KYSYMYS: Seurasin parisenkymmentä NHL-runkosarjan ottelua tänä vuonna ja en nähnyt yhtään hyvää vanhan ajan perstaklausta. Eikö nykyään saa taklata lonkalla? Ja kuka on kaikkien aikojen perspommittaja?

VASTAUS: Kyllä nykyaikanakin saa taklata lonkalla. Sinulla on vaan käynyt huono tuuri ottelu valinnoissa. Kuluvalla NHL-kaudella on nähty jo monen monta upeaa lonkkataklausta. Vanhan liiton persmiinat eli lonkkataklaukset ovat jääkiekon suola.

Tällä kaudella Kulta-Mikke Granlund sai keräillä Marc Methotin tarjoillessa perskannikkaa, mutta kauden upeimman pommin esitti Teemu “Dynamiitti” Pulkkinen. Bulkkinen nimittäin täräytti runkosarjassa upean tällin Edmontonin Oilersin tähtistatuksella pelaavaa David Perroniin. (Jutun starttaavan videon kohdassa 0:40)

Kaikkien aikojen lonkkataklaaja on Darius Kasparaitis. Ensimmäinen liettualaissyntyinen pelaaja NHL:ssä tunnettiin kovaotteisena ja lujaa taklaavana puolustajana. 2010 vuonna lopettanut lonkkamestari ehti ihastuttaa ja vihastuttaa, niin pelaajia kuin katsojia. Kasparaitis oli pidetty mies omassa joukkueessa, kun taas vastapuolella häntä vihattiin yli kaiken. Alta löytyvästä linkistä löytyy todellisia helmiä. Esittäjänä Persmiinojen ehdoton kuningas Darius Kasparaitis!

KYSYMYS: Alasarjapalloilun kirjoittamaton sääntö on se, että vastustajan pahin idiootti pelaa numerolla 69. Löytyykö vastaavaa ilmiötä muualta kuin täältä Suomesta?

VASTAUS: Tuomari ei muista suorilta ainuttakaan pääsarjapelaajaa, joka kehtaisi pelata moisella numerolla. Otetaan siis Google avuksi.

NHL:n historiassa vain kaksi pelaajaa ovat pelanneet numerolla 69: Mel Angelstad kaudella 2003–04 Washington Capitalsissa ja Andrew Desjardins San Josessa syksystä 2010 lähtien. Desjardins (ei sukua Ericille) tuli myöhemmin järkiinsä ja vaihtoi numerokseen kympin.

“Mad” Mel Angelstad oli poliisi, jonka NHL-ura jäi kahden ottelun mittaiseksi. YouTubesta löytyy kuitenkin video Melistä Dallasin paidassa ottamassa matsia Chicagon Bob Probertia vastaan. Dropyourgloves.com-sivustolta selviää, että kyse on pre-seasonilla 1999 käydystä ottelusta. Mel otti näytönpaikan tosissaan ja tappeli ensimmäisessä erässä kahdesti: ajassa 2.49 Probertin ja vajaa kymmenen minuuttia myöhemmin Reid Simpsonin kanssa. Melkoinen keila taitaa olla kyseessä.

Toissavuonna Washingtonin hyökkääjä Nicklas Bäckström kantoi numeroa 69 Moskovan Dynamon paidassa NHL:n työsulun ajan. Alunperin Dynamo valitsi ruotsalaiselle numeron 99, mutta Bäckström halusi siitä välittömästi eroon. Pistämättömällä venäläisellä tyylitajulla asia kuitenkin hoidettiin paremmalle tolalle parissa viikossa.

Baseballin puolelta löytyy viisikin jätkää, jotka ovat pelanneet numerolla 69. Syöttäjä Bronson Arroyo on heistä menestynein. Hän voitti World Seriesin 2004 ja pelaa edelleen Arizona Diamondbacksissa. Vapaa-ajallaan 11,75 miljoonaa dollaria kahdesta seuraavasta kaudesta kuittaava pitkätukka tekee musiikkia, esimerkiksi paskoja covereita Foo Fightersin biiseistä. Kannaattaa tsekata. Not.

Jenkkifutaaja, linjamies Mark Schlereth, on kolminkertainen Super Bowl -voittaja. Hän on kertonut kusseensa useasti housuihinsa kentällä, koska olo oli muutenkin kurja ja epämukava. Aktiiviuran jälkeen Schlereth toimi ESPN-kanavan kommentaattorina ja näyttelee nykyään Guiding Light -saippuasarjassa nimellä Roc Hoover. Kerronko lisää?

Dennis Rodman halusi numeron 69 hänen siirtyessään vuonna 1999 Lakersin riveihin. NBA:n komissaari David Stern kuitenkin eväsi tämän, ja Rodman joutui tyytymään numeroon 73.

Kyllä tällä jotain kaikupohjaa näyttäisi olevan maailmallakin. Voimia sinulle.

KYSYMYS: Ratkaise ainainen väittelymme aihe, oi Tuomari. Kumpi on maailman vaparimaestro numero uno, Juven Pirlo vai Milanin Balotelli?

VASTAUS: Ei kumpikaan. Ja muutamaa kuukautta takaperin asiasta ei olisi edes syntynyt keskustelua, sillä vastaus olisi ollut Juninho Pernambucano. Brassi kuitenkin lopetti helmikuussa uransa. Juninhon viimeiseksi maaliksi Vasco da Gaman paidassa jäi, kuinkas muutenkaan, upea vapari 32 metristä Criciúmaa vastaan.

Juventuksen Andrea Pirlo kertoo tuoreessa kirjassaan “Penso quindi giocon – I Think Therefore I Play”, ottaneensa oppia juuri Juninholta. Pirlo seurasi ja harjoitteli Juninhon tekniikka pakkomielteisesti: hän keräsi DVD-levyjä ja jopa kuvia Juninhon otteluista. Homma ei hurjasta treenaamisesta huolimatta edennyt pitkään aikaan, kun Andrea ei saanut laukausta putoamaan toivotulla tavalla.

Lopullisen valaistumisen Pirlo koki kerran paskalla ollessaan. Juninhon salaisuus, tai niin Pirlo ainakin väittää, on, että vain kolme sisintä varvasta osuvat palloon vapaapotkussa. Pirlo on maalannut tällä kaudella vaparista neljästi.

Neljä kertaa on vaparista verkkoa heiluttanut myös Mario Balotelli. Tuomari antaa kuitenkin pienen miinuksen Mestarien liigan neljännesvälierästä, jossa Super-Mario niittasi vapaapotkun suoraan Atlético Madridin Diego Costan munille. Vaihtoehtoisesti siitä voisi antaa myös pientä plussaa.

Tuomarin mielestä maailmankaikkeuden ykkösvaparispesialisti tällä hetkellä on Hamburger SV:n nuori turkkilainen Hakan Çalhanoglu. Neljä vaparimaalia tällä kaudella ja etenkin alta löytyvä upea byyri Dortmundia vastaan osoittavat, että niin sanottu “knuckleball”, kierteetön vapari, on saanut uuden soihdunkantajan vuosiksi eteenpäin. Kloppiakin hymyilyttää.

KYSYMYS: Mikä on epäurheilijamaisin teko urheilun historiassa?

VASTAUS: Ei Maradonan "jumalan käsi”. Ei Evander Holyfieldin irti haukattu korva tai Zidanen pusku.

Luis Suarezin puremiset, Patrice Evraa halventaneet kommentit tai käsipallo Ghanaa vastaan eivät pääse edes lähelle. Tuomarin epäurheilijamaisten tekojen kärkikolmikko tulee tässä:

Pronssia: Jack Tatum

Vuoden 1978 elokuussa takapuolustaja Jack Tatumin Oakland Raiders kohtasi treenimatsissa New England Patriotsin. Patsin hyökkäyksessä pelasi muuan Darryl Stingley, yksi NFL:n lupaavimmista laitahyökkääjistä. Erään epäonnistuneen heittopelin seurauksena Tatum taklasi pallotonta ja puolustuskyvytöntä Stingleytä valtavalla voimalla. Stingleyn kypärä osui Tatumin olkapäähän ja hänen kaularankansa murtui. Stingley eli loppuelämänsä neliraajahalvaantuneena.

Taklaus ei ollut NFL:n silloisten sääntöjen vastainen. Tatum ei kuitenkaan ikinä vaivautunut pyytämään Stingleyltä anteeksi tai edes vierailemaan hänen luonaan sairaalassa. Kerran kaksikon oli määrä tavata television keskusteluohjelmassa, mutta Stingley perui osallistumisensa kuultuaan, että Tatum aikoi promota tapaamisessa elämäkertaansa.

Hopeaa: Ron Artest / Metta World Peace

Marraskuun 19. 2004. Indiana Pacersin ja Detroit Pistonsin välistä NBA:n runkosarjamatsia oli jäljellä vajaa minuutti, kun Ron Artest, nykyisin Metta World Peace, rikkoi ikävästi takaapäin kotijoukkue Detroitin sentteri Ben Wallacea. Wallace kimpaantui ja tönäisi rajusti Artestia. Seuranneen joukkokärhämän jälkeen Artest jäi makaamaan selälleen toimitsijan pöydälle. Hänet tunnettiin äkkipikaisena kaverina – tämä oli ilmeisesti yritys hillitä sisäistä kuohuntaa.

Puolitoista minuuttia kahakan alkamisen jälkeen yleisöstä heitettiin muovinen juomakuppi Artestin rintaan. Ja siitähän se hulina vasta alkoi. Artest ja muutama muu joukkuekaveri kiipesivät katsomoon pitämään turpasaunaa, ja katsojia valui kentän puolelle tappelemaan. Viitisen minuuttia kestäneen kaaoksen seurauksena jaettiin yhteensä 146 ottelua pelikieltoa. Kupin heittänyt John Green sai 30 päivän vankilatuomion. Cantonan hyppypotkukin kalpenee Artestin moukarien rinnalla.

Kultaa: Tonya Harding

Maailmanhistorian epäurheilijamaisimman teon palkinto kuuluu ehdottomasti yhdysvaltalaiselle taitoluistelija–julkkisnyrkkeilijä Tonya Hardingille. Vuoden 1994 Yhdysvaltain mestaruuskisojen alla tämä rajatilapersoonallisuudesta kärsinyt valopää päätti varmistella saumojansa Lillehammerin olympiakisoja ajatellen. Hän palkkasi yhdessä silloisen aviomiehensä kanssa kaverin nimeltä Shane Stant, jonka jopi oli murtaa Hardingin pahimman kilpakumppanin Nancy Kerriganin oikea jalka ennen kansallisia mestaruuskilpailuja.

Stant teki työtä käskettyä ja iski harjoitusten jälkeen kaukalosta poistunutta Kerrigania teleskooppipampulla polven alapuolelle. Jalka ei murtunut, mutta esti silti Kerriganin osallistumisen Yhdysvaltain mestaruusskaboihin. Harding voitti, mutta myöhemmin tämä titteli otettiin häneltä oikeutetusti pois. Kerrigan ja Harding edustivat molemmat USA:ta olympialaisissa: Kerrigan oli toinen ja Harding kahdeksas. Hardingin luistelu-ura loppui samana vuonna, kun hän myönsi olevansa syyllinen Kerriganiin kohdistuneen hyökkäyksen suunnitteluun. Tuomari linjaa: hullu nainen.

KYSYMYS: Luin eläkkeelle tämän kauden jälkeen jäävän Javier Zanettin haastattelun, jossa hän sanoi, että ManU:n Nemanja Vidic on kovin pelaaja, jota vastaan hän on koskaan pelannut. Kuka sitten on Valioliigan pehmein futaaja?

VASTAUS: Aika tavanomainen tapa lähteä purkamaan tätä on ruotia sukeltamista. Asia on todella subjektiivinen: monesti sukellus jää huomaamatta, mutta toisaalta sukeltajan maineessa oleva pelaaja saa muita helpommin kortin dyykatessaan aiheestakin.



Keltaisia kortteja filmaamisesta on jaettu kaudesta 2008–2009 lähtien. Sinä aikana eniten lappuja (7) on saanut vajaa vuosi sitten Espanjaan siirtynyt Gareth Bale. Kolme korttia filmaamisesta ovat saaneet Chelsean Fernando Torres ja tällä kaudella ManU:ssa läpimurtonsa tehnyt Adnan Januzaj. Hänellä on jo nyt plakkarissa yksi tuomittu filmaus enemmän kuin parjatulla joukkuetoverillaan Ashley Youngilla. Edelleen saarilla pelaavista kahden kortin miehiä ovat muun muassa Luis Suarez, Andy Carroll ja Oscar.


Tuomari ei kuitenkaan tahdo jättää mitään tulkinnan varaan, ja lähestyy asiaa kliinisen tilastotieteen ja taklausten määrän kautta. Valioliigasta pudonnut Cardiff taklasi vähiten viime kaudella, 16,2 kertaa ottelua kohti. Vertailun vuoksi Liverpool taklasi eniten, 22,5 kertaa matsissa. Cardiffia vastaan vihellettiin myös vähiten vapaapotkuja viime kaudella, 9,1 per ottelu. Toppari Steven Caulker kuitenkin blokkasi enemmän vetoja kuin kukaan koko sarjassa (23), joten hän ei voi olla ihan täysi nössö.

Laitapakki Declan John pelasi tällä kaudella 22 matsia Cardiffin paidassa. Häntä vastaan vihellettiin vain kolme vaparia eikä hän saanut liigassa yhtä ainutta korttia. Jos joukkue päästää kaudella yli 70 maalia, luulisi siellä olevan joukossa edes yksi turhautumisesta otettu lappu. John kuitenkin pelasi kelpo kauden ja oli yksi joukkueensa valopilkkuja. Paolo Maldini sanoi aikanaan, että jos puolustaja joutuu taklaamaan, hän on jo tehnyt virheen. Ei palkintoa Johnillekaan.



Arsenalin Nicklas Bendtner ei ole kahdeksassa vuodessa onnistunut tekemään yhtään mitään, mikä edistäisi hänen uraansa. Hän ei saanut tällä kaudella korttiakaan 14 ottelussa, ja heilutti kännissä kulliaan Köpiksessä taksijonossa muun joukkueen taistellessa Bayern Münchenin vieraana Mestarien liigassa. Skål, Nicklas, olet Valioliigan suurin nössö.



KYSYMYS: Mikä on Leijonien suurin voitto lätkän arvokisoissa ikinä? Entä suurin voitto yleensä?


VASTAUS: Suurimmat voitot lätkässä ovat muualta kuin arvokisoista. Naisten puolella Slovakia löi Vancouverin olympiakarsinnoissa Bulgarian 82–0 ja Thaimaan alle 18-vuotiaat pojat hävisivät 1998 Etelä-Korealle 92–0.

Leijonien suurin voitto arvokisoissa on vuodelta 1960, Squaw Valleyn olympialaisista. B-lohkossa pelannut Suomi otti ensin dunkkuun Neuvostoliitolta ja Saksalta, mutta alemmassa jatkosarjassa homma alkoi rullata: Australia ja Japani nyhtivät sinivalkoisilta kaksinkertaisessa sarjassa vain pisteen. Suomen suurin voitto kirjattiin 25. helmikuuta 1960: Australia kaatui lukemin 19–2.

Suomi oli lopputuloksissa seitsemäs. Rauno Kilpiö heitti 9+3. Nämä olivat Australian lätkäjoukkueen ensimmäiset ja viimeiset olympiakisat.

Aussien nimissä on kuitenkin lätkän MM-kisojen kautta aikain suurin voitto. Vuonna 1987 Mighty Roos murjoi Uuden-Seelannin peräti 58–0. Voiton arvoa Tuomarinkaan silmissä ei vähennä se, että se tuli MM-kisojen D-sarjassa eli ”kolmosdivarissa”.

Ohessa tyylinäyte Australian jääkiekkomaajoukkueen tasosta vuodelta 2011 Meksikoa vastaan. Tsekatkaa rankkaria torjuva maalivahti Alfonso de Alba. Luistimet jalassa juuri ja juuri ylärimaan.

Australian jäkismaajoukkuetta muuten luotsasi 2010-luvun lopulla hetken muuan Steve McKenna, kahdeksan kautta änäriä tahkonnut kanadalainen tappelija. McKenna pelasi yhteensä 373 matsia NHL:ssä, teki 32 pistettä ja keräsi 824 jäähyminuuttia. Hän ehti ottaa matsia myös 2000-luvun parhaana tappelijana pidetyn Georges Laraquen kanssa.

Pitäisiköhän Leijonien peräsimeen lyödä vaikka Sami Helenius. Helenius ainakin pysyi tolpillaan Laraquen käsittelyssä.



KYSYMYS: Kyrsii kuunnella tuota ainaista porua siitä, keitä pitäisi ja ei pitäisi valita lätkän MM-kisoihin. Olisiko Tuomarilla mitään ratkaisua asiaan?

VASTAUS: Kyrsii Tuomariakin. Koutsi tekee ratkaisut ja seisoo niiden takana hamaan loppuun saakka. Siitä, onko se paras vaihtoehto, voidaan olla montaa mieltä.

Tuomari ehdottaa kansanäänestystä.



Kaikki 14 liigajoukkuetta asettavat omat ehdokkaansa kevättalvella. Kukin joukkue saa asettaa ehdolle enintään 20 pelaajaa. Leijonavaalipäivä on pääsiäisviikon jälkeinen perjantai. Ennakkoon voi äänestää kotimaassa viikkoa ja ulkomailla taas viikkoa aiemmin.

Vaaliviikolla Tami Tamminen haastattelee ehdokkaita hassuissa vaatteissa. Äänestys käy kivasti kännykällä ja viestejä saa lähettää niin monta kuin haluaa: 0,99 euroa kappale. Jos päädytään tasatulokseen kahden pelaajan kohdalla, kokoontuu Liigapörssin voittajista koottu neuvosto juomaan kaljaa ja ratkomaan erimielisyydet pöytälätkäturnauksella.


Äänestysprosenttikin olisi muuten taatusti yli 40,3. Tekstaritulvasta saatavilla rahoilla voitaisiin pelastaa vaikka mäkijoukkue ja palkata iltapäivälehtien keskustelupalstoille moderaattoreita sellaisten yksilöiden varalle, jotka eivät ymmärrä, että ammattilaisjääkiekkoilijalla voi 90 pelin NHL-kauden jälkeen olla mielessä muutakin kuin MM-kisat.

KYSYMYS: Olihan O.J. Simpson hullu yksittäistapaus?

VASTAUS: Ei valitettavasti. Jostain syystä näitä höyrypäitä riittää. Toisaalta, kun median suurennuslasi on osoitettu sinuun vielä pitkään urasi jälkeen, saattaa tietoon tulla yhtä sun toista. Tuoreen uutisen mukaan entinen NFL-pelaaja James Hardy III hyökkäsi poliisijoukon kimppuun pidätystilanteessa Los Angelesissa. Hardy vahingoitti kolmea poliisia kotipidätyksessä ja sai loppujen lopuksi lamauttimesta.

Urheilijoiden tekemiä rikoksia on myös listattu. Wikipedia-sivulta voi bongailla yhtä sun toista tuomioon johtanutta urheilijan tekemään toilailua.

Listalta ponnahtaa esiin muun muassa murhamies Gavin Grant, joka ehti pelaamaan Bradford Cityssä kuusi vuotta ennen kuin hänet tuomittiin ennen uraa tekemästä murhasta.

KYSYMYS: Onko kenestäkään futistähdestä tullut filmitähteä? Ainakin Ashley Young filmaa kentällä todella näyttävästi.

VASTAUS: Ashley Young pääsee korkeintaan Englannin uimamaajoukkueeseen. Young sukeltaa ennemmin kuin filmaa ja tekee senkin helvetin huonosti. Paljon haukutussa David Moyesissa oli sentään jotain hyvää, kun älysi pitää Youngia suurimman osan penkillä.

Mutta kysymykseen - Onko kenestäkään futistähdestä tullut filmitähteä, vastaus on!

Kaksi kovaa nimeä tulee mieleen, jotka olivat maailmantähtiä jo pelikentillä. Molemmat nousivat kuuluisuuteen brittikentillä. Eric Cantona ja Vinnie Jones olivat räiskyviä ja ympäri maailman rakastettuja persoonia jo uransa aikana.

Eric Daniel Pierre Cantona aka Gallian kukko aka Le King ihastutti katsojia, mutta vihastutti seurapomoja aina liiton johtoportaita myöten. Cantonaa pidetään yhtenä Ranskan kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista. Hän oli ominaisuuksiltaan monella tapaa lähes täydellinen pelaaja: kookas ja voimakas, mutta silti taitava ja ketterä. Cantona muistetaan myös valtavasta itseluottamuksestaan. Ranskan kentät ja tulisieluinen luonne saivat miehen lopettamaan uran jo 25-vuotiaana. Hän sai lähes kaikki isot herrat vihaamaan itseään Ranskassa, mutta fanit rakastivat häntä.

Toinen ranskalaislegenda Michel Platini sai suositeltua Ericin jättämään Ranskan ja siirtymään Englantiin. Ensin hän siirtyi vuonna 1992 Leeds Unitediin, jossa hän voitti heti mestaruuden. Jo seuraavaksi kaudeksi Cantona siirtyi yhteen maailman suurimmista seuroista, Manchester Unitediin. Vuosien 1992–1997 aikana hän nousi seuran suurien legendojen joukkoon. Noina vuosina Manchester United voitti neljä liigamestaruutta ja kaksi kertaa FA-Cupin. Moni muistaa Le Kingin parhaiten siitä, kun Manchester United oli pelaamassa ottelua Crystal Palacea vastaan. Cantona sai punaisen kortin, ja kävellessään pois kentältä hän potkaisi kung fu -tyylisellä potkulla kotijoukkueen kannattaja Matthew Simmonsia rintakehään. Teostaan Cantona sai rangaistukseksi seitsemän kuukauden pelikiellon ja 120 tuntia yhteiskuntapalvelua.

Näyttelijän uran alkuvaiheeseen Cantonalla kuuluu muun muassa Monsieur de Foix'n rooli Shekhar Kapurin vuonna 1998 valmistuneessa elokuvassa Elisabet. Itseään hän näytteli elokuvassa Looking for Eric.

Vinnie Jones oli eräs Wimbledonin ”Crazy Gang” -aikakauden tärkeimmistä pelaajista Dennis Wisen ja Lawrie Sanchezin ohella. Joukkue oli voittamassa Wimbledonissa FA Cupia vuonna 1988, mikä jäi seuran historian parhaaksi saavutukseksi. Jones oli Walesin joukkueen kapteeni ja pelasi jopa kahdeksassa A-maaottelussa. Jones tunnettiin pelaajaurallaan kovanaaman maineestaan. Hän joutui uransa aikana ulosajetuksi 12 kertaa ja vuonna 1992 hän sai Chelsean ottelussa Sheffield Unitedia vastaan keltaisen kortin vain kolme sekuntia ottelun alkamisen jälkeen. Monet muistavat Jonesin parhaiten tilanteesta, missä hän puristaa Paul Gascoignea nivusista kesken pelin.

Näyttelijän uralla Jonesin lista on komea. Kovanaama käy kovanaaman rooliin myös leffojen puolella. Hän on esiintynyt yli 30:ssä elokuvassa, muun muassa Puuta, heinää ja muutama vesiperä, Snatch - Hävyttömät, Puhallettu 60 sekunnissa ja Salasana Swordfish. Vuonna 2006 hän esitti Juggernautia elokuvassa X-Men: Viimeinen kohtaaminen.

Leffahistorian hienoimpia repliikkejä on hänen lausumansa Juggernauttina: “Don`t U know who I am. I`m JUGGERNAUT BITCH!”