoria tällainen tapaus.
Vanhemmat rakastavat lapsiaan ja toisinpäin; ystävät rakastavat toisiaan; naapureiden olisi hyvä rakastaa toisiaan (tutustua edes); ihmiset rakastavat lemmikkejään jne. Yleisesti ihmisten olisi hyvä rakastaa (jopa itseään ja tarkalleen ottaen juuri siitä aloittaen). Edellä mainitun Nietzschen tulkinnan mielessä tämä ei ole ongelma eikä mikään. Helppoa se ei ole, mutta varmasti vaivan arvoista. Joka tapauksessa maailmassa on lukemattomia rakkauden muotoja, joihin ei sisälly intiimiä tai eroottista kanssakäymistä.
Antropologiaa lukeneena tiedän, että länsimaisen ihanteen mukainen romanttinen parisuhde ei ole määrällisesti läheskään suurin intiimin puolen sisältävä ihmissuhdemuoto. Uskon seksin tuottavan mielihyvää kaikille ihmisille, mutta useissa kulttuureissa jälkeläisten tuottaminen on vähintään yhtä tärkeää. Monin paikoin romanttisia ja intiimejä tunteita pidetään jopa haitallisina perheen toimivuutta ajatellen – ne eivät lisää hedelmällisyyttä, mutta sisältävät yhteiselämän rikkovien riitojen ja mustasukkaisuuden siemenen (polyamoria voi antaa paljon, mutta ihmissotkupotentiaali kasvaa eksponentiaalisesti ”rakkausverkoston” uusien jäsenten myötä). Kaiken kaikkiaan länsimainen romanttinen parisuhderakkaus on yleistä, mutta ei lähellekään yleisin intiimin rakkauden ilmenemismuoto maailmassa. Ja länsimaissakin se lienee harvenemaan päin, koska pelkkää seksiä saa käytännössä päivä päivältä helpommin.
Nyt pääsemme ensimmäiseen olennaiseen kysymykseen: milloin kahden tai useampien ihmisten välistä intiimin kanssakäymisen muotoa on asiallista kutsua rakkaudeksi? Ensinnäkään seksi ei määrällisesti laskettuna ole mukana suurimmassa osassa rakkauden piiriin yleisesti liitettävissä ihmissuhteissa. Tosin ”fuck-buddy”-käsitteen myötä ystävät ja kaverit ovat alkaneet ”rakastaa” toisiaan myös tällä tapaa. Samoin naapurin rouvan ”rakastaminen” lienee päivä päivältä yleistyvää. Aikuisten ja lasten sekä ihmisten ja eläinten välinen ”rakasteleminen” omaa onneksi yhä rikosnimikkeen. Kaiken kaikkiaan seksi on leviämässä kuin liukuvoidetahra. Kysymys kuuluu: onko tämä sitten hyvä asia?
Polyamoria on nimenomaan yksi eroottisen rakkauden toimialan laajentamista puolustava ajattelutapa. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin: pohdin polyamoriaa suostumuksen antaneiden aikuisten välisenä asiana, enkä pyri liittämään siihen rikollisuuden leimaa. Kyse on tällä kertaa siitä, onko erotiikan määrän eli ”sitä-tekevien” ihmissuhteiden lisääntyminen yksinkertaisesti hyvä ja rakkauden nimen ansaitseva asia.
Nautinto on kiistämättä yksinkertaisesti hyvä asia, mutta ei hyväksi kaikille. Aristoteleskin totesi yleisesti, miten yksinkertaisesti hyvät asiat eivät aina ole hyväksi yksittäiselle ihmiselle. Ja tämän kiistäminen olisi samaa kuin väittäisi, ettei liika ruoka lihota, tai ettei elintärkeään veteen voi hukkua. Eikä kukaan kiistäne seksiaddiktion olemassaoloa, joten myös seksiä voi olla haitaksi asti. Aristoteles kehottaakin meitä toimimaan siten, että yksinkertaisesti hyvät asiat olisivat hyväksi myös meille sekä aina valitsemaan se, mikä on juuri minulle hyväksi – silloinkin, kun se merkitsee yksinkertaisesti hyvän asian kuten nautinnon väliin jättämistä. Edelleen Raamattukin on samoilla linjoilla todetessaan: ”Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi. Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole rakentavaa. (1. Kor. 6:12).”
Olisimmeko valmiita hyveistä nuorimpaan eli rehellisyyteen itsemme ja halujemme suhteen? Mielestäni on kiistämätön fakta, että polyamorian yksilöivä piirre on nimenomaan eroottinen ja intiimi kanssakäyminen useiden suostuvien ja toisistaan tietävien ihmisten kanssa. Jos seksi poistetaan yhtälöstä, niin kyse voi yhtä hyvin olla ystävistä – esimerkiksi pariskunta, jolla on yhteinen ystävä, ystäviä tai ystäväpariskunta/kuntia. Perinteisesti ymmärretty ystävyys ylitetään siinä vaiheessa, kun tutustutaan ”pintaa syvemmältä” tai muussa eroottisessa mielessä. Itse en ainakaan keksi mitään muuta pelkästään polyamoriaan kuuluvaa piirrettä. Olen iloinen ja kiitollinen, jos joku näkee vaivan sivistääkseen minua (tiedän, että polyamorian piirissä on useita erilaisia tulkintoja, joita en välttämättä tunne).
Rakkaus -käsitteen käyttäminen on propagandaa, jos polyamorian ainoa yksilöivä piirre on seksuaalisen parisuhdemallin korvaaminen verkostolla. Polyamorikot tahtovat antaa kauniin kuvan rakkauden asialla olemista; tosiasiassa he lisäävät vain seksin ja eroottisten suhteiden määrää. En kiellä, etteivätkö myös tällaisten verkostojen jäsenet voisi rakastaa toisiaan, mutta ”Amor”-käsitteen liittäminen nimeen tuntuu liioittelulta. Myös ystävät rakastavat toisiaan, mutta heillä on termi, joka ei suoraan viittaa rakkauteen. Enkä missään nimessä väheksy ystävyyttä: Aristoteleen sanoin ”kukaan ei valitsisi elämää ilman ystävyyttä, vaikka hänellä olisi kaikki muu hyvä.”
Kun kerran polyamorian yksilöivä ja muista erottava piirre on erotiikka – asiallisen nimen pitäisi ilmaista tämä. Ehdottaisinkin, että polyamorismi termi korvattaisiin ”polyeroismi” tai ”polyerosismi” käsitteellä. Tarkoitukseni ei ole korostaa ja mustamaalata polyamorisia suhdetta pelkäksi seksiksi. Kaikkein parasta olisi puhua polyerosistisesta ystävyydestä. Tällöin nimi olisi täsmällinen: 1) se antaisi kyseessä olevalle verkostolle kaikki ystävyyden positiiviset mielteet, kuten osapuolten välisen ei-eroottisen rakkauden 2) se kertoisi lähtökohtaisesti tämäntyyppistä elämänvalintaa yksilöivän piirteen eli kahta useamman kesken jaetun erotiikan. Lisäksi käsite ei lingvistisesti viittaa seksiin, vaan kantasanana olevaan antiikin kreikkalaisten Eros-jumalaan (köyhyyden ja tarmokkuuden, Poroksen ja Penian lapseen).
On mielenkiintoista nähdä saako ajatukseni kannatusta. Olen hieman skeptinen ihmisten kyvylle olla rehellisiä itselleen. On niin mukava koristella oma elämäntapansa puhtaan positiivisia mielleyhtymiä sisältävällä nimellä. Olen kuitenkin antanut vahvat perusteet omalle terminologialleni. Toivon näkemykseni tulevan asianmukaisesti kritisoiduksi – keskustelut tällaisista ihmisyyden olennaisista piirteistä on elämäni suola (kyllä seksikin maistuisi, mutta preferoin rakastelemista).
G.E. Lessing totesi, että jos Jumala tarjoaisi toisessa kädessään totuutta ja toisessa totuuden etsintää, niin hän valitsisi jälkimmäisen. Myös rakkauden kokeminen on sen etsintää. Omistettu rakkaus on ihminen, jonka pakomahdollisuudet on lopullisesti lannistettu – vanha pariskunta, jota yhdistää tuulipukujen lisäksi vain katkeruus toisiaan kohtaan. Jokainen, joka liittää rakkauden omaan elämäntapaansa, astuu tälle kylmälle tielle. Jo ääneen lausuttu ”rakastan sinua” on ensimmäinen särö ja yhtä paljon kysymys ”rakastatko minua?” (tiedät kyllä, jos sinut on joskus jätetty sanoinesi tyhjän päälle.) Syventäkää ymmärrystänne ja kokemuksianne keskustelemalla ja jakamalla, mutta ymmärtäkää, ettei parhaita asioita omisteta, vaan koetaan. Ja mitä ei voi omistaa, sitä ei myöskään pidä nimetä. Älkää siis tahratko aasia karhupumpulla ja vaan rakastakaa tarunhohteisesti: yksin, kaksin, kolmisin – koskaan uhraamatta rakkautta seksin tähden.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
1.11.2013 09:51
Ihan mielenkiintoisia pointteja. Sen voin kuitenkin sanoa, että väite "kukaan ei valitsisi elämää ilman ystävyyttä, vaikka hänellä olisi kaikki muu hyvä" on valheellinen. Tästä todisteena vaikkapa minä enkä taatusti ole ainoa. Ei vähiten siksi, että toimiva seurustelu ei kaikesta propagandasta huolimatta edellytä ystävyyttä pariskunnan sisällä, mutta todellinen syy on kuitenkin se, että ihmiset ovat ihmiselle nyky-yhteiskunnassa lähinnä rasite ja pärjäisin hyvinkin helposti ilman vapaaehtoista kontaktia jo sillä sosialisoinnilla mitä työ eteeni asettaa. :)
Dia
4.1.2014 11:23
Shiwan: koetko, että sinulla tosiaan _on_ "kaikki muu hyvä"? Käsittääkseni ei ole, jos tosiaan ajattelet, että " ihmiset ovat ihmiselle nyky-yhteiskunnassa lähinnä rasite ja pärjäisin hyvinkin helposti ilman vapaaehtoista kontaktia jo sillä sosialisoinnilla mitä työ eteeni asettaa".
Kommenttisi antaa ymmärtää, että työsi ylikuormittaa sinua sosiaalisesti, eikä hyvällä tavalla.
Ihminen on sosiaalinen eläin. Erakkomaisuuteen pyrkii yleensä esim. ylikuormittumisen/loppuunpalamisen seurauksena jollain tasolla rikkoutunut ihminen.
Toisaalta, ehkä tuosta "ystävättömyydestä" sinun pitäisi jutella Aristoteleen kanssa, jos se vain olisi mahdollista. Hänhän tietänee yksin, mitä tarkalleen sanoillaan tarkoitti. Muiden merkitysten antamiset lienee lähinnä tulkintaa.
Suojele lapset
31.10.2013 10:24
Ihme pervoilua.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
licence27
10.11.2013 22:02
Sen verran oikaisen rehellisyyskysymyksen virhetulkintaa että minä en ole joka on hyppinyt kukasta kukkaan. Minä olin se jolle valehdeltiin ja jolta salailtiin kuukausia. Jos olisin tiennyt silloisen tyttöystäväni polyamorisuudesta en olisi tavannut häntä kertaakaan intiimeissä merkeissä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Rakkauden eri muodot
1.5.2014 09:33
Rakkaudella on eri muotoja, eroottinen rakkaus on vain yksi rakkauden laji. Tosin länsimaissa korostuu jostain syystä juuri tämä eroottinen, romanttinen parisuhderakkaus ja täällä seksi ja rakkaus sekoitetaan liian usein toisiinsa. Parisuhde voi usein olla rakkaudeton suhde, jossa toinen alistaa toista tai sitten osapuolien välillä on vihaa ja katkeruutta. Itsekin olen elänyt sellaisessa parisuhteessa, jossa ei ollut rakkautta vaan alistamista, hyväksikäyttöä, mitätöintiä, jatkuvaa moittiista.
Vastaa kommenttiinLasten ja vanhempien välillä tai kahden ystävän, työ- tai opiskelukaverin tai vaikka naapurin välillä voi esiintyä enemmän rakkautta kuin monessa parisuhteessa on. Esimerkiksi ystävät voivat todella välittää toisistaan, haluavat viettää yhdessä aikaa, haluavat tavata toisiaan, jakavat ilot ja surut, kannustavat ja rohkaisevat toisiaan ja toivovat toisen olevan onnellinen vain tämän itsensä takia. Mielestäni tämä on suurempaa ja aidompaa rakkautta kuin monessa parisuhteessa esiintyvä omistava ja minulle itselleni kaiken vaativa rakkaus. Onko se edes rakkautta jos ihminen haluaa omistaa toisen ihmisen ja saada tältä kaiken? Eikö rakkaus ole enemmän sitä, että haluaa antaa toiselle jotain ja sitä että hyväksyy toisen ihmisen sellaisenaan, omana itsenäisenä yksilönä, jolla on myös muuta elämää kuin tämä yksi ihmissuhde. Tässä tarkoitan ihmissuhteella kaikkea muuta kuin seksisuhdetta.
Seksi sekoitetaan usein rakkauteen. Ne eivät kuitenkaan ole sama asia. Toki monet ihmiset harrastavat seksiä vain sen ihmisen kanssa, jota rakastavat. Kuitenkin monella ihmisellä voi olla sellainen tilanne, että harrastavat seksiä sellaisen ihmisen kanssa, jota eivät rakasta tai rakastavat tätä seksikumppaniaan vähemmän kuin jotain toista ihmistä. Se ketä he rakastavat eniten voi olla jostain syystä saavuttamaton tai sitten se rakkaus on sen muotoista, ettei siihen normaalisti liity mitään seksuaalisuutta (esim. luulen, että moni ihminen rakastaa eniten ystäviään eikä ystävien kesken harrasteta seksiä).
Jos minun olisi pakko valita yksi asia, mistä en luovu mistään hinnasta, niin valitsisin ehdottomasti ystäväni. Ystävät ovat minulle arvokkain ja tärkein asia maailmassa. Minulla oli äskettäin sellainen tilanne, että eräs mies sanoi, että jos joskus asuisimme yhdessä saisin kutsua ystäviäni kotiimme, muuten hän haluaa minun viihtyvän kotonamme. Sanoin etten halua luopua ystävistäni enkä siitä laatuajasta, mitä vietämme yhdessä. Haluan jatkossakin tavata ystäviäni kaupungilla, käydä heidän kanssaan syömässä, kahvilla, elokuvissa, teatterissa, konserteissa, harrastaa heidän kanssaan, käydä heillä kylässä, mökkeillä heidän kanssaan tai vaikka vaan kävellä ja jutella. Sanoin, että tämä asia on se, mistä en koskaan luovu. Suhde tämän miehen kanssa loppui ennen kuin se ennätti edes alkaa. Luovuin mielummin mahdollisesta parisuhteesta kuin minulle tärkeistä ja rakkaista ystävistäni. Voisin jopa elää ilman parisuhdetta, mutten voisi kuvitellakaan eläväni ilman ystäviä.
Vastaa kommenttiin