KYSYMYS: Tein maalin puulaakimatsissa ja olin niin innoissani, etten ehtinyt tuuletukseltani puolustamaan ja vastustaja rankaisi heti maalin. Onko tätä noloutta nähty kovemmilla tasoilla?
VASTAUS: Onnittelut ja pahoittelut!
Alle 16-vuotiaiden maaottelussa Makedonia-Gibraltar väänsivät 0-0-tilanteesta lisäajalla, kun Makedonia iski johtomaalin. Jengi tuuletti innoissaan omien kannattajiensa edessä, mutta kun kaikki pelaajat olivat ehtineet omalle puoliskolleen, vastustaja käytti tilaisuuden hyväksi ja juoksi pallon maaliin. Fifan rankingin tuorein eurooppalaisjäsen Gibraltar voitti kyseisellä maalilla nuorisoturnauksen.
Zambialainen K-Stars pelasi Ferroviariota vastaan, kun kavereille kävi sama kämmi. Sinipaidat tekivät maalin ja ryntäsivät faniensa eteen. Tässä keississä maalivahdilla oli vielä yritystä pelastaa nolo tilanne, mutta hän ei aivan ehtinyt eteen.
Leverkusenin maalivahti Hans-Jörg Butt sekoili Bundesliigassa reilu kymmenen vuotta sitten. Butt oli erikoistunut rangaistuspotkuihin ja kävi tekemässä maalin Schalkea vastaan pilkulta. Tuulettamalla maaliaan vielä kun pallo jo lensi omaan verkkoon, Butt osoitti olevansa nimensäveroinen kaveri.
KYSYMYS: Mikä on viimeinen nyrkkeilyn raskaansarjan paljain nyrkein käyty ottelu? Kuinka kauan kesti, missä ja ottelijat, milloin, kuka oli voittaja?
VASTAUS: Hieno kysymys vie meidät jännän äärelle, kiitoksia!
Nyrkkeily on vanha laji, josta on havaintoja jo Antiikin Kreikasta. Jo silloin käytettiin hanskoja. Paljaiden nyrkkien aikakausi sijoittuu 1600-luvun lopusta 1800-luvun loppuun.
Historian kirjoihin on tallentunut heinäkuulta 1889 huikea viimeinen mestaruusottelu, joka käytiin paljain käsin. Siihen aikaan nyrkkeily oli laitonta, mutta suosittua kansanhuvia. Ottelun paikka pidettiin salassa ja otteluiltana erikoisjunat kuljettivat kolmisen tuhatta ihmistä salaiseen paikkaan Richburgissa, Missisippissä. Mestaruutta puolustava, kuppiin menevä irlantilais-amerikkalainen jättiläinen “Boston Strong Boy” John L. Sullivan näytti jo häviävän ottelun Jake Kilrainille. Sullivanilta lensi laatta 44:llä kierroksella, mutta kaveri sai uutta tuulta purjeisiin ja pakotti vastustajan luovuttamaan huikean 75:n kierroksen jälkeen.
Hanskat tuotiin parantamaan lajin mainetta ja tekemään lajista hyväksyttävän urheilumuodon Queensberry-sääntöjen tullessa voimaan 1800-luvun mittaan. Samalla lajia viilattiin monelta osin: voimaan tuli kolmen minuutin erät, minuutin tauot, painiotteet kiellettiin ja maahanlyödyn ottelijan piti päästä ylös kymmenessä sekunnissa.
Modernit nyrkkeilyhanskat aiheuttavat pintapuolisia vaurioita vähemmän kuin nyrkit, mutta näkemykset niiden vaikutuksesta aivovammoihin vaihtelevat. Keskustelua on käyty muun muassa The British Medical Associationin tieteellisessä julkaisussa ja hanskojen tarpeellisuutta on kyseenalaistanut muun muassa intohimoisesti taistelulajeihin suhtautuva asiantuntija/julkkis Joe Rogan. Olisi luontevaa ajatella, että hanskat suojaavat päätä, mutta kun ajatuksen kääntää niin, että hanskat suojelevat lyöjän kättä, on tilanne aivan toinen. Suojatuilla käsillä pystyy antamaan kovempia iskuja ilman, että käden varsin heikot luut rikkoutuvat.
Briteissä jatketaan edelleen paljain käsin nyrkkeilyn perinteitä. Tähän erikoiseen kulttuuriin voi tutustua Vice-median puolituntisessa dokumentissa, joka sukeltaa brittiläisten kovanaamojen perinteikkääseen lajiin. Bare Knuckle Boxing pyrkii nousemaan maassa parhaillaan undergroundista valtavirtaan.
KYSYMYS: Kuulinko oikein, Henke Larsson pelaa ja paukuttaa maaleja edelleen?
VASTAUS: Kyllä kuulit oikein. Nykyisin Helsingborgin valmentajana viihtyvä Henrik Larsson, 43, vaihtoi itsensä kentälle harjoitusottelussa, ja totta kai ruotsalaislegenda onnistui maalinteossa.
Henken valmentama Helsingborg pelasi maajoukkuetauon aikana harjoitusottelun neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan naapurikaupungin IFK Malmön vieraana. Larssonin jengi voitti ottelun lukemin 7-1. Entinen Celtic hyökkääjä vaihtoi itsensä kentälle 25 minuuttia ennen täyttä aikaa ja viimeisteli loppulukemat tyylikkäästi.
Vaikka Henke näytti vaarallisuutensa boksissa ja pelaamisessa ei näy vanhenemisen merkkejä, on hän keskittänyt kaikki voimavaransa valmennukseen tulevaisuudessa. IFK Malmöa vastaan miehen tulo kentälle oli puhtaasti poissaolojen ja loukkaantumisten seurausta.
Tulevaisuudessa tuskin enää Henkeä nähdään enää tykittämässä verkkoja solmulle, mutta Larssonin maalivainu on siirtynyt myös seuraavalle polvelle. Ex-rastatukan 17-vuotias poikansa Jordan Larsson laukoi uransa ensimmäisen maalin Allsvenskanissa, kun Larssonin perheen Helsingborg voitti Åtvidabergsin 3-0 viime viikolla. Jordanin tyylinäyte alla.
KYSYMYS: Kuulin joskus tarinaa kiinalaisesta nyrkkeilijäjättiläisestä, mutta en muista tyypin nimeä, osaatko auttaa?
VASTAUS: Enköhän. Tässä taitaa olla kyseessä Taishan Dong.
213-senttinen ja 130-kiloinen kiinalaisjätti on vaikuttava ilmestys. Jenkkeihin muuttanut Dong teki sopimuksen Oscar de la Hoyan Golden Boy Promotion -talliin. Aiemmin häntä on nähty koriskentillä, mutta nyrkkeily oli murskaajalle toinen luonteva valinta. Samoin kuin potkunyrkkeily, mitä mies myös on harrastanut.
Dongilla on takanaan viisi ottelua ja hän on voittanut kaikki, kolme tyrmäyksellä. Raskassarjalaisten parhaat ovat usein näinä päivinä jättimäisiä, kuten esimerkiksi entisten neuvostomaiden lajissa menestyneet nyrkkeilijät. Robert Helenius todennäköisesti antaisi Dongille selkäsaunan, mutta jos Kiinan jätin kehityskaari jatkuu, voi jossain vaiheessa tehdä tiukkaa. Nopeutta Dong tuskin saa enää lisää, joten Heleniuksen ulottuvat, mutta nopeat kädet hoitelisivat homman saletisti.
Dongilla on tehtävänään tehdä nyrkkeily suuremmaksi lajiksi Kiinassa, vähän samaan tapaan kuin Yao Mingillä oli koripallossa, mutta parhaat opit lajiin saa Yhdysvalloista. Kun Kiinan kokoinen maa kiinnostuu jostain lajista, syntyy sille aivan uutta kansainvälistä potentiaalia. Kun kiinalaiset innostuvat nyrkkeilystä, saattaa kehissä alkaa näkyä iso määrä maailman väkirikkaimman maan tekijöitä.
VASTAUS: On ja todella paljon tulee olemaankin. Virtuoosimainen takamies on taivaan lahja Suomen koripallomaajoukkueelle. 31-vuotias ja 185-senttinen Wilson tuo leveyttä Susijengin kovaan takamiesrosteriin ja aina avaukseen asti. Kyseessä ei ole turisti, vaan kovan luokan vahvistus, joka haluaa edustaa Suomea tulevaisuudessa aina arvokisoja myöten.
Kotimaisen Korisliigan korikuninkuuden vuonna 2011 voittanut Wilson, 31-vuotias amerikkalaissyntyinen koripalloilija on saanut Suomen kansalaisuuden ja on edustuskelpoinen myös maajoukkueessa. Jo vuonna 2010 julkisesti kansalaisuushaaveestaan puhunut nopea Wilson on naimisissa Suomen entisen maajoukkuepelaajan Laura Wilsonin (os. Sario) kanssa.
Mikä parasta, Wilson on ennestään tuttu muille maajoukkuejätkille. Takamies on harjoitellut jo maajoukkueen mukana kesäisin harjoitusleireillä. Jos Erik Murphyn oli helppo tulla maajoukkueeseen, tulee se olemaan sitä Wilsonillekin, mikä luo hyvän pohjan jo tuleviin EM-kisoihin. Suomea pidemmän aikaa kotipesänään pitänyt Wilson läpäisi viime vuoden lopulla kielikokeen, joka oli viimeinen este kansalaisuuden hakemiselle ja Susijengin paidan saamiselle. Kansalaisuuden saatuaan onnellinen Wilson kertoi tämän olevan elämänsä tärkeimpiä hetkiä lapsen syntymisen ja vaimon tapaamisen lisäksi.
Vuonna 2007 Eurooppaan saapunut Wilson pelaili Belgiassa ennen Suomeen tuloaan. 2010-2011 Korisliigassa sähäkkä pallotaituri antoi vahvat näytöt osaamisestaan. Korikuninkuus irtosi Hongan riveissä 37 runkosarjaottelussa 22,3 pisteen keskiarvolla ja hyvillä heittoprosenteilla. Suomen jälkeen hän on pelannut Australiassa voittaen muun muassa joukkueensa MVP-tittelin kolmesti. Viime kauden lopun Wilson pelasi Ranskassa Pro A-joukkue SPO Rouenissa tehtaillen kahdeksassa ottelussa keskimäärin 9,5 pistettä, 2,8 levypalloa sekä 2,3 korisyöttöä.
Vaikka Susijengi kaipaisi kipeästi isoja miehiä maajoukkueeseen on Wilsonin tulo enemmän kuin hyvä asia. Petteri Koposenkin peli monipuolistuu ja palloa on nyt tuomassa ylöspäin enemmän miehiä. Koposen peliä voidaan hioa enemmän Himkin suuntaan. Tervetuloa Jamar Wilson Susijengiin, sinua ja maajoukkuetta odottavat hienot tulevat vuodet.
KYSYMYS: Repikö toi nainen lapselta pelipaidan käsistä?
VASTAUS: Kyllä oikein näit, ja tämä “aikuinen” ei ole pojan äiti vaan täysi idiootti.
Swindonin ja Prestonin välisessä Englannin toiseksi korkeimman sarjatason karsintaottelussa nähtiin inhottava kohua herättänyt tilanne, kun Prestonin hattutempun täräyttänyt Jermaine Beckford otettiin vaihtoon noin 70 minuutin kohdalla. Kolmen maalin mies heittää pelipaitansa yleisön joukkoon nuorille pojille, ja kahdeksanvuotias Ted Dockray onnistui nappaamaan paidan itselleen. Homma lähti lapasesta, kun yleisön joukossa ollut nainen repi paidan pojan käsistä. Tilanne onneksi tallentui videolle ja tästä hässäkästä syntyi iso kohu Britteinsaarilla.
Twitter pisti parastaan kuvan tullessa maailmalle. Kaikki olettivat, että kyseessä on pikku pojan mutsi, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Paidan repinyt nainen oli samana iltana laittanut paidan myyntiin netin puolella, mutta joutunut poistamaan ilmoituksen uutistulvan takia.
Preston ja Jermaine Beckford lahjoittivat kahdeksan vuotiaalle Ted Dockraylle uuden Beckfordin pelipaidan nimikirjoituksilla varustettuna. Hienossa tilaisuudessa nuori Preston-fani sai tavata suuren idolinsa ja nostaa nousupokaalia ilmaan. Hieno ja onnellinen loppu tarinalle.
KYSYMYS: Montako suomalaista on voittanut Stanley Cupin ja kenellä eniten?
VASTAUS: Moni suomalainen on yrittänyt historian saatossa saada itselleen jääkiekon himoituimman ja suurimman Stanley Cupin. Melkein 200 suomalaista on luistellut NHL-jäillä. Ensimmäisenä suomalaisena NHL:ssä pelasi Pentti Lund Boston Bruinsissa vuonna 1946. Lund sai kuitenkin kiekko-oppinsa Kanadassa ja vaihtoi myöhemmin kansalaisuutensa yhdysvaltalaiseksi helpottaakseen USA:n ja Kanadan rajan ylitystä, joten ensimmäinen Suomessa kiekko-oppinsa saanut NHL-pelaaja oli Matti Hagman, joka pelasi ensimmäisen ottelunsa 30 vuotta myöhemmin 1976.
Hagmania seurasivat muut suomalaiset syksyllä 1979 Pakka Rautakallio, Risto Siltanen, Antero Lehtonen ja Kari Makkonen. Kyseisistä herroista ei ollut vielä Stanley Cupin voittajiksi, mutta tie oli avattu ja kauan ei tarvinnut odottaa ensimmäistä suomalaisvoittajaa.
Muuan Jari Kurri nappasi suomalaisista ensimmäisenä arvostetun Stanley Cupin vuonna 1984 Edmonton Oilersin riveissä. Raimo Summanen pelasi samana vuonna Edmontonissa, mutta koska ei saanut riittävää 41 ottelua tai finaalipeliä alle, ei “Raivolla” ollut oikeutta saada nimeään Stanley Cup -pokaaliin. Edmontonin dynastiaan liityivät mukaan Esa Tikkanen ja Reijo Ruotsalainen. Jari Kurri ehti napata Oilersin riveissä peräti viisi Stanley Cup sormusta. Esa Tikkanen saavutti myös uransa aikana viisi Stanley Cupia, mutta yhden Rangersin riveissä. Reijo Ruotsalainenkin ehti napata Edmontonissa kaksi sormusta.
Vaikka moni suomalainen on yrittänyt Edmontonin suuruusvuosien jälkeen saada nimeään Stanley Cupiin, ei se helppoa ole ollut. Kuusi muuta suomalaista on voittanut kannun ja kaikki heistä vain kerran. Viimeisin voittaja on Tuukka Rask. Vuonna 2011 loistokauden pelannut suomalainen sai nostaa toisena suomalaisena maalivahtina kannua ilmaan. Vuotta aikaisemmin 2010 Antti Niemi torjui Chicagolle mestaruuden. Muut suomalaiset Stanley Cupin voittajat ovat Jere Lehtinen, Dallas 1999, Ville Nieminen, Colorado 2001, Teemu Selänne, Anaheim 2007 ja nyt finaaleissa pelaava Valtteri Filppula, Detroit 2008.
Joukkue saa kaiverruttaa pokaaliin enintään 52 nimeä (pelaajien lisäksi mm. johtohenkilöstöä, valmentajat, kykyjenetsijöitä). Suomalaisista nimensä pokaaliin ovat saaneet kykyjenetsijät Matti Väisänen, Jonne Väisänen, Joni Lehto, Kari Kettunen, Ari Vuori, Jukka Holtari ja Christian Ruuttu.
Yhdeksän suomalaista pelaajaa on nostanut suurinta ja kauneinta ilmaan. Seuraavien viikkojen aikana saamme uuden suomalaisen Stanley Cupin voittajan. Aika näyttää nostaako Filppula kannua toistamiseen ilmaan, vai nuori taiteilija Teuvo Teräväinen ja saako Kimmo Timonen Stanleyn uransa viime metreillä.
KYSYMYS: Onko Carlin Isles rugbyn seuraava supertähti?
VASTAUS: Kyllä, ellei ole jo sitä. Yhdysvalloissa rugby on ainakin saanut enemmän uutistilaa Carlin Islesin myötä. Lahjakas ja nopea Isles saa vastustajan näyttämään todella huonolta, jos laitakiituri saa vähänkin siimaa vastapuolen kaveriin. Parhaimmillaan Islesin työskentely näyttää siltä kuin hän olisi eri liigasta.
Isles on yhdysvaltalainen rugbynpelaaja, joka pelaa Glasgow Warriorsissa Skotlannissa Pro12-liigaa. Nopeutensa ansiosta Islesin pelipaikka on laitajuoksija eli wing.
Pienikokoisen rugbypelaajan suurin vahvuus on hänen loistava juoksunopeutensa. Entisen yleisurheilijan ennätys pikajuoksun 100 metrillä on 10.24 sekuntia. Ennen Rugby-ammattilaisuutta Isles harrasti yliopistossaan (Jackson High School) 100 metriä, 200 metriä ja pituushyppyä ja rikkoi koulunsa kaikki ennätykset. Pallotuntuma tuli kouluaikaan tutuksi amerikkalaisen jalkapallon parissa, niin lukioaikana kuin yliopistossa. Isles teki vuonna 2013 sopimuksen NFL-liigan Detroit Lionsin kanssa, ja liittyi seuran harjoitusrinkiin. Taidot eivät riittäneet jenkkifudikseen ja sopimus purettiin 2014, ja siitä lähtien raketti on panostanut rugbyyn ja Glasgow Warriorsiin.
Normirugbyn lisäksi jenkkiylpeys on pelannut rugbyn sevens-pelimuotoa, jossa laiturin nopeus pääsee enemmän esiin, kun kentällä on enemmän tilaa. Rugby sevens muoto debytoi myös olympiatasolla vuoden 2016 kesäolympialaisissa Rio de Janeirossa, ja voin sanoa, että jos mies on vain kunnossa kisojen aikaan, jälki on tuhoisaa. USA voitti ensimmäistä kertaa Englannissa järjestetyn sevens-turnauksen. Välierissä kaatui isäntämaa Englanti selvin luvuin 43-12 ja finaalissa Australia 45-22. Turnauksen suurin tähti oli Carlin Isles, joka on luultavammin rugby-historian nopein pelaaja.
Loppuun vielä Islerin pari murskaavaa maali Lontoon 7 turnauksesta.
KYSYMYS: Tein näyttävän oman maalin. Oma joukkuekaveri sano, et ei toi niin paha ollut kuin Chris Brassin tekemä oma maali. Kuka kyseinen herra on ja miten pahasti hän mokasi?
VASTAUS: Yllä oleva Youtube-pätkä on legenda ja maali ehkä kaikkien aikojen hienoin oma maali. Tähän videopätkään ei Tuomari kyllästy. Repeilen aina kun kuulen puhuttavankin Chris Brassista. Pelkkä näyttävä oma maali ei riitä kruunaamaan tilannetta. Brass yrittää purkaa pallon selkä edellä kentälle päin ja purku osuu vähän liiankin osuvasti lapikkaaseen. Jalasta lähtevä pallo ottaa hurjan osuman naamaan ja kimpoaa suoraan omaan maaliin, ohi hölmistyneen maalivahdin. Ja ihan kuin tilanne ei olisi jo tarpeeksi huvittava, murtaa Bury-pakki tilanteessa vielä oman nenänsä. Eikä tämä ole vitsi.
Noin 15 vuotta Englannin liigakentillä ammatikseen pelannut Brass muistetaan hyvänä ja taistelevana puolustajana. Suurempi yleisö muistaa ikävä kyllä ainoastaan Brassin omasta maalista. Jotenkin tulee mieleen Peter Enckelman tapaus. Brass osaa itse nauraa nykyään tilanteelle ja sanoo olevansa tyytyväinen vieraspelin antiin, tulihan Burylle kolme pistettä matkaan voitto-ottelussa Darlingtonista lukemin 3-2.
Mainitsemani Peter Enckelman muistetaan myös omasta maalista, jota itse asiassa ei olisi pitänyt hyväksyä. Kaudella 2002/2003 Aston Villan ja Birminghamin välisen derbyn puhutuin tilanne oli Birminghamin 2-0 maali. Villalla sivurajaheitto, jonka Olof Mellberg heittää Enckelmanin jalan alta suoraan omaan maaliin. Jos kosketusta palloon ei olisi ollut, seurauksena olisi ollut kulmapotku, sillä palloa ei voi heittää omaan maaliin. Erotuomari näki Enckelmanin koskeneen palloon. Suomalaisveskari itse sanoo, ettei koskenut palloon ja näin väitän minäkin.