VASTAUS: NHL:n tähdistöottelu on maailman kovimman kiekkosarjan jokavuotinen kahden joukkueen näytösluonteinen neppailuottelu. Maaleja otteluissa kyllä tulee, mutta pelillinen anti on varsin verkkaista, eikä matsissa tunneta sanaa puolustus.
Ensimmäinen tähdistöottelu pelattiin vuonna 1947, ja aina tähän päivään asti juhlaottelu on säilyttänyt asemansa NHL:n vuosittaisessa ohjelmistossa. Tähdistöotteluita on pelattu vuosien varrella erilaisissa muodoissa. Tähdistöottelut saivat kivan lisän vuosina 1975-1993, kun joukkueita alettiin peluuttaa itäisen ja lähtisen konferenssien välillä. Peleihin tuli alkuvuosina intensiteettiä lisää ja paikoitellen kentällä saatettiin jopa nahistella.
Tuomarin mieleenpainuvimmat All-Star-matsit ovat olleet hieman erikoislaatuisia.
Vuonna 1987 tähdistöottelun asemasta järjestettiin kahden ottelun Rendez-Vous `87 -tapahtuma NHL:n tähdistön ja Neuvostoliiton välillä ja vuonna 1979 Challenge Cup, jossa NHL:n edustusjoukkue kohtasi Neuvostoliiton maajoukkueen kolmen ottelun sarjassa.
1998 All-Stars matsi vedettiin muodossa Pohjois-Amerikka vastaan muu maailma. Suomalaisittain ottelu oli mukavaa katsottavaa. Muun maailman kovimmassa vitjassa pelasivat Teemu Selänne, Saku Koivu ja Jere Lehtinen. Taitureita säesti pakin tontilla Teppo Numminen.
Nykyään hyvään tähdistöottelutapahtumaan kuuluvat päivää aikaisemmat taitokilpailut, jossa maailman parhaat kilpailevat muun muassa siitä, että kuka on nopein luistelija ja kenellä on kovin lyöntilaukaus.
KYSYMYS: Onko kukaan edustanut jääkiekossa kahta eri maata?
VASTAUS: Kyllä on. Kahden passin kanadalainen on ollut tuttu näky jo monen vuoden ajan jääkiekossa. Historian saatossa on nähty kovia äijiä, jotka ovat pelanneet maajoukkuepelejä peräti kolmen eri lipun väreissä, ja parin vuoden päästä saattaa löytyä mies, joka on edustanut peräti neljää eri maata.
Kansainvälinen jääkiekkoliitto sallii pelaajien kansalaistamisen. Kansalaistaminen tarkoittaa sitä, että pelaaja vaihtaa kansalaisuuttaan ja edustaa uutta maataan kansainvälisissä peleissä. Jos esimerkiksi pohjoisamerikkalainen lätkäjätkä haluaisi edustaa Unkaria, tulisi hänen pelata yhtäjaksoisesti kaksi vuotta unkarilaisessa jääkiekkojoukkueessa ja saada Unkarin passi. Jos kyseessä oleva esimerkkipelaaja on jo uransa aikana edustanut muuta maata aiemmin urallaan joko nuorten tai miesten maajoukkueessa, pitää hänen pelata kahden sijaan neljä vuotta kansalaisuuden saamisen lisäksi.
Keski-Euroopan maat ovat peluuttaneet monen vuosikymmenen aikana pohjoisamerikkalaisia maajoukkueissaan, koska heidän sukujuuret ovat olleet esimerkiksi Itävallasta tai Italiasta, vaikka pelaajat ovat syntyneet Pohjois-Amerikassa. Moni pelaaja on edustanut Kanadaa nuorten MM-kisoissa ja NHL-uran jälkeen on siirrytty pelaamaan Keski-Eurooppaan. Usealle maalle pohjoisamerikkalaisen ottaminen on ollut elinehto pysyäkseen jääkiekon ylimmällä A-divisioonatasolla.
Vielä 80- ja 90-luvulla Ranska, Itävalta, Sveitsi ja Italia käyttivät joukkueissaan paljon pohjoisamerikkalaisapuja. Joukkueiden kärkiketjut olivat niin sanottuja ostomiehiä ja oman kylän pojat saivat jämäminuutteja joukkueissaan.
Sveitsistä on vuosien varrella tullut jääkiekon suurmaa, jonka pelaajatuotanto tuottaa nykyään omasta takaa kovia pelimiehiä maajoukkuetasolle. Sveitsin pääsarjassa saa pelata ainoastaan viisi ulkomaanapua, kun taas muissa alppimaissa vahvistuksia on saanut olla melkein rajoittamaton määrä. Tämä on tehnyt pelaajatuotantoon pahoja rakoja. Sveitsin pojat ovat saaneet nuoresta lähtien pelata vastuullisessa roolissa, kun taas esimerkiksi Italiassa nuoret eivät saa minkäänlaista näytön paikkaa omassa pääsarjassa, vaan joutuvat lähtemään hakemaan peliaikaa muista maista. Tämä luonnollisesti saa monen nuoren pelaajan lopettamaan oman rakkaan lajinsa pelaamisen. Itävalta ottaa nykyään vaikutteita naapurimaa Sveitsistä ja peluuttaa enemmän niin sanottuja oman maan poikia.
Nykyään pohjoisamerikkalaisia nähdään idän suunnassa. Itä-Euroopan urheilussa on nykyään rahaa ja se näkyy myös maajoukkuetasolla. Valko-Venäjän MM-kisoissa nähtiin uuden säännön ensimmäiset käyttöönottajat. Kevin Dallman on esimerkkitapaus kansalaistetusta pelaajasta. Kanadalainen siirtyi KHL:n Barys Astanaan ja pelasi neljä vuotta seurassa saaden maan kansalaisuuden ja luvan edustaa uutta maata kansainvälisissä turnauksissa. Samoissa kisoissa Geoff Platt ja Kevin LaLande edustivat Valko-Venäjää. B-divisioonatasolla monet maat ovat tehneet saman. Unkari nousi tuleviin MM-kisoihin Leijonien riesaksi monen nikkarin ansiosta. Alemmilla maajoukkuetasoilla Kroatia ja Pohjois-Korea hakevat apua myös Pohjois-Amerikan suunnalta.
Vaikka käytännössä kaikki kahden passin miehet ovat olleet kanadalaisia ja edustaneet eurooppalaisia maita. On myös Kanada saanut apua eurooppalaisista pelaajista. Kuuluisin ja erikoisin tapaus on Petr Nedved, joka loikkasi Kanadaan 80-luvun lopussa Tsekkoslovakiasta. Nedved sai Kanadan kansalaisuuden 1993, ja hän pelasi Kanadan jääkiekkomaajoukkueessa 1993-1994, kun hänellä ei ollut sopimusta NHL:ään. Nedved oli kaatamassa Suomea Lillehammerin talviolympialaisissa välierissä.
Myöhemmin Nedved olisi halunnut pelata synnyinmaan väreissä, mutta IIHF:n sääntöjen mukaan kanadalaisena hän ei saanut osallistua IIHF:n turnauksiin. 1996 maailmancup pelattiin NHL:n sääntöjen mukaan, jolloin taituri pelasi Tsekin joukkueessa. Uusien sääntöjen mukaan Nedved pelasi uran loppupuolella kotimaan pääsarjassa tarpeeksi kausia ja IIHF katsoi Nedvedin olevan jälleen tsekkiläinen ja pistenikkari edusti Tsekkiä MM-kisoissa ja hän on myös ainut mies, joka on edustanut Olympiatasolla kahta maata (Kanada 1994 ja Tsekki 2014).
Suomalaisittain mielenkiintoinen tapaus on Matti Hagman. Izvestija-turnauksessa Hagman pelasi Kanadan paidassa. Kuulit oikein, Hagman oli juuri myyty Bostonista NHL:n puolelta Quebecin WHA-joukkueeseen. Quebec edusti Moskovassa Kanadan maajoukkuetta. Hagman teki turnauksessa muun muassa kaksi maalia Suomen verkkoon.
Kun Tsekkoslovakia hajosi, luonnollisesti pelaajat valitsivat Slovakian tai Tsekin paidan maajoukkuetasolla, mutta Neuvostoliiton hajoaminen sai pelaajat edustamaan peräti kolme eri lipun väriä. Ensin Neuvostoliitto, seuraavaksi talviolympialaisissa (1992) Itsenäisten valtioiden yhteisö eli IVY ja ura jatkui tämän jälkeen Venäjän väreissä. Kuuluisimpia pelaajia olivat Aleksei Shamnov, Aleksei Kovaljov ja Dmitri Juskevic.
IVY:n joukkueessa pelasi myös Darius Kasparaitis, joka ehti edustaa Neuvostoliittoa nuorten kisoissa ja Venäjää aikuistasolla. Nyt kovaotteinen pakki haluaa pelata synnyinmaansa Liettuan väreissä, vaikka on lopettanut jääkiekkoilun ammattilaistasolla seitsemän vuotta sitte.
Miamissa asuva Kasparaitis pitää kuntoaan yllä neppailemalla paikallisilla höntsävuoroilla ja matkustaa Liettuaan muutaman kerran vuodessa osallistuakseen maan jääkiekkosarjaan. Vuosi miehen pitäisi pelata vielä maansa pääsarjassa, jotta voisi edustaa Liettuaa 2017 tai 2018 MM-tasolla. Tehtävä ei ole mahdoton, sillä Liettuan jääkiekko taso on suoraan sanottuna surkea.
KYSYMYS: Nuorten jääkiekon MM-kisat alkavat. Mikä on ollut historian värikkäin ottelu?
VASTAUS: Yksi mielenkiintoisimmista otteluista nuorten MM-jäillä nähtiin vuonna 1987, jossa kohtasivat Kanada ja Neuvostoliitto. Mahtikiekkomaiden välinen matsi päättyi värikkäiden vaiheiden jälkeen joukkomyllyyn, johon ei auttanut edes valojen poisto hallista.
Suomi oli ennen kyseistä ottelua varmistanut itselleen historian ensimmäisen MM-mitalin nuorten lätkässä voittamalla päätösottelussaan Tsekkoslovakian maalein 5-3. Kanada ja Neuvostoliitto ratkaisivat illan matsissa myös Suomen mitalin värin. Ennen ottelua Pikku-Leijonien piti saada joko hopeinen tai pronssinen mitali, mutta kaikkien yllätykseksi Suomi saikin kultaisen-mitalin mukaansa, kun päätösottelu päättyi joukkomyllyyn ja oikeutetusti Neuvostoliitto ja Kanada diskattiin ja pelkona oli myös molempien pudottaminen B-divisioonaan.
Kanada johti peliä 4-2, kunnes tivoli pistettiin jäälle pystyyn. Kaikki alkoi NL:n maalin tuntumassa. Kanadan Sanipass teloi NL:n Kostitshkinia ja norjalaistuomari Rönning tarjosi siitä kanukille kaksiminuuttista. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kuumakallelle ja niinpä nikkari varmuuden vuoksi teloi Kostitshkinia vielä kerran. Apurina paikalla oli myös Theoren Fleury, jonka Kostitshkin torppasi maahan. Selvä tilanne ja myllyt pystyyn. Mike Keane ja Chris Joseph valitsivat omat tanssiparit ja niin nyrkit alkoivat heilua urakalla. Maalivahtien lisäksi kentällä oli sillä hetkellä kummallakin jengillä neljä pelaajaa. Tilanne oli ollut hektinen jo pidemmän aikaa.
Kentällisen tappelu vaihtui joukkotappeluksi siinä vaiheessa kun Neuvostoliiton valmentaja lähetti muutaman miehen apuun jäälle. Kanadalaisessa kiekkokulttuurissa tämä tarkoittaa joukkotappeluun haastamista. Kanadalla sattui olemaan valmentaja oikea gooncoachina tunnettu Bert Templeton, joka ei näissä tilanteissa paljoa ujostellut vaan lähetti koko vaahteralehtiryhmän kentälle. Tuomaristo oli tilanteesta aivan pihalla ja katsoivat parhaaksi poistua paikalta.
Hallista sammutettiin valot ja toivottiin tappelun loppuvan, mutta kun valot sytytettiin uudelleen jatkui kahina entiseen malliin. Bileet saatiin loppumaan vasta kun paikallinen miliisi tuli paikalle ja ampui pari kovaa hallin kattoon.
Värikäs peli, jossa kohtasi kaksi eri kiekkokulttuurista joukkuetta. Taito vaihtui nyrkkeilyyn.
Onneksi kiekko on nykyään kansainvälistynyt ja Suomen Leijonatkin voittavat tulevissa kotikisoissa MM-kultaa ilman muiden maiden jelppiä.
KYSYMYS: Koripallo-ottelussa hienointa on pelin loppu, jos voitto ratkaistaan viimeisellä heitolla. Missäs matsissa on ollut kreisein loppu?
VASTAUS: Kieltämättä tuntuu välillä hullulta, miten joukkueet eivät saa eroa toisiinsa, vaikka matsit kestävät 40 minuutista 48 minuuttiin ja pistemäärät ovat huimia. Kun koripallossa saa heitosta yksi, kaksi tai kolme pistettä, luulisi joukkueiden saavan selvän toisesta neljän jakson aikana. Aika usein neljä jaksoakaan ei riitä, vaan tarvitaan jatkoaika ja joskus toinenkin. Buzzer-beater eli lopullinen niitti vastustajan koriin on kieltämättä yksi koripalloilun hienoimpia juttuja ja näitä nähdään lähes joka viikko jossain päin maailmaa.
Näkemistäni kolme loppuratkaisua on kuitenkin ylitse muiden. Tässä pari kreisiä loppua koripalloparketeilta. Toivotaan, että Susijengillä löytyy vastaavanlaista karmaa omissa maaotteluissaan.
Khalil Edney heittää ensin päätyrajaheiton suoraan vastustajalle, joka käsittämättömästi heittää pallon ilmaan, luullen pelin olevan jo ohi. Edney on erimieltä ja ryntää päätyrajaheittonsa jälkeen takaisin peliin ja saa ihmeen kaupalla vielä heittopaikan ja millä tuloksella. Voitto New Rochellelle ikimuistoisesti pinnan erolla Mount Vernonista.
Adriatic Leaguessa nähtiin yksi uskomattomimmista lopuista, mitä koskaan on palloilulajeissa nähty. Ensin Cibona Zagreb heittää kolmosen sisään 0,6 sekuntia loppua ja luulee voittavansa matsin ja niin luulee yleisökin, mutta Partizan Belgradilla on vielä sanansa sanottavana. Ei muuta kuin pallo peliin ja omasta päästä heitto sisään. Partizanille hieno 75-74-voitto. Kerrassaan hämmentävä loppu.
Ottelu, jonka piti olla USA:n juhlaa. Olympialaiset 1972, Loppuottelu Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välillä ratkaistiin vasta loppuhetkillä. USA johti matsia pisteellä sekunti ennen loppua, kun Doug Collins oli heittänyt molemmat vapaaheitot sisään. Tämän jälkeen tuomarit kuitenkin keskeyttivät ottelun Neuvostoliiton valmennusjohdon väittäessä aikalisäpyyntönsä jääneen huomioimatta ennen vapaaheittoja ja peliaikaa lisätään kaksi sekuntia. Peli käynnistyi jälleen ja jenkit ehti jo juhlimaan olympiakultaa summerin soidessa. Viimeiset kolme sekuntia pelattiin kuitenkin jälleen uudestaan, sillä tuomari oli antanut pelin jatkua ennen pelikellon saamista oikeisiin lukemiin ja ajanottaja soitti summeria tarkoituksenaan ilmoittaa tästä. Pelin taas jatkuessa neuvostoliittolaiset tavoittivat viimein pitkällä syötöllään Sergei Belovin, joka teki Neuvostoliitolle kaksi pistettä. Yhdysvaltalaiset jättivät ottelusta protestin FIBA:lle, joka päätti ottelun Neuvostoliiton hyväksi. Yhdysvaltalaiset kokivat kyseessä olleen epäoikeudenmukaisen ja sääntöjenvastaisen tuomion, jonka takia he eivät loppujen lopuksi vastaanottaneet hopeamitaleita.
