KYSYMYS: Pikkuseura Leicester johtaa Valioliigaa. Onko tämä vain yksittäinen tähdenlento vai voivatko pienet joukkueet taistella jatkossakin kivikovan Valioliigan voitosta?

VASTAUS: Ei nyt vielä rynnätä torille, mokomatkin kullanhimoiset Leicester-glooryhuntterit! Missä te kaikki olitte puoli vuotta sitten? Kautta on vielä jäljellä ja pitää muistaa, että Tottenham tulee lujaa takaa, mutta jo nyt nähty Leicesterin uroteko on parasta, mitä futis – tai ylipäänsä mikään urheilu – voi tarjota.

Miten on mahdollista, että vielä huhti-toukokuun taitteessa sarjan kärjestä löytyy pikkuseura Leicester? Onhan tämä kerrassaan uskomaton satutarina, josta koko jalkapallomaailma tuntuu tykkäävän. Niin fanit kuin pelaajat pitävät sympaattisen joukkueen lähes pysäyttämätöntä voittokokulkuetta virkistävänä ilmiönä. Joukkue oli useiden asiantuntijoiden papereissa varma putoaja ennen kauden alkua ja nyt "vain" 20 miljoonalla rakennettu kettulauma jyskyttää varmoin ottein sarjan kärjessä. Käsi pystyyn – kuinka moni ihan vilpittömästi tiesi kauden alussa, että joukkue nimeltä Leicester pelaa Valioliigassa?

Ei siinä, Leicester-huumaan on helppo hypätä mukaan, sillä joukkue on ultimaattinen altavastaaja, joka taistelee isoja ja pahoja jättiläisiä vastaan. Valtaosa kasuaaleista urheilufaneista haluaa nähdä tämän tarinan ja olla osa sitä. Siksi niin moni on hypännyt kettujen bandwagoniin ja liputtaa seuran mestaruuden puolesta. Sitä paitsi kuka voisi vihata pientä ja sympaattista Leicesteriä? Se on vähän sama kuin joku ilmoittaisi vihaavansa saimaannorppia.

Joukkue on rakennettu käytännössä miehistä, jotka ovat aiemmin urillaan jääneet vähäiselle vastuulle. Nyt nimet Vardy, Drinkwater, Schmeichel ja Mahrez ovat kaikkien huulilla ja kuuluvat yksinkertaisesti sarjan parhaimpien pelaajien joukkoon. Leicester puhaltaa lisäksi yhteen hiileen. Joukkue on käyttänyt tällä kaudella vähiten miehiä kaikista Valioliiga-joukkueista ja on todella tiivis nippu, jonka peli perustuu nopeaan vastahyökkäykseen. Pelityyli sopii niin sanottuja isompia vastaan mainiosti. Käytännössä Leicester ei halua hallita pallollista peliä, sillä silloin joukkue on epämukavuusalueella. Puolustus on vahva, joka ei tunnu häviävän yhtäkään pääpeliä oman kuudentoista sisällä ja alakerta osaa heittää pitkän pallon hyökkääjille lähes aina oikeaan paikkaan.

Tilastot puhuvat myös Kettujen puolesta. Joukkue on saanut eniten pilkkuja Valioliigassa ja vastustajat hukkaavat eniten paikkoja sarjakärkeä vastaan. Ja mikä tekee tästä kaudesta erikoisen on se, että kaikki isot rämpivät tänä vuonna jollain tavalla. Chelsea sukelsi uppopalloa jo alkukaudesta, ManU ei saa tehtyä maaleja, ManCity on hengetön ja Arsenal on tuttu puppeloija vuodesta toiseen. Ei oteta Leicesteriltä mitään pois hienosta kaudesta, mutta milloin jättiseurat ovat olleet näin huonoja koko kauden?

Uudet televisiosopimukset lupaavat hyvää jatkossa myös muille pienemmille seuroille. Viime vuonna Valioliiga tiedotti lähes seitsemän miljardin euron sopimuksesta Skyn ja BT Sportin kanssa. Uusi sopimus nostaa luonnollisesti seurojen palkkioita televisioitavista matseista. Kauden 2016-17 mestari esimerkiksi kuittaa huimat 200 miljoonaa ja rapiat euroa, ja sarjajumboksikin jäänyt jengi saa kelvollisen 130 miljoonan korvauksen. Tämän uuden sopimuksen myötä kaikki Valioliigassa pelaavat seurat nousevat 30 rikkaimman jalkapalloseuran joukkoon maailmassa. Totta kai sopimuksen myötä suurseurat kehittyvät entistä paremmiksi, mutta myös muut hyötyvät taloudellisesti. Tämä luo pohjan entistä tasaisemmalle kilpailulle Valioliigassa. Enää pelaajat eivät suuntaa esimerkiksi Italian Serie A:n tunnettuihin seuroihin, vaan pelaavat mieluummin Valioliigassa vaikka sarjan häntäpäässä. Pitää muistaa, että Championship on myös kova sarja, joka kehittyy koko ajan ja on tällä hetkelläkin täynnä hyviä pelaajia.

Kettujen kirmaamista on verrattu yhtenään absurdilta tuntuvaan satuun. Ainoa ero Leicesterin sadun ja tavanomaisen satutarinan välillä on se, että Leicesterin taru on täysin tosi. Ainoa kysymysmerkki on, millainen loppu tällä sadulla on? Tuomari ennustaa, että mikäli Leicesterin seurayhteisö jatkaa kollektiivista unelman jahtaamista, se saattaa lähiviikkoina muuttua todeksi.

Leicesterin fani tiivistää kaiken oheisessa videossa yhteen lauseeseen:
"It's just a dream. You just can't believe what's happening..."

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

Tästä 5+20? Huhhei.

KYSYMYS: Antaako venäläiset suomalaisjoukkueen voittaa venäläisten omistamaa kiekkoliigaa?

VASTAUS: Kiitoksia tulenarasta, asenteellisesta, monimutkaisesta ja ehkä jopa aiheellisesta kysymyksestä. Uskoisin, että tästä aiheesta nousee jossain vaiheessa laajempaakin keskustelua kiekkopiireissä.

Jokerit osoitti olevansa valmis KHL:ään alusta asti. Se tarjosi rahaliigalle valmiin paketin ja toimivan organisaation ja lunasti paikkansa heti ensimmäisellä kaudellaan sijoittumalla 28 joukkueen runkosarjassa kuudenneksi ja omassa läntissä divisioonassaan neljänneksi, mikä oli paras saavutus KHL:n tulokasjoukkueelta tähän asti.

KHL:n mestaruudesta taistellessa Jokereilla on edessään joka kerta kivinen tie, sillä heidän pitää kohdata jo ennen finaaliin pääsyä sekä Moskovan TsSKA että Pietarin SKA eli KHL:n kovimmat jengit ja myös ne jengit, joita suomalaisjoukkueen voi olla vaikea voittaa monesta syystä. Viime vuotisen TsSKA:ta vastaan koetun pudotuspelitappion jälkeen suomalaiset iltapäivälehdet kirjoittivat oikeusmurhasta ja siitä, että pelaako Jokerit KHL:ssä myös tuomareita vastaan. Myöhemmin Erkka Westerlund avautui samasta aiheesta ja sai sakkoja.

KHL on kansainvälinen kiekkoliiga, ei ainoastaan venäläinen kiekkoliiga, joka haluaa kansainvälistyä entistä enemmän. KHL on kurottanut Saksan, Ruotsin, Norjan ja Sveitsin suuntaan, mutta toistaiseksi uusia maita ei ole lähtenyt mukaan. Seuraava kumppani löytyy kauempaa idästä, kun Peking saa ensimmäisen kiinalaisen joukkueen sarjaan. Siksi on naurettavaa väittää, etteikö muut kuin venäläisjoukkueet voisi ikinä voittaa KHL:ää.

Roman Rotenberg on sekä Pietarin SKA:n että Jokereiden omistaja ja Jokerit on hieman kuin SKA:n pikkuveli. SKA:n pelaajat saavat bonuksen voittaessaan Jokerit, mutta Jokeri-pelaajille sellaista ei ole luvassa. Saa nähdä, miten kävisi, jos nämä jengit kohtaisivat pitkällä pudotuspeleissä? Ainakin SKA:n pelaajat saisivat pientä etua siitä, että Rotenberg on maalauttanut Hartwall Areenan vieraspukukopin SKA:n väreillä. Ja oikeasti, missä muussa lajissa joku omistaa kaksi joukkuetta samassa sarjassa?

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Montako suomalaista on voittanut Stanley Cupin ja kenellä eniten?

VASTAUS: Moni suomalainen on yrittänyt historian saatossa saada itselleen jääkiekon himoituimman ja suurimman Stanley Cupin. Melkein 200 suomalaista on luistellut NHL-jäillä. Ensimmäisenä suomalaisena NHL:ssä pelasi Pentti Lund Boston Bruinsissa vuonna 1946. Lund sai kuitenkin kiekko-oppinsa Kanadassa ja vaihtoi myöhemmin kansalaisuutensa yhdysvaltalaiseksi helpottaakseen USA:n ja Kanadan rajan ylitystä, joten ensimmäinen Suomessa kiekko-oppinsa saanut NHL-pelaaja oli Matti Hagman, joka pelasi ensimmäisen ottelunsa 30 vuotta myöhemmin 1976.

Hagmania seurasivat muut suomalaiset syksyllä 1979 Pakka Rautakallio, Risto Siltanen, Antero Lehtonen ja Kari Makkonen. Kyseisistä herroista ei ollut vielä Stanley Cupin voittajiksi, mutta tie oli avattu ja kauan ei tarvinnut odottaa ensimmäistä suomalaisvoittajaa.

Muuan Jari Kurri nappasi suomalaisista ensimmäisenä arvostetun Stanley Cupin vuonna 1984 Edmonton Oilersin riveissä. Raimo Summanen pelasi samana vuonna Edmontonissa, mutta koska ei saanut riittävää 41 ottelua tai finaalipeliä alle, ei “Raivolla” ollut oikeutta saada nimeään Stanley Cup -pokaaliin. Edmontonin dynastiaan liityivät mukaan Esa Tikkanen ja Reijo Ruotsalainen. Jari Kurri ehti napata Oilersin riveissä peräti viisi Stanley Cup sormusta. Esa Tikkanen saavutti myös uransa aikana viisi Stanley Cupia, mutta yhden Rangersin riveissä. Reijo Ruotsalainenkin ehti napata Edmontonissa kaksi sormusta.

Vaikka moni suomalainen on yrittänyt Edmontonin suuruusvuosien jälkeen saada nimeään Stanley Cupiin, ei se helppoa ole ollut. Kuusi muuta suomalaista on voittanut kannun ja kaikki heistä vain kerran. Viimeisin voittaja on Tuukka Rask. Vuonna 2011 loistokauden pelannut suomalainen sai nostaa toisena suomalaisena maalivahtina kannua ilmaan. Vuotta aikaisemmin 2010 Antti Niemi torjui Chicagolle mestaruuden. Muut suomalaiset Stanley Cupin voittajat ovat Jere Lehtinen, Dallas 1999, Ville Nieminen, Colorado 2001, Teemu Selänne, Anaheim 2007 ja nyt finaaleissa pelaava Valtteri Filppula, Detroit 2008.

Joukkue saa kaiverruttaa pokaaliin enintään 52 nimeä (pelaajien lisäksi mm. johtohenkilöstöä, valmentajat, kykyjenetsijöitä). Suomalaisista nimensä pokaaliin ovat saaneet kykyjenetsijät Matti Väisänen, Jonne Väisänen, Joni Lehto, Kari Kettunen, Ari Vuori, Jukka Holtari ja Christian Ruuttu.

Yhdeksän suomalaista pelaajaa on nostanut suurinta ja kauneinta ilmaan. Seuraavien viikkojen aikana saamme uuden suomalaisen Stanley Cupin voittajan. Aika näyttää nostaako Filppula kannua toistamiseen ilmaan, vai nuori taiteilija Teuvo Teräväinen ja saako Kimmo Timonen Stanleyn uransa viime metreillä.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Onko Valioliigassa enää mitään katsomista, kun Chelsky voitti jo mestaruuden?

VASTAUS: Voi kuule, panoksia riittää vielä sarjan molemmissa päissä, ja tulemme näkemään jälleen kerran hienon kevätkauden, jossa pelataan suurista panoksista aina viimeiselle pelikierrokselle asti.

Chelsea voitti mestaruuden, jo kolme kierrosta ennen sarjan päättymistä. Tällä kaudella sinisten peli on ollut lähes murskaavaa muihin nähden. Vasta kaksi tappiota kärsinyt lontoolaisryhmä on päästänyt sarjassa vähiten maaleja ja maalintekokin on ollut Manchester Cityn kanssa parasta liigassa. Jose Mourinhon porukat yleensä voittavat mestaruuksia ja niin kävi tänäkin vuonna. Chelsea oli tasaisin ja varmin joukkue sarjassa ja ansaitsee kaiken kunniansa.

Vielä panoksia riittää sarjan kärkipaikoistakin. Mestareiden liiga- ja Euroopan cupin paikat ovat vielä jakamatta. ManU on tällä hetkellä kiinni viimeisessä sampanja-liiga paikassa neljän pisteen karussa Liverpoolista, kun vielä sarjassa on jakamatta yhdeksän pistettä. Liverpool ja Tottenham ovat tällä hetkellä menossa Euroopan-liigaan. Pahin haastaja Southampton on pisteen päässä Tottenhamista ja Swanseallakin on vielä sanansa sanottavana.

Suurimmat ja näyttävimmät sankaritarinat olemme yleensä nähneet sarjan peräpäässä, jossa taistellaan sarjapaikasta kynsin ja hampain. QPR ja Burnley saavat mitä todennäisemmin hakea vauhtia ensi vuonna Championshipistä, mutta kuka kolmantena lähtee, siihen saamme vastauksen todennäisesti vasta viimeisellä kierroksella. Viisi joukkuetta tappelee sarjapaikasta, ja kaikkein tukalin tilanne on tällä hetkellä Sunderlandilla. Pisteellä viivan alapuolella olevalla Sunderlandilla on onneksi ottelu vähemmän kuin muilla putoamista vastaan taistelevilla jengeillä.

Toistuuko Sunderlandin viime vuotinen, kun nyt jo pois potkitun Gus Poyetin ryhmä teki todellisen sankariteon pitämällä pohjoisen pojat sarjassa, vaikka lehdistö oli jo maaliskuussa varma, että Sunderland tippuu sarjaporrasta alemmas. Huhtikuu toi tullessaan neljä voittoa, joista suurimmat olivat vierasvoitot ManUsta ja Chelseasta.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar