KYSYMYS: Ketkä ovat olleet kaikkien aikojen huonoimmat ajajat Formula 1:ssä?

VASTAUS: Formula 1:ssä on ollut vuosien saatossa nähty jos jonkinmoisia kuskeja. Surullisen kuuluisimpia ovat olleet sponsorikuskit, jotka ovat päässeet kuninkuusluokkaan vain ison rahatukun kanssa. Onneksi heidän pestit ovat usein jääneet muutamaan kisaan. Ohitetaan siis nämä ja keskitytään kokonaan ”oikeisiin” ajajiin, jotka saivat sopimuksen talliin lähtökohtaisesti ajotaitojensa perusteella.

Paul Belmondo

Ranskalainen Paul Belmondo pääsi Formula 1:n rattiin kahdella eri kaudella ja vielä kahdessa eri tallissa vuosina 1992 ja 1994. Monet ovat sanoneet, että Belmondo sai kuljettajanpaikkansa vain isänsä, näyttelijä Jean-Paul Belmondon nimen sekä rahojen turvin.

Totta tai ei, suoritukset kisaradalla jäivät lievästi sanottuna heikoiksi. Belmondo osallistui 27 kilpailuun, mutta varsinaiseen kilpailuun hän selvisi vain seitsemän kertaa. Kaksikymmentä kertaa kisaviikonloppu päättyi jo aika-ajoihin. Itse kisa päättyi kahdesti keskeytykseen. Suorastaan legendaariseksi nousi Belmondon kisa Monacossa 1994 Pacific-tallissa. Monacossa paikka lähtöruutuun varmistui, kun Sauberit eivät osallistuneet edes aika-ajoihin. (Siihen aikaan kaksi autoa jäi aina ulos kisasta.) Belmondo jäi aika-ajojen nopeimmalla kierroksellaan yli 11 sekuntia paalupaikasta. Itse kilpailun Belmondo jätti kesken, sillä hän ei jaksanut ajaa loppuun saakka.

Kaikkiaan Belmondon MM-pistesaalis F1:ssä jäi pyöreäksi nollaksi.

Luca Badoer

Italialainen Luca Badoer oli Ferrarin pitkäaikainen testikuljettaja. 1990-luvun alkupuolella hän ajeli italialaisissa pikkutalleissa vailla suurempia mainesanoja. Hänen uransa ja pitkä työ Ferrarin taustalla ”huipentui” kaudella 2009, kun hän pääsi näyttämään kyntensä punaisen paholaisen ratissa. Felipe Massa loukkaantui ja Badoer nostettiin kisakuskiksi. Tulos oli lähinnä katastrofi. Badoer oli aika-ajojen viimeinen, vaikka ajoi Ferrarilla. Hän starttasi kahteen kilpailuun ja ajoi molemmissa viimeisenä maaliin. Samaisista kisoista tallikaveri Kimi Räikkönen kuittasi sijat 1 ja 3.

Kolmanteen kisaan Monzaan Badoer korvattiin toisella italialaisella Giancarlo Fisichellalla, sillä Ferrarin kotiradalla häntäpään sijoituksia ei olisi katsottu hyvällä.
Badoer on startannut kaikkiaan 50 Formula 1 -kilpailuun, joista 26 on päättynyt keskeytykseen. Badoer pitää hallussaan kyseenalaista ennätystä: hänellä on tilillään eniten GP-kilpailuja ilman ainuttakaan pistettä.

Taki Inoue

Japamilainen Taki Inoue ajoi kaudella 1994–1995 yhteensä 18 kilpailua Simtek (1994) ja Footwork (1995)tallissa. 13 kisoista päättyi keskeytykseen ja eikä MM-pisteitä kertynyt yhtään. Inoueta on pidetty yleisesti sarjan huonoimpana kuskina. Inoue muun muassa jäi uransa aikana kaksi kertaa turva-auton alle. Siis turva-auton.

Inoue ei koskaan oppinut ajamaan F1-autoa. Hän on sanonut, ettei osannut käyttää renkaita, eikä edes tiennyt mitä varikkokäynti tarkoittaa. Ehkä ajokoulun lisäksi japanilainen olisi tarvinnut englanninkielen kurssin.

Adrian Campos

Espanjalainen Adrian Campos osallistui vuosina 1987-1988 21 kisaan, selviytyi 16 kilpailuun ja selviytyi maaliin vain kaksi kertaa. Ehkäpä Minardi ei ollut kovin luotettava vuonna 1987, sillä useimmat kisat päättyivät tekniikkavirheisiin.

Mutta oli vika miehessä itsessäänkin. Campoksen ura sai katastrofaalisen startin, kun hänet hylättiin heti ensimmäisessä kilpailussa Brasiliassa. Hän oli unohtanut laittaa korvatulpat korviinsa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Jos Keken poika Nico Rosberg voittaisi F1:n maailmanmestaruuden, tulisiko heistä ensimmäinen isä-poika-pari, joka on voittanut MM-pytyn?

VASTAUS: Ei olisi. Iso-Britannian Graham ja Damon Hill ovat ainoa isä-poika-pari, jonka molemmat osapuolet ovat voittaneet maailmanmestaruuden. Graham hoiti Formula 1-sarjan maailmanmestaruuden vuosina 1962 ja 1968. Poika Damon Hill voitti MM-kultaa vuonna 1996.

Toisen sukupolven F1-kuljettajia on nähty suuri määrä historian aikana. Hillien lisäksi muita menestyneitä isä-poika-pareja ovat kanadalaiset Gilles ja Jacques Villeneuve sekä mainitsemasi suomalais-saksalaiset Rosbergit. Monikertaiset maailmanmestarit ja F1 legendat Jack Brabhamin, Nelson Piquet`n ja Emerson Fittipaldin poikien Formula ykkösten ajot jäivät lyhyiksi ja urat kuninkuusluokassa vaatimattomaksi.

Yhtäaikaa radalla ei ole nähty isä-poika-paria F1 historiassa, mutta jenkkilässä IndyCar-sarjassa entiset F1 kuskit Mario ja Michael Andretti ottivat mittaa toisistaan vuosikausia. Michael ehti myös kilpailla oman poikansa Marcon kanssa Indy 500:ssa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Kuinka vaikeaa voi olla ajaa formulaa?

VASTAUS: Periaatteessa se on kuin pyörällä ajoa, kerran kun sen oppii… Eikun hetkinen. Se ei todellakaan ole pyörällä ajoa. Ratissa on 35 erilaista nappia, valoa tai kytkintä. Siitä vaihdetaan vaihdetta, käytetään kytkintä, säädellään varikkonopeutta, ERS:iä, DRS:ää, yli- ja aliohjausta ja niin edelleen.

Ratin kanssa on meininki kuin avaruusaluksen ohjaamossa, mutta niin on myös muun fiiliksen puolesta. G-voimien, 300 kilometrin tuntinopeuden ja kuumuuden aiheuttama vääntö on kuskeille niin härski kokemus, että he pudottavat keskimäärin neljä kiloa reilussa tunnissa kisan aikana. Singaporen 30 asteen helteessä vettä lähtee kropasta litratolkulla, joten tankkaaminen on välttämätöntä.

Formuloiden ajamisen vaikeudesta puhuttaessa ei voi unohtaa taktista puolta. Valitun strategian noudattaminen läpi kisan voi olla yllättävänkin raastavaa, etenkin jos muut tuntuvat toimivan toisella tavalla. Formulakuskit mitataan kuitenkin puhtaassa ajo-osaamisessa. Siitä parhaat näytöt saadaan ohitustilanteissa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Mikseivät ruotsalaiset osaa ajaa autoa?

VASTAUS: Ruotsalaiset juuri ja juuri pysyvät tiellä, mutta sen enempää heiltä on turha odottaa.

No, myönnettäköön sen verran, että formuloiden aika-ajoihin tai kisoihin asti on suoriutunut yhteensä peräti yhdeksän ruotsalaista. Heistä kovin oli Ronnie Peterson, joka kaudella 1978 taisteli jopa mestaruudesta Mario Andrettin kanssa. Petersonin ura sai kuitenkin traagisen päätöksen, kun hän menehtyi joukkokolarissa kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa. Peterson ehti napata kunnioitettavat kymmenen voittoa ja 26 palkintopallisijaa. Hän on edelleen viimeinen formulakisan voittanut ruotsalainen.

Petersonia lukuunottamatta naapurimaan formulamenestys on ollut sen verran vaatimatonta, että alkavan formulakauden kunniaksi Tuomari ottaa käsittelyyn kourallisen ruotsalaisia formula“sankareita”. Heistä ensimmäisenä esittelyvuorossa Bertil Roos.

Kuten kuva kertoo, Roosin formula 1 -tilasto on vakuuttavaa luettavaa: yksi startti Shadow’n riveissä vuonna 1974. Kisa jäi kesken.

Näillä meriiteillä ruotsalaiskuski perusti heti seuraavana vuonna Yhdysvaltain Pennsylvaniaan oman formulakoulunsa. Koulun kotisivuilla mainitaan Roosilla olleen “valtava maine läpi Euroopan”. Muualta ei löydy mainintaa vastaavasta. Jenkeissä, missä oltiin totuttu jyystämään ovaalin muotoista rataa, kelpasi opettajaksi kuka tahansa, joka oli tottunut ajamaan oikeissa mutkissa.

Itse asiassa Roosin unelma Amerikasta taisi olla hänen formulaunelmiaan suurempi, sillä tarina kertoo kuinka hän oli siirtynyt jenkkeihin jo vuotta ennen mahdollisuuttaan F1-ringeissä. Formulauransa ainoan esiintymisen hän kuitenkin teki Ruotsissa kotiyleisön edessä. Ehkä paikka heltisi kotiyleisön miellyttämiseksi.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar