Sukupuoli on meidän kulttuurissamme erittäin määrittävä tekijä. Pääasiassa ihmiset jaotellaan naisiin ja miehiin vauvaiästä asti, se näkyy meidän henkilöpapereissakin minkä sukupuolen värkit housuista oikein löytyy. Mielestäni ei ole millään lailla tarpeellista, että valtiolla on tieto henkilön sukupuolesta, sillähän kun ei pitäisi tasa-arvon nimissä pitäisi olla mitään väliä.

Saksassa saa ensimmäisenä Euroopan maana huomisesta lähtien merkitä vauva syntymätodistuksessa niin sanottuun kolmanteen sukupuoleen. Saksan sisäministeriö kertoo myös, että passeihin tulee pian merkintä X, joka tarkoittaa intersukupuolisuutta. Tämä on hyvin suuri edistysaskel sukupuolivähemmistöjen tasa-arvolle ja toivottavasti pian Suomeen saadaan sama systeemi. Ongelmallista toki on, että esimerkiksi avioliittolainsäädäntö tunnustaa edelleen Saksassa vain miehen ja naisen välisen liiton, eli tähän on saatava muutosta myös, mikäli halutaan, että kaikilla on oikeus avioliittoon.

Kävin viikonloppuna täällä Budapestissä Pride-elokuvafestivaaleilla katsomassa dokumentin Intersexion. Dokumentti kertoo intersukupuolisista ihmisistä, eli ihmisistä, joita ei ole pystytty syntymän yhteydessä luokittelemaan mieheksi tai naiseksi. Tällaisia ihmisiä on arvioitu olevan yksi kahdesta tuhannesta syntyvästä lapsesta. Yleisyys on verrattavissa esimerkiksi keliakiaan. Kyseessä on siis oikeastaan melko iso määrä ihmisiä, jotka eivät sovi kaksijakoiseen määritelmään sukupuolesta, mutta joiden asiaa on järjestelmällisesti hyssytetty. Elokuvassa annetaan ääni hyvin vihaisille ihmisille, joille on lapsuudesta asti opetettu, että heidän kuuluu vaieta.

Sinunkin tuttavapiirissäsi on varmasti ihmisiä, jotka eivät hermafrodiitti-sanan varjossa vain uskalla puhua aiheesta esimerkiksi väkivallan ja muun syrjinnän pelossa. Suomenkin politiikassa viitataan jatkuvasti määräävästi miehiin ja naisiiin, vaikka tämä on tiedeyhteisön mielestä suorastaan valheellista yksinkertaistamista.

Intersexion on dokumenttina koskettava, yksi rajuimmista aiheista on lasten silpominen heti vauvaiässä. Kun intersukupuolinen lapsi syntyy, vanhemmat panikoivat ja lääkäritkin turvautuvat vanhaan huuhaa-tietoon. Lääkärit vääristävät tietoja puhuen epämuodostomista ja neuvovat, että lapsen sukupuolielimet tulisi heti leikata miehen tai naisen sukupuolielimiä vastaaviksi. Vastasyntyneen intersukupuolisen alapää kun ei vastaa vallitsevien sukupuolten määritelmää sukupuolielimistä. Vain harvoin olemassa on todellisia terveydellisiä syitä, jonka takia leikkauksia tulisi tehdä.

Intersukupuolisella vauvalla saattaa olla haarojen välissä esimerkiksi uloke, joka voidaan nähdä pienenä peniksenä tai suurena klitoriksena. Ihmisten täytyisi tajuta, että tällainenkin alapää on oikea, eikä sitä tule leikkauksilla turmella. Kukaan ei voi vielä tuon ikäisestä tietää, mitä sukupuolta hän oikein haluaa aikuisena olla tai jos haluaa olla mitään sukupuolta ollenkaan. Korjaustoimeenpiteet tehdään siis usein täysin väärään suuntaan ja tällainen vauvan sukupuolikorjaus on järkyttävää väkivaltaa. Intersukupuolisilta viedään näillä leikkauksilla mahdollisuus toimivaan ja nautinnolliseen sukupuolielämään. Häneltä on saatettu poistaa kokonaan vaikkapa toimiva klitoris lääkäreiden muovaillessa hiki otsassa “normaalin näköistä” tekovaginaa.

Saksassa käyttöön otettava menetelmä toivottavasti vähentää tätä silpomispakkomiellettä. Vaikka laki ei vieläkään turvaa lapsen koskemattomuutta, annetaan vanhemmille edes mahdollisuus hyväksyä, että lapsi todellakin voi syntyä ilman sukupuolta, eikä se ole mitenkään epänormaalia. Vastuu lepää nyt lääkärikunnan harteilla. Taakka on painava, sillä pitäisi rohkeasti luopua lukemattomien ihmisen elämää turmelleen professori John Moneyn koko alaa vallanneesta hörhöilyideologiasta, joka perustuu sokeaan uskoon sukupuolen opetettavuudesta.

Toivon, että tietoisuus intersukupuolisuudesta lisääntyisi, sillä se on yleinen tila, josta on enää turhaa olla vaiti. Ihmisiä ei voi jaotella vain miehiin ja naisiin, se nyt on täysin päivänselvää nykytiedon valossa. Pakkomielteisen binääri sukupuolikäsitys on silkkaa julmuutta.

Kirjoitettaessa soi Ellie Goulding - Burn