KYSYMYS: Kuka on Liigan kuumin pelaaja tällä hetkellä?

VASTAUS: Veli-Matti Savinainen on tällä hetkellä liigan paras ja ylivoimaisesti värikkäin pelaaja. Fyysinen perus lätkäjätkätyyppi ja todellinen peluri kaukalossa. Kaksinkamppailuissa viihtyvä Savinainen pelaa elämänsä syksyä ja on jo nyt vahvasti matkalla ensi kevään Ranskan MM-kisoihin.

Savinainen on kehittynyt joka osa-alueella Tapparan kovassa koulussa. Taistelija pani fysiikkansa kuntoon ja käänsi uransa samalla uuteen nousuun. Aina voimahyökkääjällä on ollut asenne kohdallaan, mutta nyt miestä voi ensimmäistä kertaa kutsua huippu-urheilijaksi, mikä näkyy ja kuuluu Savinaisen otteissa. Parhaimmillaan pistelinko näyttää kuin pelaisi väärässä sarjassa. Kulma väännöissä Savinainen on aina ollut liigan eliittiä, nyt hän on päässyt kulmista liikenteeseen, mikä näkyy Savinaisen tehoissa.

Karjala-turnauksessa Savinainen antoi vahvoja näyttöjä. Turnauksen ylivoimaisesti paras yksilö, jonka luistelu- ja kamppailuvoima riittivät komeasti kansainväliselle tasolle. Raataja teki kaksi maalia ja loi vahvalla pelillä paikkoja, pysyi kiekossa ja voitti kamppailuja. Jos kunnossa pysyy, keväällä Savinainen nähdään Leijonapaidassa.

Tapparan tinkimätön harjoituskulttuuri on ollut iso tekijä hyökkääjän ryhtiliikkeessä. 30-vuotiaalla espoolaisella riittää tulevaisuudessa ulkomailla ottajia, sillä liigan kuumimmalle pelaajalle ei löydy pysäyttäjää kotimaan kentiltä. Poikkeuksellinen peluri, jota on ilo katsella.

Savinaisen jäätävä läpiajo Karjala-turnauksessa Ruotsia vastaan.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

World Cupin 2004 finaaliottelussa Kanada-Suomi Leijonat koki kirvelevän 3-2-tappion.

KYSYMYS: Kannattaako herätä öisin katsomaan World Cupia?

VASTAUS: Ehdottomasti kannattaa! Jos siviilielämä antaa myöden, niin kannattaa valvoa vaikka joka yö. Tosifanithan ovat ottaneen lomaa 17.9-1.10. väliseksi ajaksi ja pyhittäneet arkielämänsä World Cupille. Olisi silti suoranainen ihme, jos turnauksesta tulisi Leijonien juhlaa ja siihen kannattaakin suhtautua itse Jääkiekon juhlana! Avauspelissä Suomi ehti jo ottamaan pahasti pataan Pohjois-Amerikan junnuilta, joten on todella mielenkiintoista nähdä miten rivit kootaan Ruotsia ja Venäjä vastaan. Onnellisia voidaan myös olla siitä ettei meillä taaskaan ole Aleksandr Ovetškinin kaltaisia yksilöurheilujoita lahottamassa joukkuetta: Leijonat seisovat ja kaatuvat nimenomaan joukkueena.

Suomen muut alkulohkon pelit ovat Ruotsia vastaan 20.9. ja Venäjää vastaan 22.9. eurooppalaisittain säädylliseen klo 22.00 aikaan, joten niitä pääsee normaali työssäkäyvä väijymään ilman suurempia seuraavan aamun silmäpusseja. Parhaimmassa ja pahimmassa tapauksessa Leijonien pelit sitten ovatkin siinä. Sarjajärjestelmä kun on luotu ilman kummolamaisia välisarjan välisarjoja, sillä kahden lohkon kaksi ensimmäistä pääsee välieriin ja muut voivat jatkaa NHL-kauden odottelua. Sen vuoksi tuo Leijonien ensimmäinen peli on äärimäisen tärkeä, sillä siinä ei voi muuta kuin ryssiä turnauksen. Aina puhutaan pakkovoitoista, mutta Pohjois-Amerikan joukkuetta vastaan tuo pakkovoitto on otettava, jos haluaa pelata mitaleista. Ennakkoasetelmissahan Ruotsi, Suomi ja Venäjä taistelevat välieriin pääsystä.

Pientä lisätvistiä ohjelmaan on luotu sillä, että finaalit pelataan paras kolmesta -järjestelmällä. Onko kokeilu sitten hyvä, se nähdään vasta ratkaisujen äärellä.

World Cup on edellisen kerran järjestetty vuonna 2004 eikä seuraavasta ole tietoa. Tietoa ei ole myöskään siitä, milloin NHL-pelaajat pääsevät seuraavan kerran olympialaisiin. Vuoden 2018 olympialaisten neuvottelut ovat jo käynnissä, mutta asia ratkennee tapojen mukaisesti vasta kyseisen kauden kynnyksellä.

Nyt kannattaa siis valvoa, kun kerrankin on mahdollisuus nähdä maailman parhaat lätkänpelaajat saman turnauksen alla. Kyllä kuolema kuittaa univelat vai miten sitä sanotaan…

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Super-drafti kesä takana. Millaisia pelaajia Suomelle on tulossa ensi vuoden draftiin? Mahtuuko yksikään ensimmäiselle kierrokselle?

VASTAUS: Kaikkien aikojen suomalainen NHL-varaustilaisuus nähtiin juhannusviikonloppuna Buffalon First Niagara Centerissä, jossa kirjaimellisesti huudettiin kilpaa suomalaispelaajista.

Suomalaisittain draftitilaisuus oli poikkeuksellisen, kun peräti neljä pelaajaa varattiin avauskierroksilla. Upean kauden Tapparassa ja Leijonissa pelannut Patrik Laine varattiin ensimmäisenä suomalaisena numerolla kaksi Winnipegiin. Tämän jälkeen Edmonton Oilers varasi Kärppien hymypojan Jesse Puljujärven neljäntenä ja Vancouver Canucks puolustaja Olli Juolevin viidentenä. Avauskierroksen huipensi vielä HIFKiä Nuorten SM-liigassa edustanut näppärä Henrik Borgström, jonka varasi Florida Panthers numerolla 23.

Suomalaisia varattiin tämän vuoden NHL-draftissa hyvin. Yhteensä 15 sinivalkoista Leijonaa varattiin, mikä on samalla korkein määrä sitten vuoden 2004, jolloin 15 suomalaista tuli varatuksi. Ennätyksestä tosin jäätiin vielä kauas. Vuonna 2002 varattiin peräti 26 suomalaispelaajaa. Varaustilaisuudesta tekee poikkeavan se, ettei suomalaisia ole koskaan varattu näin paljon kärkisijoilla. Kolmea suomalaista ei ole koskaan aiemmin varattu kymmenen ensimmäisen joukossa.

Nyt kun draftit on varattu, keskitytään ensi vuoteen ja ruvetaan etsimään ensi kaudeksi tulevia ykkösvarauksia. Suomalaisittain pullat ovat hyvin uunissa myös ensi vuotta ajatellen. Vuoden 2017 kesän varaustilaisuudessa nähdään hyvin todennäköisesti uusi ennätys suomalaisten ykköskierroksen varausten osalta. Ykköskierrokselle on tyrkyllä tällä hetkellä peräti kuusi suomalaista. 18-vuotiaiden MM-kultaryhmästä vakuuttavaa työtä tehneet Kristian Vesalainen, Juuso Välimäki, Eeli Toivanen, Urho Vaakanainen, Robin Salo ja Emil Oksanen ovat kaudella 2016-2017 ne nimet, joita meikäläisten kannattaa erityisesti pitää silmällä. Ja pitää muistaa, että nämä nuoret kehittyvät vuodessa huimasti, joten varausmäärä voi jopa nousta. Meillä on todella paljon lupaavia nuoria tulossa.

Suomessa tehdään tällä hetkellä asioita oikein juniorikiekossa. Ja mikä tärkeintä, nämä nuoret miehet osaavat voittaa pelejä. 5-10 vuoden kuluttua Leijonat tappelevat tosissaan olympiakullasta.

Patrik Laine, nro 2, Winnipeg Jets:

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Aleksander Ovetshkin liittyy Venäjän MM-ryhmään. Pelaako hän kiikaritehoilla niin kuin hulinakeväänä 2011 vai miten käy?

VASTAUS: Tämä on paras mahdollinen juttu, mikä voi vain tapahtua Venäjän jääkiekkomaajoukkueelle – Suomen näkökulmasta. Maan jääkiekkoliitto ilmoitti keskiviikkona, että itse hurja Aleksander Ovetshkin lennätetään rapakon takaa kotikisoihin maajoukkueen vahvuuteen.

Tai sitten turmioksi. Aleksanteri on nimittäin sellainen kaksiteräinen miekka, että hänen kanssaan saa olla varuillaan niin vastustajat kuin oma joukkuekin. Alla listattuna viisi väkevää suoritusta, jotka tiivistävät sen, mihin "Ovi", pystyy parhaimmillaan… Tai pahimmillaan.

1. Ovetshkin on erinomainen joukkuehengen luoja

Maailmassa on tuskin toista yhtä kovaa tiimitsempparia kuin Aleksander Ovetshkin. Tuomari on saanut korvanappiinsa tiedon, että Venäjän joukkueen rivipelaajat pomppivat oman akselinsa ympäri riemusta, kun pääsevät seuraamaan Aleksanterin veijarointia sivusta. Hän antaa muun joukkueen levätä pelatessaan itse, ja antaa muiden hoitaa sellaiset tylsät jutskat, kuten vaikkapa puolustamisen.

Yllä sensaatiomaista työskentelyä, kun pelin painopiste on omalla puolustusalueella ja Ovi liukuu paikalle keskialueella. Tämän kanssa Leijonat saa olla todella varuillaan.
Ovetshkin tekee sen joukkuehengelle, minkä neula ilmapallolle; päästää turhat paineet pois ja saa lapset itkemään.

2. Ovi pelaa omilla säännöillään

Vuosien saatossa Ovetshkin on saanut maineen kyseenalaisena taklaajana. Hän on mitä ilmeisimmin kädetylhäälläjatäysiäpäin-kiekkokoulun kasvatteja. Toisinaan tuomarit antavat hänen temmeltää menemään, mutta jotkin rohkelikot uskaltautuvat komentamaan ärrinmurrin-Ovetshkinin välillä myös jäähypenkille.

3. Toisaalta on helppo pelata kotikisoissa omilla säännöillään, kun on pressan kamu

Jos suomalaiset ovat edelleen katkeria 2014 Venäjä-Suomi MM-finaalin tuomarilinjalle, ei edes Tuomari uskalla arvella, millainen tulee olemaan vihellyspolitiikka näissä kisoissa.
Yllä Aleksander juhlii yhdessä vanhan kamunsa, Vladimirin, kanssa "ansaittua" MM-kultaa juomalla kirkasta nestettä suoraan kannusta.

4. Ovi believes he can fly!

Tähän ei ole juuri muuta sanottavaa. Suositeltava taustamusiikki yllä olevalle videolle on R. Kellyn I Believe I Can Fly. Ja sitten vain nauttimaan.

5. Ei se mitään Aleksander, kaikille käy välillä niin

Myös parhaat epäonnistuvat joskus, sille ei vain yksinkertaisesti voi mitään. Ovetshkin tunnetaan armottoman kovana laukojana, mutta toisinaan laukauksesta tuleekin pupellus. Normaalisti sanoisin, että "pihapeleissä nämä", mutta tässä tapauksessa juuri näitä näyttöjä kaivataan MM-kisoissa. Anna palaa, Ovi! Me uskotaan suhun.

Ps. Rehellisyyden nimissä myös Tuomari on täällä hieman pelko perssiissä Aleksanterin liittymisestä Venäjän MM-nippuun ja vieläpä kotikisoissa. Kyseisellä epelillä on nimittäin se toinen puoli, jonka takia hän on iso paha Ovetshkin.

Vastaus kysymykseen: Riippuu siitä, millä päällä Allu on.

Pps. Ja tuomarilinjasta. Badum Tsh

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Mikäs noista Leijonien kannustusbiiseistä on paras? Entä paskin?

VASTAUS: Nyt laitetaan MM-kisabiisit järkestykseen! Ohessa parhaat, ja myös ne paskimmat, Suomen jääkiekkomaajoukkueen kannatuskappaleet.

1. Nick Borgen - Den glider in

Ah, klassikko. Den glider in. Jos nyt suoraan puhutaan niin itse biisihän on lohdutonta ryönää. Ruotsista on tullut vuosien saatossa paljon merkittäviä populaarimusiikin tuotoksia, mutta tämä Nick Borgen & Co. rävellys Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen tunnuslauluksi on niin stereotyyppisen Svensson, että se on tahattoman koominen. Mitä se kertoo suomalaisista, että me varastettiin tämä itsellemme maailmanmestaruushulinoissa 95?

Tästä kappaleesta pitämiseen on tasan kaksi syytä:

1. Siihen liittyy kollektiivinen hurmos

2. Se pöllittiin ruotsalaisilta

Ja Tuomarikin itkee. 10/10, ei tätä voi olla rakastamatta.

2. Finnish Hockey Mafia ft. Antero Mertaranta - Taivas varjele!

Taivas varjele! on upea osoitus siitä, minkälainen mestariteos voi syntyä, kun skippaa baari-illan lauantaina ja jää koneelle väkertämään hokibiisiä. Konemusiikkituottaja Joonas Hahmo on tämän mestariteoksen takaa löytyvä nero. Antero Mertarannan hekumallinen selostus yhdistettynä Suomen lätkähistorian yhteen upeimpaan yksilösuoritukseen on voittajakombo. Tähän kun yhdistetään EDM-poljento taustalle, ei meno juuri paremmaksi muutu. Jotain tämän kansakunnan hulluudesta kertoo se, että julkaisuviikollaan kappale oli yksi maailman katsotuimmista YouTube-videoista.

9/10

3. Fintelligens - Kaikki Peliin

Fintelligens runttasi kotikisoja 2003 varten sen verran kovan stygen, että Kaikki Peliin on monien mielestä edelleenkin "se" kappale, jolla saa nostettua kisakiiman huippuunsa. Ei ihme, taustalla jyskyttävä Eye of the Tiger -sample, lätkäurut ja suomirap on voittajien valinta. Ai niin, mutta Suomihan suli 5-1 johtoasemasta 5-6 tappioon puolivälierissä Ruotsille...

Traumat laskevat arvosanaa, mutta jotkut onnekkaat ovat onnistuneet torjumaan pahat muistot ja kykyenevät nauttimaan kappaleesta ilman henkisiä arpia.

7/10

4. A-Tyyppi - Ihanaa Leijonat ihanaa

Mertsi. Missä me oltaisiin ilman sinun verbaalista ilotulitustasi, jolla puet sanoiksi koko Suomen kollektiivisen kendokiiman? A-tyyppi -yhtye tilasi vuosituhannen taitteessa Mertarannan legendaarisia selostuksia, painoi näppiksellä Ctrl-C, pian sen jälkeen Ctrl-V, taustalle maaninen teknopoljento, ja hetkeä myöhemmin kasassa oli upea kappale.

Ei Meeeertaraa-aantaa-aa rakkaampaa… Pisteitä tiputtaa se, ettei tämä ole voittava kappale.

8/10

5. JVG - Voitolla yöhön

Voitolla yöhön jatkoi siitä, mihin Häissä jäi – virkistävän erilaisena biisinä, joka tulee kisojen aikana takavasemmalta ohi. Single julkaistiin jo marraskuussa 2013 eli se ei ollut varsinainen kisabiisi tai maalilaulu, mutta Nuoret leijonat toivoivat JVG:n tammikuisiin torijuhliin esiintyjäksi. Itse kappale on rämäpäinen bileralli ja "voitolla yöhön" hyvä chant illaksi torille.

8/10

VAROITUS: älä kuuntele tästä eteenpäin:
VAROITUS: älä kuuntele tästä eteenpäin:
VAROITUS: älä kuuntele tästä eteenpäin:

5. Robin ft. Elastinen - Kipinän hetki

Kenen mielestä oli hyvä idea laittaa teinipoppari esittämään virallinen kisabiisi? Käsi pystyyn vaan rohkeasti. Ai kyseinen henkilö ei ole paikalla? Ylläri! Kipinän hetki on se, kun olet pidätellyt urhoollisesti kaksi erää ja juokset epätoivoisesti kohti lähintä pisuaaria.

0/10

4. Samppa Linna feat. Timo Jutila - Ny rillataan viimeiseen asti

Aku Hirviniemi päätti rankaista maailmaa keväällä 2013 julkaisemalla sketsihahmo Samppa Linnan oman kisabiisin Ny rillataan viimeiseen asti. Todennäköisesti tämän hakamussuttelun suurin tarkoitus on alun alkaenkin ollut olla hirvittävin mahdollinen kisabiisi. Tässä tavoitteessa on onnistuttu, mutta Tuomari ei ole vieläkään leppynyt tästä ripuloinnista lätkäkansan korviin.

0/10

3. Petri Nygård - Leijonalätkää

Maailmassa on monta musiikkihistoriallisesti merkittävää kaupunkia. Tampere ei ole yksi niistä. Petri Nygård, Majuri, Popeda, Mikko Alatalo... Tarvitseeko jatkaa? Jos et usko niin yllä on yksi oppikirjaesimerkki siitä, millä tavalla Manse on rikastuttanut musiikkikulttuuriamme.

0/10

2. Poju - Poika (saunoo)

Tiedätkö sen yhden ärsyttävän tyypin teidän kaveriporukasta? Se, joka liittyy puoliväkisin seuraan, lokittaa kaljaa ja kertoo urpoja juttuja. Kukaan ei oikein haluaisi hengata sen kanssa, mutta kun: "Ei Makea kehtaa jättää ulkopuolelle ku se on meidän kaveri…" Joo, no se on Pojun Poika saunoo. Kukaan ei oikein kaipaa sitä, mutta jossain vaiheessa lätkäjuhlintaa tämä pärähtää soimaan ja kaikilla on paha mieli.

Pojun debyyttialbumi, Panokset kovenee, rimpuili tiensä Suomen virallisen albumilistan sijalle 38. Kaikki te, jotka ostitte tuon levyn, tuntekaa pisto sydämissänne.

0/10

1. Teräsbetoni - Taivas lyö tulta

… Miksi? Ps. Vuosi 2005 soitti ja pyysi biisinsä takaisin, ei kuulemma ollut käyttistä.

0/10

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Leijonia on tarjolla moneen lähtöön, ketkä on lopullisessa World Cup -joukkueessa, jos tällä hetkellä pitäs lyödä lukkoon?

VASTAUS: World Cup – maailman parasta jääkiekkoa. Moni Leijona-fani miettii jo nyt tulevaa Suomen joukkuetta, joten tässä Tuomarin näkemys asiaan.

Käytännössä on ihan sama, kumpi Suomen ketjuista on ykkönen: Barkov sentterinä tai Koivu sentterinä. Käydään ketjut ykkösestä neloseen läpi – Tuomarin mielen mukaan, reilu puoli vuotta ennen kisoja.

Sovitaan, että ykkösketjun sentteriksi nousee Koivu. Tuttu ja turvallinen Mikko. Tampa Bayn ykkössentteri Filppula joutuu väistymään keskeltä Koivun laituriksi, mutta nauttii paikasta täysin rinnoin. Taikuri Teuvo Teräväinen isketään samaan ketjuun tuomaan hyökkäysvoimaa. Ykkönen kruunataan Jyväskylässä kotikasvatetulla pakkitaidolla Olli Määtän ja Sami Vatasen muodossa.. Kyse on pakeista, jotka osaavat luistella ja uskaltavat ratkaista.

Kakkosketjun Hidalgo on Barkov. Taitomies Mikael Granlund istutetaan Barkovin viereen ja jo viime olympialaisissa osaamisensa osoittanut parivaljakko iskee viimeistään tässä turnauksessa koko lätkämaailman tietoisuuteen. Nuorten taikureiden rinnalle istutetaan jo veteraanistatuksen saavuttanut, Barkovin kouluttanut Jussi Jokinen. Pakkina Buffalon Rasmus Ristolainen ja Esa Lindell, joka osoitti MM-kisoissa todella valmista peliä.

Kolmosen sentteri on turvallinen all-around-valinta Jori Lehterä. Mukana on tietysti NHL-ilmiö Leo Komarov, joka voisi tarvittaessa pelata ykkösvitjassa asti. Lauri Korpikoski monitoimimiehenä toisi peliin pienen kaukalon kokemusta. Dallasin toinen suomalainen Jyrki Jokipakka ottaisi kolmospakkiparin toisen tontin ja viereen asettuisi Dynamon Juuso Hietanen.

Neloskenttä koostuisi Kärppä-koulun käynnestä Joonaksista Donskoista & Kemppaisesta ja kovaa taklaavasta Miikka Salomäestä.

13. hyökkääjä olisi suonenjokelainen, kovaa laukova Iiro Pakarinen. Kisapaikkaa hyvin lähellä ovat myös Teemu Pulkkinen, Erik Haula ja mahdollisesti jopa Patrik Laine. Vai löytyisikö sinun joukkueesta kyseiset herrat?

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Leijonat jäädytti Saku Koivun, Jere Lehtisen ja Ville Peltosen eli Tupun, Hupun ja Lupun numerot hallin kattoon. Eikös maajoukkueessa ollut joskus myös Teletappi-ketju?

VASTAUS: Nuorten jääkiekon MM-kisat mahtavan alun, kun Leijonien kaikkien aikojen hyökkäys-ketjun paidat nostettiin Hartwall-areenan kattoon Helsingissä. Saku Koivu, Ville Peltonen ja Jere Lehtinen, jotka tunnetaan paremmin Tupu, Hupu ja Lupu -ketjuna saivat ansaitun ja hienon paidannostotilaisuuden ennen Suomi-Valko-Venäjä-ottelua.

Ketju toi Suomelle arvokisoista monta mitalia, joista suurin lienee “95 Nevö föget”. Tupu, Hupu ja Lupu oli uskomaton kentällä. Ketjun ei tarvinnut käytännössä koskaan puolustaa omalla alueella, väkkärä ketju dominoi kiekkoa aina ja vaihto päättyi yleensä aina laukaukseen, ja parhaimmassa tapauksessa kiekkoa saatiin kaivaa vastustajan maalin perukoilta asti.

Hexi Riihiranta keksi hurrikaaniketjulle oivan nimen, mutta kuka on kuka? Saku Koivun sanojen mukaan järjestys menee seuraavasti. Ville on Tupu, Saku on Hupu ja Jere on Lupu eli ketju vasemmalta oikealle. Suurin ja kaunein hyökkäystrio mitä maajoukkueessa on ollut, joka antoi Leijonille aina mahdollisuuden voittaa, oli vastassa Kanadan tai Venäjän miljoonaniput.

Disneyn ihmeketjun innoittamana Suomessa on nähty hyviä ketjuja, mille on yritetty keksiä hauskoja nimiä. Yksi viihdyttävä ketju nähtiin Leijona-paidassa 2000-luvun vaihteessa. Se oli nimeltään Teletappi-ketju johon kuuluivat Niko Kapanen, Timo Pärssinen ja Jukka Hentunen. Nimitys syntyi kolmikon päästyä ensi kerran pelaamaan maajoukkueessa. Teletapit eivät olleet enää pelkästään lasten suosikkeja, vaan koko kansan suosikkeja Leijona-paidassa.

Ennen maajoukkuepelejään Hentunen, Kapanen ja Pärssinen olivat pelanneet keskenään samassa ketjussa jo HPK:ssa. Hentunen ja Pärssinen pelasivat ennen kerhoon tuloaan 1.divisioonassa Kokkolan Hermeksen riveissä. Kerho nappasi kaksikon ja asetti keskelle oman kasvatin Kapasen. Peli toimi heti ja jälki oli hurjaa, mikä sai Leijonien johtoportaan ottamaan koko hyökkäysketjun riveihinsä. Se kannatti, hyökkääjät pelasivat samassa ketjussa jääkiekon MM-kisoissa 2001, 2002, 2004, 2005 ja 2007. Kolmikko oli Leijonien ylivoimaisesti paras kentällinen 14 tehopisteellä vuoden 2005 Itävallan MM-kisoissa.

Teletapeilta saatu lempinimi tuli lähinnä pelaajien nuoresta iästä ja värikkäästä pelityylistä, mitä uskomattoman nopea ketju tarjosi pelikentillä.

Suomessa on myös ollut historian saatossa toinen Teletappi-ketju. Samalla lempinimellä pelasi vuonna 2000-2001 myös Suomen naisten salibandymaajoukkueen hyökkäysketju Jenni Morottaja - Anne-Mari Lyhykäinen - Sini Vartiainen.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Kuka on tämä Puljujärvi? Näyttää pelimieheltä.

VASTAUS: Jesse Puljujärvi on Kärppien laituri, syntynyt Ruotsin puolella Älvkarlebyssä, noin 150 kilometriä Tukholmasta pohjoiseen, Gävlen lähistöllä. Tornioon “Puljun” perhe muutti kun tämä oli nelivuotias. 13-vuotiaana nuorukainen joutui kovan valinnan eteen, kun Skellefteå tarjosi jo tuolloin Puljujärvelle kuuden vuoden sopimusta. Tie vei kuitenkin Torniosta Ouluun ja suosikkijoukkue Kärppien kirjoille.

Puljujärvi on voittanut C-junnujen Suomen mestaruuden ja hopeaa B-junnuissa. Toissa kaudella 190-senttinen jässikkä pelasi jo lähinnä Kärppien A-junnuissa. Reisiluun murtumalla alkanut kausi päättyi lopulta A-junnujen SM-hopeaan. Toukokuussa 2014 Puljujärvi teki kolmivuotisen liigasopimuksen Kärppien kanssa.

Puljujärvi varataan NHL:ään vasta kesällä 2016, mutta nuorukaisesta kohistaan jo kovasti. Pulju johdatti Suomen U20-maajoukkueen turnausvoittoon elokuussa 2014 Ruotsissa pelatussa neljän maan turnauksessa ja voitti siinä samalla pistepörssinkin. Pulju saalisti ensimmäisessä liigapelissään heti syötön, vaikka sai vasta pelipäivän aamuna kuulla olevansa kokoonpanossa, aamujäillä sattuneen loukkaantumisen vuoksi. Ensimmäinen liigamaali syntyi Hämeenlinnassa 17. syyskuuta: omat karat rystyltä maalin kattoon.

Puljujärvi oli jo Toronton U20-kisoissa joukkueen pirteimpiä pelaajia. Oikealta ampuva Pulju on isoksi pelaajaksi hämmästyttävän hyvin liikkuva. Syy tähän saattaa löytyä jääpallokentiltä, joita Pulju dominoi juniorina. Tornion Palloveikkojen verkkosivuilta löytyy kertomus ToPV:n E-junnujen matkasta Suomen mestareiksi. Puljujärvi teki sekä välierässä että finaalissa torniolaisten kaikki kahdeksan maalia. Siis kahdeksan maalia kummassakin matsissa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: World Cup lähestyy. Suomella on tällä hetkellä NHL:ssä kahdeksan kovaa keskushyökkääjää ja kaikki ei mahdu joukkueeseen, ketkä tippuvat ryhmästä?

VASTAUS: Tällä hetkellä Suomella on sentteriasiat todella hyvin. Kuten totesit kysymyksessäsi, tällä kaudella NHL:ssä pelaa kahdeksan suomalaista keskushyökkääjää ja hyvissä rooleissa. Euroopastakin löytyy vielä muutama kovan luokan sentteri, mutta uskon World Cupin joukkueen keskushyökkääjäosaston tulevan kokonaan NHL:stä.

Vaikka tässä on vielä pitkä aika kisojen alkuun ja näyttöjä pystyy antamaan valmennusportaalle vielä lähes kymmenen kuukautta, jotenkin tuntuu Leijonien sentteriosasto harvinaisen selvältä jo nyt. Kevätkaudella NHL:n kahdeksasta suomalaiskeskushyökkääjästä seitsemän on pelannut keskellä vakituiseen. Minnesotan Mikael Granlund, Mikko Koivu ja Erik Haula, Floridan Aleksander Barkov, St.Louisin Jori Lehterä, Bostonin Joonas Kemppainen, Tampan Valtteri Filppula ja Chicagon Teuvo Teräväinen on pelannut myös keskellä, mutta valtaosan kaudesta laidassa.

Itse en lähtisi joukkueesta ketään keskushyökkääjää pudottamaan, vaan sijoittaisin osan senttereistä laitamiehen tontille. Leijonien sentterinelikko olisi seuraava: Barkov, Koivu, Lehterä ja Kemppainen. Granlundin asettaisin Barkovin rinnalle, joka toimi jo viime olympialaisissa, ennen kuin Barkov loukkaantui. Filppula Koivun viereen ja Teräväisellekin löytyy hyökkäävä rooli, joko Lehterän vierestä tai jopa ykkös- tai kakkoskentästä. Ylivoimalla todella käyttövalmis mies. Haulan luisteluvoima tuo nelosen laidalle riittävää kovuutta.

Sentterit ovat luonnostaan myös hyviä aloittajia, joita tarvitaan lyhyessä turnauksessa, missä yksi kohtalokas b-pistealoitus voi tulla kalliiksi jengille, varsinkin kun pelataan pudotuspelejä.

Suomen sentteriosastosta löytyy hyvin niin kokemusta kuin myös nuoruuden intoa, joka haluaa voittaa Suomelle kirkkaimman mitalin tulevassa uudistetussa World Cupissa, jossa kohtaavat maailman parhaat pelaajat.

Vaikka Leijonien sentteriosasto näyttää paremmalta kuin vuosiin, ei Suomen kokoonpano edelleenkään kestä paperilla vertailua turnauksen kärkimaihin, mutta jo vuosia vahvana ollut maalivahtiosasto ja joukkuepelaaminen vievät jälleen kerran Leijonat pitkälle.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Onko Jukka Tammi Suomen kuuluisin ilmakitaran soittaja?

VASTAUS: Kyllä ehdottomasti. Kaikki muistavat lätkän ensimmäisen MM-kullan ja maalivahti Jukka Tammen, joka juhli villisti Suomen historian ensimmäistä jääkiekon maailmanmestaruutta Ruotsin Tukholmassa 1995. Kisoissa varamaalivahdin tehtävät tsempparin roolissa kunnialla hoitanut Tammi tuuletti mestaruuden ratkettua sykähdyttävästi pukuhuoneessa soittamalla ilmakitaraa mestaruuspatsaan kanssa. Päällään legendaarinen alusasu ja munasuojat, jotka voitaisiin saman tien viedä jääkiekko-museoon koko kansan nähtäväksi.

Jukka Tammen innoittamana Suomessa järjestetään ilmakitaransoiton MM-kisat vuosittain Oulun musiikkivideofestivaaleilla järjestettävässä tapahtumassa, jossa osallistujat kilpailevat ilmakitaran soittamisen taidosta. Vuodesta 1996 järjestetyssä tapahtumassa nähdään joka vuosi järkyttävän hienoja esityksiä, joita tosin kukaan ei muista, kun taas Taiston “nevö foget -95”:n muistaa kaikki.

Ilmakitaransoiton MM-kisojen tapahtuman ideologian mukaan “sodat loppuisivat ja kaikki pahat asiat kaikkoaisivat, jos kaikki maailman ihmiset soittaisivat ilmakitaraa”. MM-kulta ja Tammen taiteilu saivat kirjaimellisesti Suomen sekaisin. Jengiä lappasi kaduille juhlimaan ensimmäistä kultamitalia. Unohtui lamat ja muutkin huolenaiheet Suomesta.

Tuomari on kuullut villin huhun myös Tammen uran alkuajoilta. Sports Bar Casino Helsingin Game Nightin vieraaksi 20. joulukuuta saapuvalta Tammelta pitää kysäistä, pitääkö paikkansa, että hän olisi tehnyt maalin maalivahdin tontilta A-juniorimatsissa. Tarinan mukaan vastapuolen maalissa olisi ollut tuttu kaveri, jonka avustuksella Tammi onnistui. Legendan mukaan veskarit olivat sopineet ennen ottelua, että jos toinen laukoo maalia kohden, niin sitä ei saa torjua. Pitääköhän huhu paikkansa?

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille