KYSYMYS: Nuori Abukar Mohamed siirtyi SS Lazion joukkueeseen. Onko kyseessä sama kaveri, joka aikoinaan pyöritteli toisen junioritähden Miko Virtasen kanssa vastustajia TPV:n junnuissa?

VASTAUS: Kyllä olet oikeassa. Roomalaiseen suurseura Lazioon siirtyvä Abukar Mohamed pelasi samassa TPV:n juniori turnauksissa Miko Virtasen kanssa, ennen kuin Virtanen siirtyi vuonna 2011 Evertonin organisaatioon.

Miko Virtanen ja Abukar Mohamed pyörittelivät vielä vuonna 2010 kahdestaan samoissa turnauksissa siihen tapaan, ettei muilla ollut yksinkertaisesti mitään jakoa. Kaksikko erottui joukosta huimalla osaamisella, ja moni osasikin odottaa pojilta tulevaisuudessa samanlaisia otteita. Kehitys kaverusten kohdalla jatkui, muttei samassa seurassa. Miko Virtanen muutti perheineen Kangasalalta Liverpooliin loppuvuodesta 2011, jolloin hän oli vasta 12-vuotias. Hyökkääjä Virtanen pelasi Everton-uransa neljä ensimmäistä vuotta ns. scholar-statuksella, eli harjoitteli juniorijoukkueessa koulun ohella iltaisin ja viikonloppuisin. Viimeiset kaksi vuotta Virtanen onkin pelannut akatemiasopimuksella. Virtanen ja Everton -yhdistelmä on ollut hyvä ja palvellut molempia. The Toffees voi hyvinkin saada suomalaisesta muutaman vuoden sisällä hyvän hyökkääjän. Samoin Suomen maajoukkue.

Kaveruksista toisella, Abukar Mohamedilla ura on ollut täysin erilainen, mutta kerrassaan loistava ja nousujohteinen. Moni suomalainen futisdiggari hieraisikin silmiään, kun TPS ilmoitti Abukar Mohamedin siirtyneen italialaisjättiin Lazioon. Heti Italiaan päästyään hänet nostettiin täysin yllättäen suoraan Lazion penkille.

Mohamed siirtyi vasta reilu vuosi sitten tamperelaisesta TPV:stä Turkuun ja TPS:n GANT Akatemiaan. Keskikentän hallitsija nousi jo ensimmäisellä kaudellaan myös TPS:n edustusjoukkueeseen ja vakiinnutti siellä paikan loistavilla otteillaan. Mohamed pelasi loppujen lopuksi kaudella 2016 Ykkösessä peräti 21 ottelua ja viimeisteli niissä yhden maalin. Puolustavassa roolissa keskikentän pohjalla pelaava Mohamed nousi näyttöjen myötä myös alle 19-vuotiaiden maajoukkueeseen.

TPS:n viime kauden loppupuolen otteluita katsellessa ymmärtää täysin, miksi Lazio kiinnostui nuoresta keskikenttäpelaajasta. Mies yksinkertaisesti erottui joukosta kypsillä ja varmoilla otteillaan. 18-vuotias Mohamed kirjoitti italialaisseuran kanssa pitkän 4,5-vuotisen sopimuksen. En ihmettelisi yhtään, jos pelaaja viilettäisi pian jo Serie A-matsissa, sen verran lujaa Mohamedilla tällä hetkellä menee.

Mohamed ja Virtanen kuuluvat kovaan vuoden 1999 syntyneiden ikäluokkaan. Pikku-Huuhkajissa on kasvamassa tällä hetkellä kovia pelimiehiä. Sergei Eremenko siirtyi Baseliin, Mikael Soisalo Middlesbrough`in ja nyt Mohamed Lazioon. Odotellaan muutama vuosi, Huuhkajat eivät rämmi enää kauaa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Huuhkajat lensi kohti arvokisoja vuonna 2016 yhtä menestyksekkäästi kuin strutsi palmun nokkaan. Maajoukkue ei saavuttanut yhtään voittoa. Onko yhtä laihaa vuotta ollut aiemmin ja jos on niin koska?

VASTAUS: Hans Backe kävi jengeineen Odessassa ja hävisi. Tuttu kaava siis. Vuosi ilman voittoa ja lähellä historian surkeinta vuotta. Suomelle kehnoin vuosi lähes 50 vuoteen. Hyvä jätkät!

Ukrainalle kärsitty tappio tiesi sitä, että Suomen A-maajoukkue ei voittanut tänä vuonna otteluakaan. 11 pelin saldoksi tuli tylyt kaksi tasapeliä ja yhdeksän tappiota. Pisteitä napattiin karsintaotteluista huimat yksi Kosovolta, joka pelasi historian ensimmäisen karsintaottelunsa ja vielä meidän kotikentältä. Suomi on historian saatossa pelannut vuoden ilman voittoa aiemminkin, mutta tuloksellisesti yhtä surkeaa suoritusta pitää hakea 1960-luvulta.

Suomi on pelannut kalenterivuoden voitoitta ennenkin ja useampaan otteeseen. Viimeksi kynnettiin Jukka Vakkilan aikaan 1992. Suomi pelasi silloin yhdeksän ottelua, joista irtosi neljä tasapeliä ja viisi tappiota. Voitoitta vedettiin myös vuodet 1983, 1975, 1971 ja 1970. Silti tuloksellisesti Backen aikakautta surkeampaa vuotta joutuu hakemaan 1960-luvulta saakka. 48 vuotta sitten, vuonna 1968 A-maajoukkue pelasi kuusi maaottelua ja hävisi ne kaikki.

Ja jos tuloksia ei sidota kalenterivuoteen ja puhutaan putkista, löytyy 80-luvulta ja 1990-luvulta pari voitotonta putkea. Vuonna 1982-1984 Suomi pelasi peräti 20 voitotonta ottelua putkeen. Tasapelejäkin kertyi tuolta aikaväliltä huimat kolme kappaletta. Ajallisesti pisin voitoton kausi kuljettiin vuosina 1991-1993, jolloin joukkue pelasi 2,5 vuoden kuluessa 15 peräkkäistä peliä ilman voittoa varsinaisella peliajalla. Tasapeleistä toki yksi, marraskuussa 1992 Tunisiaa vastaan vieraskentällä pelattu maaottelu päättyi meikäläisten voittoon rangaistuspotkukisan jälkeen.

Ja hei, tulevaisuutta ajatellen. Backe porukoineen voi rikkoa nämä ennätykset ja helposti.

Ai milloin Suomi voitti viimeksi? Edellinen voitto Suomella on viime vuoden syyskuulta, jolloin Huuhkajat kaatoi aina vaarallisen Färsaaret, selvin lukemin 1-0.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Katselin QPR:n peliä ja raitapaitojen avauksessa oli pelaaja nimeltään Niko Hämäläinen. Kuka tämä tapaus on? Onko tulevaisuudessa Huuhkajien miehiä?

VASTAUS: Koko nimeltään Nicholas Antero Hämäläinen,19 vuotta, on Yhdysvalloissa Miamissa syntynyt ja kasvanut suomalainen jalkapallolupaus, joka edustaa tällä hetkellä lontoolaista Queens Park Rangersia.

Suomen nuorten maajoukkueissa parin viime vuoden ajan kolunnut Niko Hämäläinen pääsi ensimmäistä kertaa tällä kaudella edustusjoukkueen avauskokoonpanoon. Vasemman laitapuolustajan paikalla viihtyvä taitava suomalainen pelasi koko pelin, kun QPR kohtasi vieraskentällä Sheffield Wednesdayn Englannin toiseksi korkeimmalla tasolla Championshipissä.

QPR:n 21-vuotiaiden kapteeni on näyttänyt edustusjoukkueen treeneissä hyviä otteita ja joukkueen manageri Jimmy Floyd Hasselbaink palkitsi hänet avauskokoonpanopaikalla. Varmaotteinen Hämäläinen pelasi kypsän pelin, vaikka kuokkaan tuli 1-0-lukemin. Hämäläinen pelasi ottelun hyvin, ja varmasti tulemme näkemään tulevaisuudessa nuorta suomalaista uudestaan lontoolaisten kokoonpanossa. Puolustaja otti ottelussa yhden tärkeän keltaisen kortin.

Hämäläinen pääsi ensimmäistä kertaa kentälle Championshipissä lokakuun 1. päivä, kun hän korvasi Joel Lynchin paikallismatsissa Fulhamia vastaan. Queens Park Rangers voitti tuolloin 2-1 lukemin.

Moni suomalainen kovan luokan futisdiggarikin ihmetteli viime vuoden tammikuussa, että kuka tämä nuori herra on? Lontoon apu pelasi Suomen väreissä U18-turnauksessa Pietarin Valentin Granatkin -turnauksessa ja hyvin pelasikin. Hämäläisen kehitys on ollut hienoa katsottavaa. 19-vuotias pelaaja on jo ensi vuonna tärkeä palapeli Suomen U21-vuotiaiden ryhmässä.

Vaikka nimi on Hämäläinen on hän Savolaista sukua. Isä-Timo pelasi jalkapalloa Kuopion Kopareiden SM-sarjamiehistössä vuosina 1978-1982. Kesäisin Niko on vieraillut muutaman kerran Kuopion Palloseuran juniorijoukkueiden mukana. Juuri Savon kontaktien ansiosta Hämäläinen saatiin edustamaan Huuhkajia.

Tulevaisuudessa miehelle on käyttöä A-maajoukkueessa, jos kehitys jatkaa samaa kulkuaan. Hämäläinen on vasenjalkainen ja puolustaja – näitä Huuhkajissa ei ole liikaa. Ja mitä tulee lopulliseen A-maajoukkue valintaan USA:n ja Suomen välillä, vain Hämäläinen itse tietää vastauksen. Silti Tuomari toivottaa jo nyt Hämäläisen tervetulleeksi A-maajoukkueen rinkiin.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Huuhkajat on Fifan rankingissa 100 huonommalla puolella. Onko meillä mitään toivoa paremmasta?

VASTAUS: Ei auta tällä hetkellä Suomen A-maajoukkuetta taistelu, seitsemän puolustajaa, doping eikä edes tuomarit. Huuhkajat on saavuttanut otteillaan historian huonoimman sijoituksensa FIFAn maarankingissa.

FIFAn ranking otettiin käyttöön vuonna 1993 ja Suomen huonoin sijoitus on vuodelta 2012, jolloin Huuhkajat käväisivät sijalla 96. Ennen uutta listaa Suomi on sijalla 84, ja jos katsoo Backen alaista ryhmää ja heidän viimeaikaisia otteita, oli vain ajan kysymys, milloin 100 menee rikki.

Hans Backen alaisuudessa Huuhkajat ovat sukeltaneet tulosten valossa syvemmälle kuin koskaan. Ruotsalaisen saldo Suomen päävalmentajana on kaksi tasapeliä ja kahdeksan tappiota, ja mikä huolestuttavinta, maaliero 4-12. Itse päävalmentaja suhtautuu FIFAn rankingiin vähättelevästi.

“Ihmiset puhuvat kokoajan FIFA-rankingista, mutta minä en niin välitä koko listasta.”

Voin sanoa herra Backe, kun sinun käsittelyssä Huuhkajat tippuivat sadan huonommalle puolelle, opit ehkä pikku hiljaa kunnioittamaan FIFAn listaa. Sillä lähtölaskenta on alkanut.

Jos A-maajoukkue tökkii, voidaan ilolla katsoa tulevaisuuteen. Tämän kesän aikana nuoret Huuhkajat ovat näyttäneet hienoja otteita EM-karsintaturnauksissaan. 17-vuotiaiden poikien maajoukkue lunasti jatkokarsintapaikan kotimaassa pelatussa karsintaturnauksessa ja viimeisimpänä 19-vuotiaiden poikien maajoukkue osoitti todellista taistelutahtoa Belgiassa pelatussa EM-karsintaturnauksessa ja taisteli tiensä jatkoon kaadettuaan päätösottelussaan Kazakstanin komeasti 6-0.

Suomen täytyi tehdä päätösottelussa peräti kuusi maalia ja pojat tekivät sen. Kun päätösottelun kanssa samaan aikaan pelattu Belgian ja Venäjän välinen ottelu päättyi tasapeliin maalein 2-2, päätyivät Belgia, Suomi ja Venäjä kaikki viiteen pisteeseen. Belgia vei keskinäisten otteluiden tehtyjen maalien ansiosta ykkössijan ja Suomi puolestaan kiilasi Venäjän ohi yhden maalin erolla koko turnauksen maalierossa.

Hienojen tulosten lisäksi, hyviä uutisia oli ennen kaikkea se, että joukossa on tulossa todella kovia pelimiehiä, jotka ottavat paikan A-maajoukkueessa tulevaisuudessa. Nopeimmat tulevat jo parissa vuodessa havittelemaan Pukin ja Moisanderien pelipaikkoja. Painakaa nimet Saku Ylätupa, Sergei Eremenko, Mikael Soisalo ja Lassi Lappalainen mieleen. Nämä jätkät ovat tulevaisuudessa isoja nimiä.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Miten Jonatan Johansson nousi huipulle ja missä hän vaikuttaa nykyään?

VASTAUS: Jonatan ”Tintti” Johansson on syntynyt Tukholmassa, mutta asui lapsuutensa ja nuoruutensa Paraisilla Finnbyn kylässä. Jonatanilla on kolme veljeä, Kasper, Jesper ja Jonas, ja he kaikki iloiset rosvot ovat aikoinaan pelanneet Piffenissä sekä jalka- että käsipalloa.
Tintti on PIF:n kasvatti ja pelasi seuran edustusjoukkueessa Ykköstä ja Kakkosta kausina 1993–1995. Syksyllä 1995 Johansson siirtyi Turun Palloseuran riveihin, jossa hän pelasi ensimmäisen Veikkausliigaottelun elokuussa 1995.

Parin kauden jälkeen hän teki lähes täysin ruotsinkielisenä yllättävän siirron ja lähti, ei länsi-, vaan etelänaapuriin Viroon, FC Floraan. Johansson oli ensimmäinen suomalainen, joka siirtyi Viron sarjaan.

Viron visiitti tosin ei kestänyt kauaa, sillä Johanssonille tarjottiin mahdollisuus siirtyä Skotlannin suurseuraan Rangersiin, eikä mies jättänyt sitä käyttämättä. Rangersissa kaudella 1998-1999 hän paukutti peräti 17 maalia ja seuraavaksi tie jo veikin Valioliigaan ja Charlton Athleticiin, jossa Tintti pelasi kausien 2000-2006 aikana 148 ottelua ja viimeisteli niissä 27 maalia. Heinäkuussa 2006 Johansson siirtyi Ruotsiin Malmön riveihin ja ensimmäisellä kaudella hän teki peräti 11 maalia 14 ottelussa. Ruotsin pestin ja parin Skotlannissa vietetyn vuoden jälkeen uran viimeinen kausi vierähti kotimaisemissa Turussa ja TPS:ssä. Komea ura päättyi vuonna 2010.

Tintin maajoukkueura ei kulkenut eri strategioiden määrittämää urheilijan polkua, jossa pelaaja kasvaa poika- ja nuorten maajoukkueiden kautta kohti A-maajoukkuetta. Johansson pelasi ensimmäisen maaottelunsa vasta 20-vuotiaana alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa helmikuussa 1996. Vain kolme viikkoa myöhemmin Johansson sai tililleen jo ensimmäisen A-maaottelunsa, kun hän pelasi 16. maaliskuuta 1996 Kuwaitia vastaan.

Ensimmäisen maaottelunsa jälkeen Johansson vakiinnutti nopeasti paikkansa A-maajoukkueen vakiomiehenä. Hän on pelannut neljissä MM- ja kolmissa EM-karsinnoissa. Syyskuussa 2009 Johansson teki Azerbaidžania vastaan maajoukkueuransa 21. maalin, jolla hän ohitti Ari ”Zico” Hjelmin ja nousi maajoukkueen kaikkien aikojen maalitilastossa toiseksi Jari Litmasen taakse. Sen jälkeen edelle kiilasi vielä Mikael Forssell, joten Johansson on 22 maalilla maajoukkueen kolmanneksi tehokkain pelaaja. Lokakuussa 2009 pelatun Saksa-ottelun myötä hän saavutti Hjelmin, Jari Litmasen ja Sami Hyypiän jälkeen neljäntenä suomalaisena miespelaajana sadan maaottelun rajapyykin. Maaotteluita uralla kertyi kaikkiaan 105.

Parhaimmillaan Tintti Johansson ja Jari Litmanen muodostivat lyömättömän kaksikon, jossa Litin millimetrin tarkat syötöt vapauttivat nopean Johanssonin maalintekoon. Silti Johansson on yksi ”kultaisen sukupolven” aliarvostetuimmista tai paremminkin myyttisimmistä pelaajista. Johansson on aina ollut tunnollinen joukkuepelaaja, eikä pelaajasta, joka puhuu suomea vahvasti murtaen, ole koskaan saatu kaivettua minkäänlaisia kohujuttuja.

Johanssonin elämä jatkuu Skotlannissa. Hän on peliuransa jälkeen siirtynyt valmentajaksi ensin Greenock Mortonin junioreihin ja vuoteen 2015 asti hän valmensi Motherwellin nuorten joukkuetta. Johansson kuului myös viime syksynä Markku Kanervan valmennusryhmään Huuhkajissa yhdessä entisen maajoukkueen pelikaverinsa Mika Nurmelan kanssa.
Tintti Johansson teki viimeisellä kaudellaan TPS:ssä 10 maalia.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Miksi seuraan Suomen futismaajoukkuetta?

VASTAUS: Koska in Finland we have this thing called sisu!

Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajilla tuota mystistä tahdonvoimaa ja lannistumattomuutta on vaikka muille jakaa, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa tämän hetken Huuhkajista. Tilanne on äärimmäisen hankala, koska kaksi vuotta sitten käynnistyneet kaikkien aikojen karsinnat olivat ne, joista Suomella piti olla realistiset mahdollisuudet edetä glorifioituihin arvokisoihin saakka ja tehdä unelmista totta. Ei vain pelattu sillä omalla tasollamme ja lopputulos on traaginen farssi, joka traumatisoi jo entuudestaan pettymyksiin tottunutta kotimaista futisyleisöä.

Siinä missä fanit elävät tunteella mukana, Huuhkajat vastaavat huutoon nössöllä huhuilulla, joka tiivistyy tahtotilattomaan peliin kentällä. Ei oteta Kosovolta pois mitään – joukkue pelasi hyvin ja olisi jopa ansainnut voiton – mutta Suomen maajoukkueen yhteispeli loisti poissaolollaan, suuret yksilöt epäonnistuivat ja joukkueella ei ollut minkäänlaista peli-ilmettä. Turhauttavinta suomalaisen futisfanin näkökulmasta on se, että vasta pelipäivänä kasaan saatu, yhden ottelun aiemmin pelannut Kosovon joukkue oli yhtenäisempi ja taistelevampi kuin Huuhkajat. Ruotsalaisvalmentaja Hans Backen luotsaama nippu puolestaan oli ennen eilisiltaa pelannut seitsemän ottelua kuluneen vuoden aikana ja tehnyt niissä yhden maalin. Pöyristyttävintä oli julkisuuteen myönnetty tieto, että maajoukkue on keskittynyt lähinnä puolustuspelaamiseen ja hyökkäys ”tulee itsestään”. Ei muuten tullut, eikä tule. Ikävintä on se, että Backen pelikirja ei näyttänyt menneen perille pelaajille sitten yhtään, sillä joukkue oli todella huonosti organisoitu. Tai sitten taktiikka oli surkea. Pahimmassa tapauksessa molemmat.

Suomen maajoukkuetta vaivaa peikko. Peikko, joka tiivistyy kahteen tekijään – epävarmuuteen ja epäonnistumisen pelkoon. Huuhkajiin kohdistuvat paineet ovat kovat, mutta se ei vielä itsessään selitä mitään. Monet maajoukkueen vakikokasvot ovat seurajoukkueissaan avainrooleissa ja luottopelaajia. Siksi onkin niin vaikea käsittää, miten Venäjän liigan parhaaksikin pelaajaksi tituleerattu Roman Eremenko tulee edustamaan Huuhkajia ja epäonnistuu lähes joka kerta kun on pallossa. Niin ikään huippuvireessä Brøndbyssa loistanut Teemu Pukki höntsäilee kentällä ja maajoukkueessa hyökkääjän kuiva kausi on venynyt jo yli kahden vuoden mittaiseksi.

Suomen jalkapallomaajoukkue tarvitsee kipeästi onnistumisenkokemuksia. Toivon mukaan Huuhkajat nappaa vierasvoiton heti seuraavassa karsintaottelussa Islannista ja lähtee siten valamaan kivijalkaa murennetulle itseluottamukselle. Se on kuitenkin huippu-urheilussa kaiken a ja o. Voitoilla joukkue yhtenäistyy jos joukkue saa oikean vaihteen silmään, se voi kantaa yllättävän pitkälle. Näissä karsinnoissa on edettävä ottelu kerrallaan, sillä lohko itsessään on yksi kovatasoisimmista.

Ai miksikö seurata Huuhkajia? Koska kaikki haluavat nähdä sen päivän, kun maajoukkue menee kisoihin. Suomen maajoukkueen kannattajat ansaitsevat sen kaikkien näiden lukuisten kärsimysnäytelmien jälkeen.
Aluksi vain pitää peitota yksi julmetun iso peikko.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Kuka on Belgian liigassa pelaava Brian Hämäläinen?

VASTAUS: Brian Hämäläinen, 27, on tanskalainen jalkapalloilija, joka edustaa tällä hetkellä Belgian liigan kärkipään seuroihin lukeutuvaa Zulte-Waregemia. Pallovarma kaveri on pelipaikaltaan vasen puolustaja.

Suomessa mies nousi futiskansan tietoisuuteen viimeistään noin puoli vuotta sitten, kun Suomen A-maajoukkueen päävalmentaja Hans Backe otti yhteyttä tanskalaiseen puolustajaan ja kysyi tämän kiinnostusta edustaa jatkossa Huuhkajia. Tanskalaismediassa Backen kosintaa katsottiin ihmeissään, sillä hänen yhteytensä Suomeen eivät ole kovin kiinteät.

32 poikamaajoukkuepeliä Tanskan paidassa pelanneella Hämäläisellä oli suomalainen isoisä, mutta mitään muuta yhteyttä puolustajalla ei ole Suomeen. Ja Hämäläinen itsekin sanoi, että olisihan se kummallista seistä kentällä kuulemassa Suomen kansallislaulua, jota en todellakaan osaa. Käytännössä jollain poppas konstein Hämäläinen olisi voinut edustaa Suomea, kun miestä ei ole koskaan kutsuttu Tanskan edustusmiehistöön.

Hämäläinen tappeli viime kaudella peliajasta Genkin riveissä Huuhkaja-puolustaja Jere Urosen kanssa ja loppukaudesta Uronen olikin kaksikosta parempi ja valtasi samalla lopullisesti itselleen vasemman puolustajan tontin. Hämäläinen tajusi, että Genk luottaa jatkossa nuoreen suomalaiseen ja hän siirtyikin täksi kaudeksi toiseen belgialaisjoukkueeseen Zulte-Waregemiin, jossa mies nauttii avausmiehistön paikasta.

Hans Backe innostui Hämäläisestä noin puoli vuotta sitten, kun tämä piti penkillä juuri Urosta Genkin riveissä ja halusi tutkia asian. Palloliiton “agentit” saivat selville, että hänellä ei ole kaksoiskansalaisuutta, kun hän pelasi nuorisomaaotteluita muun muassa Suomea vastaan. Ja viimeistään Backe älysi lopettaa miehen perään itkemisen, kun Uronen valtasi lopullisesti vasemman puolustajan paikan.

Huuhkajat eivät kaipaa “ostomiehiä” maajoukkueeseen. Meillä on tällä hetkellä nuori ja yllätysvalmis A-maajoukkue, joka pelaa suurella sydämellä ja kotimaan puolesta. Hans Backen olisi aika keskittyä oleelliseen.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Sergei Eremenko siirtyi huippuseura FC Baselin riveihin. Mahtuuko nuori taituri samantien Baselin Mestarien liiga -joukkueeseen?

VASTAUS: Todella mukava suomalainen jalkapallouutinen saatiin elokuun loppupuolella, kun FF Jaron lupaava peliä tekevä keskikenttäpelaaja Sergei Eremenko, 17, siirtyi Sveitsin mestariseuran FC Baselin väreihin.

Alexei Eremenko juniorin ja Romanin pikkuveli Eremenko oli Baselin testattavana viikkoa aikaisemmin ja hyvät otteet seuran testissä tuottivat tulosta. Basel laskee paljon tulevaisuudessa Eremenkon varaan, mutta antaa nuorelle miehelle aikaa kehittyä hyvässä peliympäristössä rauhassa ilman paineita.

Ykkösjoukkueeseen ei vain joka jätkä astele 17-vuotiaana, etenkään kun kyseessä on eurooppalainen seura joka tuntuu voittavan joka vuosi jonkun värisen pokaalin itselleen. Käytännössä FC Basel on yhtä kuin voittaminen, sillä seura on voittanut Sveitsin liigamestaruuden peräti seitsemän kertaa putkeen. Kaikkiaan tähtiryhmällä on 17 liigamestaruutta ja 11 cupin voittoa. Sveitsin ylpeys on tänäkin vuonna mukana Mestarien liigan lohkovaiheessa, jonne Basel pääsee Sveitsin mestarina suoraan.

Eremenko aloittaakin alppimaassa ainakin ensi alkuun alle 18-vuotiaiden joukkueessa ja vielä ennen edustusjoukkuetta olisi tarjolla 21-vuotiaidenkin joukkue, joka on kova nippu sekin. Ja jos yhtään Eremenkoja tuntee, ei kauaa mene kuin Sergei tappelee jo ykkösjoukkueen mukana pelipaikasta.

Keskikentän pelintekijä, kymppipaikka. Aivan kuin Isänsä ja veljensä. Ei voi tulla miehestä muuta kuin Huuhkaja-legenda. Rauhoitutaan ja annetaan pojan rauhassa kasvaa. Tuomari toivottaa Sergeille onnea ja menestystä tuleville vuosille.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Miksi naisten jalkapallomaajoukkuetta kutsutaan nimellä Helmarit?

VASTAUS: Tuntuu, että yhdessä vaiheessa oli muotia, että kaikille joukkueille piti keksiä joku lempinimi. Huuhkajien nimen tarinanhan kaikki tuntevat: Belgia-peli, Bubi-huuhkaja ja Suomen 2–0-voitto. Koska miesten A-maajoukkueelle oli syntynyt sattumusten kautta hieno nimi vuonna 2007 ja alle 21-vuotiaat olivat luontevasti Pikkuhuuhkajat, piti naisten maajoukkueellakin olla omansa. Naisten maajoukkue valmistautui EM-kotikisoihin vuonna 2009 ja silloin toimittajat kyselivät ahkerasti pelaajilta, mikä olisi hyvä lempinimi joukkueelle. Huuhkajattaret, Naaraspöllöt ja mitä niitä nyt silloin pyöriteltiin. Mikään ei tuntunut luontevalta, eikä sitä voi väkisin vääntää, vaan se syntyy, jos on syntyäkseen.
YLE päätti pyytää yleisöltä nimiehdotuksia EM-kisojen aikaan. Niitä tuli paljon ja monenlaisia, joista Helmipöllöt kuulosti sopivimmalta. Nimestä muotoutui Helmarit, jota käytettiin ensin vitsinä joukkueen sisällä. Kuten usein hyville nimille käy, levisi se nopeasti laajempaankin käyttöön. Nykyään Helmarit liihottavat nimikartalla vähintään yhtä lennokkaasti kuin Huuhkajat.

Jalkapallon EM -kisat Sports Bar Casino Helsingissä.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Mitä Mika Väyryselle kuuluu? Missä mies pelaa?

VASTAUS: Jos haluat löytää Mika Väyrysen, kannattaa käväistä Pitäjämäen suunnalla. Ainakin hetki sitten Väyrynen treenasi Talin palloiluhallin kulmassa. Salissa oli ruuhkaa, mutta onneksi Väykälle löytyi oma pikku pläntti kentän reunasta.

Vielä pari kuukautta sitten kuviot olivat toisenlaiset. Väyrynen palloili Los Angeles Galaxyssa, nousevan jenkkiläisen futisliigan MLS:n suurimmassa joukkueessa. Kalifornian lämpö hiveli miehen pohkeita kuumilla harjoituskentillä, jossa puitteet olivat lähes täydelliset.

Valitettavasti ja onneksi Väykän maajoukkueura on jo takana. Se ei tarkoita, ettei hänelle jossain olisi käyttöä, vaikka tällä hetkellä sopimusta ei löydykään. Hän on pelaajana siinä risteyksessä, jossa joutuu miettimään onko ulkomailta tulevat tarjoukset riittävän kiinnostavia, vai kelpaako paikka Veikkausliigassa, sillä ottajia varmasti riittäisi. Valinta voi olla vaikea: ollako ylivoimainen kotimaan kentillä vai tavallinen kuolevainen kansainvälisillä kentillä.

Jos Väykkä vielä Eurooppaan päätyy, Hollanti voisi olla hyvä arvaus.

“Hollannissa pelasin pitkään ja se maa on sydäntä lähelläni. En panisi hanttiin, jos joku seura vielä tällaisen konkarin sinne haluaisi. Olen avoin kaikelle, mutta tietenkin perhe pitää ottaa huomioon, että ihan minne vain ei voi lähteä”, Väyrynen kertoi Ylelle.

Väyrynen oli pitkän aikaa herkullinen pelaaja Suomen keskikentällä. Perusjätkä, joka toisen perusjätkän Teemu Tainion kanssa teki arvokasta duunia monipuolisella osaamisellaan. Maajoukkueen rinnalle rakentui mittava kansainvälinen ura. Väyrynen olisi voinut saavuttaa suurempiakin asioita, jos ikävät loukkaantumiset kriittisissä kohdissa eivät olisi sabotoineet uraa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille