KYSYMYS: Miksi urheilijat käyttävät kokaiinia?

VASTAUS: Tapaus Roman Eremenkoon saatiin vastaus, kun mies asetettiin kahden vuoden kilpailukieltoon kokaiinin käytöstä. Nyt Eremenko ja hänen asianajajansa sekä varmasti TSKA:n kaikki kynnelle kykenevät rahamiehet yrittivät luoda uskottavaa selitystä sille, miten aine joutui Romanin elimistöön.

Kokaiinin käyttö urheilussa ei ole mikään tavattomuus. WADA raportoi vuonna 2014 yhteensä 46 kokaiinirikkomusta urheilussa. Ja tässä vain kiinnijääneet.

Urheilijat eivät käytä kokaiinia suorituskyvyn parantamiseen vaan viihdekäyttöön.

Kokaiinin käyttö lisää mielihyvää, kasvattaa itsevarmuutta, tuo lisää energisyyttä ja antaa suuruuden tunteen. Jotkut kokevat kokaiinin parantavan suoriutumista fyysistä ja henkistä kykyä edellyttävistä tehtävistä. Ammattiurheilijalle tärkein vaade on, että kokaiinista ei tule krapulaa. Aamulla pitää olla pelikunnossa, kostean illan jälkeen se ei onnistu. Varsinkaan jos pikkurahasta ei ole pulaa, niin kokaiinista saa vähintään saman euforian kuin kunnon kännistä.

Kokaiini stimuloi keskushermostoa ja saattaa parantaa urheilijan suorituskykyä, jonka takia se on kielletty.

Yhdysvaltojen ammattiurheilupiireissä kokaiini on yllättävänkin yleistä, ja miksipä käytäntö olisi erilainen Venäjällä. Jääkiekkoilija Theo Fleury on kertonut avoimesti ”vilkkaasta” ammattilaiselämästään. Elämäkerrassaan Fleury kertoi, että jäi kiinni 13 kertaa peräkkäin huumetesteissä pelatessaan Rangersissa. NHL ei tuominnut Fleuryä, sillä hän oli liigan johtavia maalintekijöitä. Liiga on tietysti kiistänyt tämän.

Eremenkolla taisi olla käryssä huonoa tuuriakin, sillä jos Eremenko olisi antanut positiivisen näytteen Venäjän liigassa, olisi homma todennäköisesti pyyhkäisty rupla- tai ehkä paremminkin taalapinolla. Tuskin Eremenko niin tumpula on, että vetää viivaa pari tuntia ennen Chämppäri-pelin alkua. Pitkäaikaiskäyttö näkyy testeissä pidempään, joten kummoinenkaan ennustaja ei tarvitse olla päätelläkseen, että tästä on kyse. Ja huomasittehan, että Eremenko ajoi päänsä kaljuksi aika nopeasti kyseisen pelin jälkeen – hiuksistahan otetaan usein varmistava näyte, kuten aikoinaan Saksan maajoukkueen päävalmentajaksi valitun Christoph Daumin tapauksessa. Daumin sopimus siis purettiin ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan hiusnäytteen oltua positiivinen.

Kanadassa meni läpi selitys, että seiväshyppääjä Shawnacy Barber sai kokaiinia elimistöönsä epähuomiossa. Barber kertoi suudelleensa naista tietämättä tämän ottaneen kokaiinia, ja pääsi kisaamaan Riossa. Jos tämä meni läpi Kanadassa, niin miksei Venäjällä? Mutta meneekö maineensa kanssa muutenkin painivalle UEFA:lle?

Muistellaan vielä Eremenkon uran hienoja maaleja, sillä niitä on tarjolla hetken aikaa pelkästään videolla.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Onko kukaan edustanut jääkiekossa kahta eri maata?

VASTAUS: Kyllä on. Kahden passin kanadalainen on ollut tuttu näky jo monen vuoden ajan jääkiekossa. Historian saatossa on nähty kovia äijiä, jotka ovat pelanneet maajoukkuepelejä peräti kolmen eri lipun väreissä, ja parin vuoden päästä saattaa löytyä mies, joka on edustanut peräti neljää eri maata.

Kansainvälinen jääkiekkoliitto sallii pelaajien kansalaistamisen. Kansalaistaminen tarkoittaa sitä, että pelaaja vaihtaa kansalaisuuttaan ja edustaa uutta maataan kansainvälisissä peleissä. Jos esimerkiksi pohjoisamerikkalainen lätkäjätkä haluaisi edustaa Unkaria, tulisi hänen pelata yhtäjaksoisesti kaksi vuotta unkarilaisessa jääkiekkojoukkueessa ja saada Unkarin passi. Jos kyseessä oleva esimerkkipelaaja on jo uransa aikana edustanut muuta maata aiemmin urallaan joko nuorten tai miesten maajoukkueessa, pitää hänen pelata kahden sijaan neljä vuotta kansalaisuuden saamisen lisäksi.

Keski-Euroopan maat ovat peluuttaneet monen vuosikymmenen aikana pohjoisamerikkalaisia maajoukkueissaan, koska heidän sukujuuret ovat olleet esimerkiksi Itävallasta tai Italiasta, vaikka pelaajat ovat syntyneet Pohjois-Amerikassa. Moni pelaaja on edustanut Kanadaa nuorten MM-kisoissa ja NHL-uran jälkeen on siirrytty pelaamaan Keski-Eurooppaan. Usealle maalle pohjoisamerikkalaisen ottaminen on ollut elinehto pysyäkseen jääkiekon ylimmällä A-divisioonatasolla.

Vielä 80- ja 90-luvulla Ranska, Itävalta, Sveitsi ja Italia käyttivät joukkueissaan paljon pohjoisamerikkalaisapuja. Joukkueiden kärkiketjut olivat niin sanottuja ostomiehiä ja oman kylän pojat saivat jämäminuutteja joukkueissaan.

Sveitsistä on vuosien varrella tullut jääkiekon suurmaa, jonka pelaajatuotanto tuottaa nykyään omasta takaa kovia pelimiehiä maajoukkuetasolle. Sveitsin pääsarjassa saa pelata ainoastaan viisi ulkomaanapua, kun taas muissa alppimaissa vahvistuksia on saanut olla melkein rajoittamaton määrä. Tämä on tehnyt pelaajatuotantoon pahoja rakoja. Sveitsin pojat ovat saaneet nuoresta lähtien pelata vastuullisessa roolissa, kun taas esimerkiksi Italiassa nuoret eivät saa minkäänlaista näytön paikkaa omassa pääsarjassa, vaan joutuvat lähtemään hakemaan peliaikaa muista maista. Tämä luonnollisesti saa monen nuoren pelaajan lopettamaan oman rakkaan lajinsa pelaamisen. Itävalta ottaa nykyään vaikutteita naapurimaa Sveitsistä ja peluuttaa enemmän niin sanottuja oman maan poikia.

Nykyään pohjoisamerikkalaisia nähdään idän suunnassa. Itä-Euroopan urheilussa on nykyään rahaa ja se näkyy myös maajoukkuetasolla. Valko-Venäjän MM-kisoissa nähtiin uuden säännön ensimmäiset käyttöönottajat. Kevin Dallman on esimerkkitapaus kansalaistetusta pelaajasta. Kanadalainen siirtyi KHL:n Barys Astanaan ja pelasi neljä vuotta seurassa saaden maan kansalaisuuden ja luvan edustaa uutta maata kansainvälisissä turnauksissa. Samoissa kisoissa Geoff Platt ja Kevin LaLande edustivat Valko-Venäjää. B-divisioonatasolla monet maat ovat tehneet saman. Unkari nousi tuleviin MM-kisoihin Leijonien riesaksi monen nikkarin ansiosta. Alemmilla maajoukkuetasoilla Kroatia ja Pohjois-Korea hakevat apua myös Pohjois-Amerikan suunnalta.

Vaikka käytännössä kaikki kahden passin miehet ovat olleet kanadalaisia ja edustaneet eurooppalaisia maita. On myös Kanada saanut apua eurooppalaisista pelaajista. Kuuluisin ja erikoisin tapaus on Petr Nedved, joka loikkasi Kanadaan 80-luvun lopussa Tsekkoslovakiasta. Nedved sai Kanadan kansalaisuuden 1993, ja hän pelasi Kanadan jääkiekkomaajoukkueessa 1993-1994, kun hänellä ei ollut sopimusta NHL:ään. Nedved oli kaatamassa Suomea Lillehammerin talviolympialaisissa välierissä.

Myöhemmin Nedved olisi halunnut pelata synnyinmaan väreissä, mutta IIHF:n sääntöjen mukaan kanadalaisena hän ei saanut osallistua IIHF:n turnauksiin. 1996 maailmancup pelattiin NHL:n sääntöjen mukaan, jolloin taituri pelasi Tsekin joukkueessa. Uusien sääntöjen mukaan Nedved pelasi uran loppupuolella kotimaan pääsarjassa tarpeeksi kausia ja IIHF katsoi Nedvedin olevan jälleen tsekkiläinen ja pistenikkari edusti Tsekkiä MM-kisoissa ja hän on myös ainut mies, joka on edustanut Olympiatasolla kahta maata (Kanada 1994 ja Tsekki 2014).

Suomalaisittain mielenkiintoinen tapaus on Matti Hagman. Izvestija-turnauksessa Hagman pelasi Kanadan paidassa. Kuulit oikein, Hagman oli juuri myyty Bostonista NHL:n puolelta Quebecin WHA-joukkueeseen. Quebec edusti Moskovassa Kanadan maajoukkuetta. Hagman teki turnauksessa muun muassa kaksi maalia Suomen verkkoon.

Kun Tsekkoslovakia hajosi, luonnollisesti pelaajat valitsivat Slovakian tai Tsekin paidan maajoukkuetasolla, mutta Neuvostoliiton hajoaminen sai pelaajat edustamaan peräti kolme eri lipun väriä. Ensin Neuvostoliitto, seuraavaksi talviolympialaisissa (1992) Itsenäisten valtioiden yhteisö eli IVY ja ura jatkui tämän jälkeen Venäjän väreissä. Kuuluisimpia pelaajia olivat Aleksei Shamnov, Aleksei Kovaljov ja Dmitri Juskevic.

IVY:n joukkueessa pelasi myös Darius Kasparaitis, joka ehti edustaa Neuvostoliittoa nuorten kisoissa ja Venäjää aikuistasolla. Nyt kovaotteinen pakki haluaa pelata synnyinmaansa Liettuan väreissä, vaikka on lopettanut jääkiekkoilun ammattilaistasolla seitsemän vuotta sitte.
Miamissa asuva Kasparaitis pitää kuntoaan yllä neppailemalla paikallisilla höntsävuoroilla ja matkustaa Liettuaan muutaman kerran vuodessa osallistuakseen maan jääkiekkosarjaan. Vuosi miehen pitäisi pelata vielä maansa pääsarjassa, jotta voisi edustaa Liettuaa 2017 tai 2018 MM-tasolla. Tehtävä ei ole mahdoton, sillä Liettuan jääkiekko taso on suoraan sanottuna surkea.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille